Ei, kukaan ei tarvitse 1500 hevosvoimaa. Harvalla on myöskään varaa maksaa autosta kolmea miljoonaa euroa – plus verot. Elämme maailmassa, joka pirstaloituu yhä enemmän yhä kauempana toisistaan oleviin ihmisryhmiin.

Tämä nähtiin hyvin Qatarissa jalkapallon MM-kisoissa. Siellä siirtotyöläisten elämä on halpa; ja kun he ovat tottuneet elämään varjoissa, heidän hienverellään rakentamien stadionien valokeiloissa paistattelivat tähän tottuneet jalkapallomiljonäärit.

Toiselle ryhmälle edes jonkinlaisen auton omistaminen ylipäätään on luksusta; toiselle taas jopa kaikista ylellisimmät urheiluautot ovat arkipäivää. Ja kun puhutaan jalkapallomiljonääreistä ja heidän autoistaan, Bugatti on noissa piireissä arvostettu – ja se erottaa yhä pelimiehet pelaajapojista. Esimerkiksi Cristiano Ronaldon omistuksessa on useampikin Bugatti.

Numerot kertovat harvoin kaikkea auton luonteesta, ja Bugatti Chiron Pur Sportin tapauksessa numeroita on myös hyvin vaikea pukea sanoiksi. Kuten arvata saattaa, kiihtyvyys on uskomaton, ja parhaiten se on koettavissa launch control -järjestelmän avulla.

Vapauta jarru ja anna Chironin laukata vapaasti. 5,5 sekunnin päästä mittaristossa pitäisi olla lukema 200 km/h. Jos olosuhteet ovat otolliset, satasen vauhtiin on sitä ennen ehditty 2,3 sekunnissa. Eikä tässä vielä kaikki. 11,7 sekunnin kohdalla mittaristoon saadaan 300 km/h. Mieletontä. Hullua! Etenkin kun muistetaan, että tämä auto painaa kaksi tonnia.

Autokoulussa opetettiin aikoinaan, ettei päätä saa nojata niskatukeen. Chironissa kuljettajan on kuitenkin parasta painaa pää tukevasti niskatukea vasten heti alusta alkaen, muuten kuljettaja nyökyttelee kiihdytyksen aikana kuin se kuuluisa jees-jees-mies.

Mutta ei tällainen kiihtyvyys ole tänä päivänä edes mitenkään tavatonta. Lähes samanlaisen spektaakkelin, ainakin matalammilla nopeuksilla, tarjoaa nykyisin myös useampi sähköauto. Aistit ovat kovilla. Mutta noista sähköautoista puuttuu kuitenkin jotain oleellista. Äänet.

Chironin jumalallista meteliä pitävä 8-litrainen ja 16-sylinterinen moottori on vanha tuttu. Se painaa yli 700 kiloa ja aloitti uransa vuonna 2005 Bugatti Veyron 16.4:ssä. Tehoa moottorista revittiin irti silloin 1001 heppaa. Hieno ja symbolinen luku sinänsä.

Chironia varten moottorin tehoa kasvatettiin 500 hevosvoimalla. Mukava luku sekin. 1501 hv – saa tehdä perässä... Vähintään yhtä vaikuttava lukema on 1600 Nm:n maksimivääntö välillä 2000-6000 r/min. Tehon kasvu saatiin aikaiseksi ensisijaisesti turboja suurentamalla. Niitä on yhteensä neljä. Niistä tosin vain kaksi on käytössä ns. normaaliajossa. Kahta muuta ahdinta käytetään vain lisähapen tuottamiseen 3800 kierroksesta alkaen.

Maksimikierrosluku on myös noussut 200 kierroksella 6900 kierrokseen minuutissa. Vaihteiston muutosten kanssa tämä tekee moottorista huomattavasti elastisemman ja myös nopeammin kaasupolkimen kutitteluun reagoivan. Pur Sport kiihtyy kuudennella vaihteella 60:stä 120 kilometriin tunnissa lähes kaksi sekuntia nopeammin kuin tavallinen Chiron.

