Otetaan pieni ajatusleikki. Mitä sinä tekisit, jos sinulla olisi matkailuun käytettävissä ylimääräinen tonni? Suuntaisitko mahdollisimman kauas kotimaan kamaralta? Vai panostaisitko luksukseen, kuten tavallista tasokkaampaan majoituspaikkaan?
Kenties menisit jonnekin, missä voisi oleskella pitkään tuhannella eurolla? Vai oletko kotimaanmatkailun uudisherääjä, jonka lisätonni kuluisi jossain Lapin lomakohteessa?
”Ylimääräinen tonni” on nyt monelle suomalaisella totista totta. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2020 suomalaiset tienasivat keskimäärin enemmän kuin kuluttivat. Kun ravintolat olivat kiinni, kulttuuritapahtumat pannassa ja ulkomaanmatkailu jäissä, moni jemmasi euroja sukanvarteen.
Pandemian luoma epävarmuus taloudesta ja työllisyydestä oli omiaan hillitsemään ihmisten rahankäyttöä. Suomalaisten kotitalouksien yhteenlasketut säästöt nousivat miltei seitsemään miljardiin euroon, arvioi Finanssiala ry.
Tietenkin on tärkeää muistaa, että pandemia on kohdellut ihmisiä hyvin eri tavoin. Joillekin meistä se on tarkoittanut taloudellista epävarmuutta tai suoranaista ahdinkoa.
Talousviisaat ovat kuitenkin povanneet, että se osa kansasta, jolla on jäänyt rahaa säästöön, aloittaa koronan laantuessa railakkaat kulutusjuhlat. Selvää on, että monet käyttävät rahaa matkoihin, etenkin ulkomaille menoon.
Mikä merkitys vastuullisuudella tulee olemaan nyt, kun ihmiset pääsevät joukoittain taas nauttimaan vapaasta liikkumisesta? Painaako matkailun luonnolle aiheuttama kuormitus vaakakupissa, kun portit aukeavat?
Tätä olen miettinyt myös omalla kohdallani. Vaikken ole kestävän matkailun mallioppilas, ympäristöasiat ovat minulle tärkeitä. Keskustelussa kestävästä matkailusta korostuvat kuitenkin liikaa kuluttajien yksittäiset matkat. Lentomatkasta kertyvien päästöjen kompensointi on aina hyvä juttu, mutta jos arkinen elämä ei muuten noudata samaa periaatetta, jää yksittäinen ekoteko irralliseksi.
Matkailijan vastuullisuutta tulee tarkastella osana koko hänen arkista vuodenkiertoaan. Matkailu on siitä yksi siivu. Kulutamme ja matkailemme maailmassa joka ainoa päivä, ennen kaikkea digitaalisesti.
Miten käyttäisin itse matkabudjettiini ilmestyneen ylimääräisen tonnin? Olemme vaimoni kanssa pohtineet vakavissamme tätä kysymystä samalla kun olemme päivittäin haaveilleet lennoista Lontooseen ystäviemme luokse.
Me käyttäisimmekin säästöön kertyneen tonnin yhteen elämän tärkeimmistä asioista, jota korona on rajoittanut. Aikaan ystäviemme kanssa, jotka asuvat meren tuolla puolen. Lennämme harvoin, mutta kun niin teemme, on määränpäänä tuttu kohde Britanniassa, josta löydämme joka kerta uusia ulottuvuuksia. Joka ainoa reissu on ollut erityisen tärkeä.
Korona pysäytti vapaan liikkuvuuden ja hidasti kaikkien elämänrytmiä, mutta samalla se on kirkastanut kokonaiskuvaa. Ihmisten merkitys on korostunut entisestään. On mahdollista, etten käy koskaan Thaimaassa tai Etelä-Amerikassa, mutta ajatus ei tunnu olennaiselta. Sen sijaan kahden vuoden tauko Englannista on tuntunut perin pohjin ikävältä.
Lontoon-matkaa odotellessa olemme tutkailleet asioita, joista elämämme rakentuu 365 päivänä vuodessa. Olemme satsanneet kierrättämiseen, kodin vähäpäästöiseen lämmittämiseen, liikkumiseen sähkövoimalla ja lähimatkailuun. Sekä tietysti ruokaan, joka on ympäristöystävällistä ja kunnioittaa eläinoikeuksia. Tuntuu hyvältä sijoittaa säästöjä arkisiin asioihin, joilla on merkitystä, kun yhä useammat meistä tekevät niin.
Olisi kiva tietää, miten sinä käyttäisit ylimääräisen matkailutonnin. Tule kertomaan, jos satumme reissaamaan samassa lähikohteessa – tai siellä Englannissa.
Toimittaja-juontaja Kimmo Ohtonen pohtii Mondo-lehden kolumneissaan, miten matkustaa kestävästi ilosta ja elämyksistä tinkimättä.
