Abba julkisti maailmanlaajuisessa tapahtumassa 2. syyskuuta tiedon tulevasta albumista ja virtuaali-Abban Lontooseen rakennettavalla areenalla keväällä 2022 alkavista konserteista. Samalla julkaistiin kaksi uutta kappaletta.

I Still Have Faith In You oli ensi kuulemalla helpotus valtavien odotusten jälkeen, lisäkuunteluilla se on noussut Abban eliittiryhmään. Mahtipontisiin mittoihin kasvava biisi huokuu onnea ja ylpeyttä yhteen palaamisesta (”we have a story/ and it survived”).

Vaikka englannin ääntämys ei ole yhtä millintarkkaa kuin aikaisemmin, Anni-Frid Lyngstadt, meidän tuttujen kesken Frida, vetää kappaleen komeasti, ja pelkästään kohta ”do I have it in me?” jää elämään pophistoriaan. Moni tätä on yrittänyt, mutta Benny Anderssonin ja Björn Ulvaeuksen sointu-, melodia- ja sovitustajua on paha tavoittaa. Kokonaisuuden viimeistelevät Fridan ja Agnetha Fältskogin lauluosuudet.

Oppikirjaesimerkki Abba-kappaleesta, joka vaikuttaa alkuun rasittavalta renkutukselta mutta jonka huomaa muutaman kuuntelun jälkeen muuttaneen päähän pysyvästi asumaan – eikä sitä tee enää edes mieli häätää. When You Danced With Me tekee tehtävänsä alle kolmessa minuutissa: riemukkaassa irkkubiisissä Fridan ja Agnethan äänet soivat omalla ainutlaatuisella tavallaan yhteen, ja viheltävä ja helisevä soitinnus kantaa läpi hienon kelttipopkappaleen.

Joululaulu, jossa on lapsikuoro mukana? Lähtökohta on vähintäänkin arveluttava, mutta nuottiviivastolla huomattavan elastisesti liikkuva laulumelodia ja klassiseen musiikkiin vahvasti nojautuva pianosoinnutus Chopinin tai Schubertin henkeen ovat Abba-osaamista parhaimmillaan. Frida ja Agnetha laulavat kuin enkelit ja vaikka sanojen kevyestä korniudesta voitaisiin keskustella jokunenkin tovi, musiikin ylivertainen kauneus jättää muut asiat varjoonsa.

Voyagen laadullisesti kevyintä materiaalia, 50-lukulaisessa hengessä soiva biisi, jossa on samaa pubihoilotushenkeä kuin I Do I Do I Do I Do I Dossa ja Why Did It Have to Be Men hieman väkinäistä rehvakkuutta.

Kappale on alkujaan osa vuonna 1994 julkaistun Thank You For the Music -boksin Abba Undeleted -medleytä, johon koostettiin pätkiä studiossa kesken jääneistä kappaleista. Lauluosuudet ovat vuodelta 1979, komppi rakennettu 2021. Abba Undeletediltä olisi voinut valita mieluummin vaikka Just Like Thatin tai ylivertaisen Hamlet III:n työstettäväksi loppuun.

Toinen syyskuun lanseerauksessa julkistettu biisi menee disko-Abban puolelle Dancing Queenin hengessä. On helppo kuvitella, että kappale olisi ollut 80-luvulla massiivinen hitti, mutta kyllä se nytkin kansaa kaataa saksofoniriffeineen ja koskettimineen, joista tulee paikoin mieleen varsin vähälle huomiolle jäänyt Abba-helmi If It Wasn’t for the Nights.

Agnethan upeasti tulkitsema Don’t Shut Me Down huokuu omanarvontuntoa ja matkaa kohti uusia onnistumisia: “And now you see another me, I’ve been reloaded, yeah / I’m fired up, don’t shut me down.“

Tästä kappaleesta tulee Nashville-malliin sovitettuna vielä hitti yhdelle tai useammalle amerikkalaiselle kantrilaulajalle: on parisuhdeongelmaa, alkoholi(smi)a ja koira, joka lienee saanut nimensä kantrilegenda Tammy Wynetten mukaan.

Abba-asteikolla varsin hillitysti sovitettu keskitempoinen balladi edustaa taas kerran melodiankäsittelyn juhlaa: jokainen Agnethan laulama nuotti taustalauluineen on täydellisesti oikealla paikallaan. Vähäeleisyydessään hyvin kaunis kappale.

Pumppaavaan rytmiin on haettu kevyesti innoitusta Summer Night Cityn maailmasta. Abba saa jopa yhteishuoltajuuden ongelmat ja huolen jälkikasvusta svengaamaan: “Keep an eye on Dan/ promise me you can/ he gets out of hand/ if you let him.” Synavetoinen biisi päättyy SOS-klassikosta tuttuihin nuotteihin.

Avioerolapsista ilmastokriisiin. Kimalaisten katoa ja sen seurauksia käsittelevässä Bumblebeessä hyödynnetään häpeilemättä Fernandon ja Chiquititan eteläamerikkalaistunnelmia, ja kappaleessa on samaa yhteisöllistä hymnimäisyyttä kuin I Have a Dreamissa ja The Way Old Friends Dossa.

Bumblebeen voisi toki tuomita juustoiseksi, marmeladiseksi tai mikä negatiivinen ruokavertaus ikinä miellyttääkään. Ei kannata, sillä muutaman ihmettelevän kuuntelukerran jälkeen kappale asettuu olennaiseksi osaksi Voyagea, ja pelkästään sovituksessa riittää loputtomasti oivallettavaa. (Kappaletta ei muuten pidä sekoittaa Abba Undeletedin ralliin Free as a Bumblebee.)

Rivakkatempoinen kappale olisi ollut kotonaan jo Super Trouperilla tai The Visitorsilla. Tuttuun Abba-tapaan puolikymmentä ensimmäistä kuuntelua saavat sisäistämään vain pienen osan kaikesta siitä, mitä kappaleessa tapahtuu niin rakenteen kuin sovituksen tasolla.

Koko Voyagen taika on siinä, että Abba ei ole yrittänyt lähteä väkisin modernisoimaan soundiaan tai toimintatapaansa vaan pitäytynyt vahvuuksissaan – täydellisen popkappaleen viilaamisessa tapaus kerrallaan. Kuten Benny Andersson totesi New York Timesille: “Mitä todistettavaa meillä olisi? Dancing Queenia soitetaan ensi vuonnakin.”

Huikea päätös kymmenen kappaleen Abba-matkalle. Joutsenlammesta muutaman harkitun nuotin nappaava valssi keinuu valtavan syntesoijamaton päällä, ja melodia muistuttaa enemmän jonkun kuvitteellisen valtion kansallishymniä kuin poplaulua. Agnethan ja Fridan äänten ainutkertainen yhteensopivuus vain korostuu massiivisen taustan päällä. Täydellinen tapa päättää albumi, joka lunasti odotukset paremmin kuin olisi koskaan uskaltanut toivoa.

Tack så mycket för musik!