Itse asiassa suurimmat erot Pur Sportin ja normaalin Chironin välillä löytyvät juuri vaihteistosta. Välitykset ovat 15 prosenttia tiheämmässä kuin ennen. Tästä johtuen Pur Sportin huippunopeus on valitettavasti nyt vain 350 km/h. Normi-Chiron laukkaa 420 km/h nopeuteen asti. Kovin ikävää, mutta onneksi futismiljonäärin tallista löytyy muitakin autoja, kun kaikkein kovin vauhdinnälkä iskee.

Chironin ohjaamoon pudottautuminen on omanlaisensa toimenpide sekin, mutta kun sinne asti on päästy, sisätilat ovat korostetun urheilulliset – siis pelkistetyt. Alcantaraa on käytetty erittäin paljon, koska se on nahkaa kevyempää.

Ovipaneelien alcantaraan on laseroitu vielä kuvioita, ja niiden takana on kontrastivärinen, eli sininen metallikangas. Alcantara on myös siitä hyvä materiaali, että se tarjoaa optimaalisen pidon ohjauspyörässä ja parantaa istuimien sivuttaistukea.

Tyylikkyydestään huolimatta Pur Sportin ohjaamo on tehty sellaiseksi, että autossa viihtyy pidempiäkin matkoja. Ohjaamossa ei myöskään ahdista, tilaa on yllättävän paljon.

Käsityön leima näkyy ja tuntuu luonnollisesti kaikkialla. Kaikki verhoilu- ja hallintalaitteet on valmistettu joko alumiinista tai titaanista, ja ne on anodisoitu mustaksi. Tämä toimii hienosti ohjaamon sinisen yleisvärin kontrastina, ja antaa Chironin kabiinille sen ulkokuoren kanssa yhteensointuvan kokonaisvaikutelman.

Ja ulkopintojen sininenhän on tietysti Bugattin omaa sävyä: sang bleu, eli siniverinen. Sävy on hieman tummempi kuin Bugattin ensimmäisissä kisa-autoissa 1920-luvulla.

Pur Sport eroaa myös optisesti muista Chironeista. Etusäleikkö on aiempaa kookkaampi, ja sen alapuolella oleva hiilikuidusta valmistettu alahelma on myös uusi. Vielä selkeämpi muutos on iso takasiipi, joka voi toimia levähdyspaikkana isommillekin petolinnuille.

Takasiivellä on leveyttä huimat 1,90 metriä, mutta hiilikuidun ansiosta se painaa silti noin 10 kiloa vähemmän kuin tavallisen Chironin hydraulinen takasiipi. Koostaan johtuen uusi siipi luo kuitenkin huomattavasti enemmän downforcea. Se tarkoittaa myös parempaa vakautta ajamiseen äärirajoja lähestyttäessä.

Riittävän hidastuvuuden saavuttamista helpottavat 3D-tulostimella tehdyt ja titaanista valmistetut jarrusatulat. Jarrulevyt ovat perhepizzan kokoiset.

Vanteet ovat magnesiumia ja neljä kiloa kevyemmät kuin perusvanteet. Painoa säästyy siis yhteensä 16 kiloa, mikä vähentää paitsi auton omapainoa, myös jousittamattomia massoja. Vaikutukset ajoon ovat moninaiset. Pur Sport ohjautuu tarkemmin, suoraviivaisemmin ja ennen kaikkea sen pito on parempi, koska rengas pysyy paremmin kiinni tiessä.

Vanteiden yhteyteen saa vielä lisävarusteena erilliset aerosiivekkeet. Ne on järjestetty renkaan muotoon, ja ne varmistavat optimaalisen ilmanvaihdon pyörille. Ne parantavat myös aerodynamiikkaa, koska ne imevät ilmaa pyöristä ajon aikana ja kuljettavat sen pois. Tämä estää häiritsevän turbulenssin muodostumista pyörien alueelle.

