Sanan Järvi-Suomi ajatteleminen loihtii silmien eteen kirkkaassa suviauringossa kimmeltävän vedenpinnan ja tien, joka kiemurtelee saarelta toiselle keskellä vehreää luontoa.

Suomessa automatkalainen joutuu yleensä kuitenkin olosuhteiden uhriksi: pelkkää pusikkoa ja pöpelikköä. Silloin tällöin saattaa jostain pilkahtaa hieman vesiaihetta, mutta enimmäkseen matkaa taitetaan metsän keskellä.

Toisin on talvella!

Vuosikymmenten ajo halki Suomen on kirkastanut oikean ajan vierailla Järvi-Suomessa. Talvella maisema aukeaa ja aurinko pääsee tykittelemään valkoisena hohtavaa lumen pintaa pitkin järvien jäälakeuksilta. Maisema on verhoutunut neitsyen valkoiseen harsoon. Eikä mikään voita näillä main yleisenä esiintyvien mutkaisten pikku hiekkateiden ajamista talvella – silloin kun kuljettajasta otetaan mittaa.

Edessä odottaa parin viime vuoden ajan kohkattu uutuus, Ilola Inn. Luksusmajoituskohde keskellä Järvi-Suomen mahtavia maisemia.

Järvi-Suomi on löyhä käsite, mutta ehdottomasti siihen kuuluu Päijänne; Järvi-Suomen etelärajana pidetään Salpausselkää.

Päijänne kurkottaa itsensä aina Lahteen asti. Ja vain vähän siitä eteenpäin ollaan jo sisällä kansallismaisemaa Pulkkilanharjulla. Viimeistään täällä silmät saavat tottua häikäisevään kirkkauteen, kun tie kiemurtelee luodolta saarelle, siltoja pitkin aina syvemmälle talviseen ihmemaahan. Eikä missään ole katseen tiellä villinä rehottavaa liikennevihreää.

Myös Sysmässä Tehinselällä paistaa aurinko. ”Omat verkkoni ovat tuossa vieraslaiturin edessä”, kertoo Ilola innin omistaja Timo Lauri, joka vastaanottaa vieraat päärakennuksen pihalla.

”Mateita tulee valtavasti. Joskus saattaa tulla muutakin: kun aloitin ammattikalastajana, ensimmäisenä päivänä verkkoihin oli tarttunut 4,5 kiloinen taimen.”

Ilola innin päärakennus on Suopellon kartanon isännän Onni Schildtin noin 1800-luvun puolessa välissä rakentama. Se on palvellut alusta asti matkailun käytössä kievarina. Nyt täydellisen remontin läpikäyneessä rakennuksessa tarjolla on ylellinen kokemus. Päärakennuksessa on hotelli, arkkitehtonisesta rannan uudesta rakennuksesta löytyvät maisemasauna, ravintola laajoine terasseineen ja tietysti maisemauima-allas rajattomine laitoineen. Vähän sivummalta löytyy vielä toinen sauna.

Ja Päijänteelle vievä hiihtolatu alkaa siitä verkkoavantojen vierestä.

Timo Lauri on ollut Ilola Innin yrittäjänä nyt muutaman vuoden ajan. Tausta restauroivalla rakennusalalla näkyy majoitustiloissa. Saneeraus on tehty tyylillä, mutta perusteellisesti: alkuperäisestä rakennuksesta on jäljellä enää käytännössä vain runko, joka sekin on soodapuhallettu puhtaaksi. Lauri on hometutkija, joten työ piti tehdä itse. ”En luota näissä asioissa ulkopuolisiin, vain itseeni.”

Ilola Inn on pussin perällä. Sinne ajetaan Sysmän kautta. Vaikka illalla oli vielä kauppa-aika reilusti käynnissä, yhtään ihmistä ei kylänraitilla ollut matkalla asioitaan hoitamaan. Tällaista on maalla!

”Ei siellä kukaan näin talvella liiku. Kotona ovat”, näkee myös Lauri. ”Miksi täällä kukaan menisi minnekään.”

Sama raukeus valtaa mielen aamiaishuoneessa, jonka puuliedessä palaa tuli. Villasukat jalassa hipsiessä tunnelma on erityisen kotoisa. Tai ainakin niin on totuttu kuvaamaan tällaista hetkeä. Oikeasti hyvin harva kaupunkilainen kulkee kotonaan villasukissa, saati lisää polttopuita keittiönlieteen.

'Toisaalta taas myöhemmin pitkän ja fyysisesti antoisan lomailupäivän jälkeen saunan terassilla lumihangen keskellä Päijännettä kuutamon valossa katsellessa ymmärtää, että kotoisa ei todellakaan ole se, mitä täältä tullaan hakemaan. On täysin hiljaista, ennen kuin joku luojanluoma eläin päästelee kutsuhuutoja jäälakeuden takaa.

Oli koti elementtinen kerrostalo tai keskustan jugend-linna, on se nyt kaukana, lyhyellä aikuisten viikonlopun mittaisella lomalla keskellä kevättalven työruuhkaa. Täällä vuoden kierto on läsnä. Kun metsästysaika loppuu joululle, mitään syytä ei ole talvella tehdä mitään. Ihminen laskeutuu kaamokseen kuin karhu luolaansa. Horros hellittää vasta kevätauringon noustessa: on aika kaataa pari puunrunkoa, niin että liedessä säilyy ikuinen tuli.

Mieleen karkaa loistava faijavitsi: ”Onneksi autossa on ratti.” Mutta se on näppäryytensä lisäksi myös ehdottomasti totta: ohjauspyörällä saa eturenkaat kääntymään moottoritieltä tällaiseenkin paikkaan.

Mikä etuoikeus suomalaisena – kaupungista maalle on näin lyhyt matka.

PS. Päijänteellä kairaaminen kannattaa – Tehinselkä on hyvä paikka nypyttää morria.

Juttusarjassa esitellään autoilijan kohteita, jotka ovat oman pysähdyksensä arvoisia. Järvi-Suomen uusi hittikohde on vain lyhyen ajomatkan päässä Helsingistä.