Vuonna 1971, tammikuun ensimmäisenä, turvavyö tuli pakolliseksi etuistuimilla kaikissa Suomessa myytävissä uusissa henkilöautoissa. Alkuvuonna otettiin käyttöön myös postinumerojärjestelmä, maassa järjestettiin ensimmäinen lottoarvonta ja Ugandassa Idi Amin astui valtaan. Helmikuun alussa samaa sukupuolta olevien yhteisymmärrykseen perustuva seksuaalinen kanssakäyminen lakkasi Suomessa olemasta yleisesti rangaistavaa.

Helmikuuta 13. päivä kello 19.20 TV1 alkoi lähettää suorana Suomen euroviisukarsintaa nimellä Kohti Dublinia. Karsinnassa kuultiin kahdeksan kappaletta. Esiintyjinä olivat muiden muassa Lasse Mårtenson (Pilvilaulu), Arja Saijonmaa (Talvilintu) ja Jukka Kuoppamäki (Uinu poikani vain).

Raati valitsi lopulta voittajaksi Rauno Lehtisen sanoittaman ja säveltämän kappaleen Tie uuteen päivään, jonka esitti Markku Aro & Koivistolaiset. Voittajalla, 21-vuotiaalla Markku Arolla, ei ollut aikaa jäädä juhlimaan. Tv-lähetyksen jälkeen oli vielä kaksi keikkaa, Laukaalle ja Myllymaalle. Aikataulu oli niin kireä, että Laukaan-keikka sai jäädä väliin.

Kun tuore viisuvoittaja alkoi laulaa kappaletta Hyvännäköinen, yleisö villiintyi. Tytöt ryntäsivät lavalle ja alkoivat repiä laulajan vaatteita. Turvamiehet joutuivat poistamaan tyttöjä lavalta useita kertoja illan aikana.

– 70-luvulla yleisö oli välillä jopa pelottavan villiä, mutta se oli sitä aikaa. Meillä kaikilla artisteilla oli sama juttu, ei Kirkakaan uskaltanut mennä kovin lähelle eturiviä. Välillä joutui jopa juoksemaan tyttöjä karkuun, Markku Aro, 69, muistelee naureskellen tänä päivänä.

Lensikö lavalle pikkupöksyjä?

– Ei vielä silloin. Vasta sen jälkeen, kun aloin laulaa sitä ”jestas sentään, mitkä rinnat...”

Kiltin pojan maine kesti siihen asti, kun Jestas sentään julkaistiin vuonna 1973 Vexi Salmen sanoittamana. Se on käännös brittiläisen Mud-yhtyeen kappaleesta Crazy.

Ja hullua se meno 70-luvulla ajoittain olikin.

Ensi vuonna laulaja Markku Aro täyttää 70 vuotta. Hän juhlistaa sitä uransa ensimmäisellä konserttikiertueella 12. lokakuuta 2019 alkaen.

Takana on jo yli viisi vuosikymmentä taivalta iskelmätaivaan tähtenä.

– Keikkamäärää en ole laskenut, mutta aika monta työpäivää on tullut tehtyä näiden vuosien aikana. Mikä siis tarkoittaa tuhansia ja tuhansia, ehkä miljoonia ajokilometrejä. Persus on kestänyt hyvin, Aro naurahtaa.

Kun parikymppinen kiharahiuksinen nokialaispoika hurmasi poptähtenä, tytöt kirkuivat lavan reunalla.

– Tai oikeastaan itkivät. Ne kyynelehtivät siinä lavan edessä, ja jos totta puhutaan, en oikein koskaan ymmärtänyt, mitä ne oikein itkivät. Tänään on harmaata ohimoilla, luistimenjäljet naururyppyjen kohdalla ja hymykuopat venyneet pitkittäiseen suuntaan.

Konkariartisteille riittää kysyntää, sillä 1970-luvun hitit elävät edelleen yleisön muistoissa.

– Ei meitä enää monta ole, jotka niitä lauluja laulavat, Aro miettii.

Markku Aro kiertää Diesel-yhtyeensä kanssa yhä noin 150 keikan vuositahtia. Hän kertoo, että 51 vuoden aikana suojelusenkelit ovat välillä olleet aika kovilla, viimeksi tänä keväänä.

– Iso naarashirvi olisi tullut tuulilasista sisään, jos olisin ollut siinä kohdassa kaksi sekuntia aikaisemmin. Läheltä piti!

Lue Markku Aron koko haastattelu Avusta 30/2019!