Renkaana on erityisesti tätä autoa varten kehitetty Michelin Sport Cup 2 R. Niiden koko on edessä 285/30 R20 ja takana 355/25 R21.

Tien päällä Chiron Pur Sport on hämmentävä laite. Ensituntumalla jo siksikin, koska sillä ajaminen on niin helppoa. Tämä on hyperautoilijoiden arkipäivää, johon olemme tottuneet jo mm. Ferrareissa.

Kiihtyvyys tuntuu toki hullulta – mutta kuten jo sanoimme – tässä ei ole tänä päivänä mitään erityisen ihmeellistä.

Vaikuttavinta Pur Sportissa on sen pito. Mutkaa lähestytään uskomattoman nopeasti, mutta kaksitonnista autoa pystyy jarruttamaan häkellyttävän tarkasti. Se tekee jarrutuksista sinänsä helppoja, paitsi että asiat auton ympärillä tapahtuvat todella nopeasti.

Läpäiset kurvin kunnialla – ja ennen kuin mutka on loppunut, kuski voi runtata kaasua taas kohti lattiaa. Neliveto ja älykäs elektroniikka auttavat tässä tietenkin, mutta kaikki tekniikka on niin hienosti viritettyä, ettei kuljettaja huomaa niiden toimintaa. Hän uskoo hallitsevansa tilanteen ja ehkä jopa ajattelee, että eihän tässä ole mitään huimaa eroa nopeaan perheautoon verrattuna. Näin siihen asti, kunnes kuski vilkaisee nopeusnäyttöä. Näytöstä hyppää silmille nopeuden lisäksi sivuttaiskiihtyvyyslukema, joka on juuri nyt 1,2 geetä. Ja se ei ole edes lähelläkään maksimia. Vielä 1,6 G:tä on mahdollista saavuttaa ilman, että ohjaamossa tarvitsee ruveta sen kummempiin toimiin. Tätä on vaikea käsittää. Jo 1,2 geen kohdalla tuntuu siltä, että aivot haluavat ulos korvan kautta.

Ja onhan se kiihtyvyys ulos mutkista vaikuttavaa. Meno on raakaa. En epäröi tunnustaa, että kokemus myös pelotti. Onneksi vieressä istui koko koeajon ajan Andy Wallace, Le Mans -voittaja, joka on Bugattin palveluksessa jo vuosia auttanut asiakkaita (ja toimittajia) hahmottamaan Mols­heimin ajoneuvojen potentiaalin. Hänen opastuksellaan lyhyelläkin koeajolla saa autosta uskomattoman paljon irti.

Ja pökerryttävää on myös se, miten normaalisti Pur Sportia voi ajaa tavallisessa liikenteessä. Se toimii niin ruuhkissa kuin taajamissakin. Auto ei nyi, vaan kulkee nöyrästi ja pehmeästi 30 km/h:n alueellakin. Bugattin voi antaa huoletta kokemattomankin kuskin käsiin – kunhan tämä vain malttaa mielensä.

Me ajoimme vain normaaliteillä. Olisi tietysti ollut mielenkiintoista ajaa Bugattia kilparadalla, mutta siellä jos jossain kuskin taidot punnittaisiin armottomasti heti. Tämä on auto, jota on helppo ajaa kovaa, mutta josta kaiken irti puristaminen vaatii paljon kokemusta ja taitoa. Muutoin jälki on nopeasti pahaa, kuten YouTubea seuraavat ovat ehkä havainneet.

Vaikka Bugatti Chiron Pur Sportissa ei ole mitään järkeä, olkaamme silti iloisia, että tällaisia ajoneuvoja on vielä olemassa. W16-moottori ja sen ympärille kasattu high tech -kori sekä tekniikka edustavat sellaista maailmaa, joka on vähitellen katoamassa.

Jossain vaiheessa myös Bugattit muuttuvat sähkökäyttöisiksi, joskin Chironin seuraaja kulkee ainakin vielä polttomoottorin voimin.