Vesa Keskinen puhuu Jane-vaimonsa kanssa englantia, molemmat enemmän tai vähemmän murtaen. Brasilialaisen Janen äidinkieli on portugali, jota Vesa ei ole opetellut.

– Yritin käydä suomen kielen tunneilla, mutta kaikki puhuivat sielläkin minulle englantia. Niinpä en oppinut paljon. Suomi on vaikea kieli, osaan muutaman sanan ja ymmärrän vähän enemmän, Jane valottaa.

– Minusta tuntuu, että Jane ymmärtää enemmänkin kuin antaa ymmärtää. Täytyy jo varoa, ettei suolla suomeksi kaikkia poikien juttuja Janen läsnäollessa, Vesa veistelee.

Haastattelun aikaan Janen ystävätär Brasiliasta on käymässä, ja hän ottaa pariskunnan kuopuksen Toivon hoteisiinsa, kun vanhemmat istahtavat lasipintaisen ruokapöydän ääreen kahvittelemaan. Molemmat muistelevat lämpimästi mennyttä kesää.

– Tykkään auringosta, ja kerrankin se paistoi! Tein toimistolla töitä vain aamukahdeksasta kolmisen tuntia ja sen jälkeen menin kotipuutarhaan ottamaan aurinkoa ja etätöihin, Vesa kertoo.

Jane nostaa esiin perheen yhteisen uintiretken läheiselle rannalle.

– Se oli lastemme ensimmäinen kerta suomalaisessa järvessä. Lämpötila lähenteli 30:a astetta, eikä vesikään paljon kylmempää ollut, Jane ihastelee.

– Voi sitä pienten ihmisten iloa ja riemua järvessä, mutta myös sitä tuskaa ja itkua, kun lopulta piti lähteä kotiin. Tunteiden kontrasti ja määrä oli unohtumaton, Vesa lisää.

Kyläkauppias hymähtää, ettei hän ikinä ole tuijottanut niin paljon tv-ruutua kuin tänä vuonna lastensa kanssa.

– Tosin on rentouttavaa katsoa hyvin tehtyjä lastenohjelmia. Late Lammas on suosikkini!

Jane sanoo, että Vesa on aviomiehenä huolehtivainen ja huomaavainen, mutta on myös usein niin syvällä omissa ajatuksissaan, ettei ”huomaa mitään”.

– Koen, että meillä pitää olla enemmän parisuhdeaikaa. Vesa onkin luvannut, että tänä vuonna alamme tehdä muutamia viikonlopun kaupunkilomia ja minä saan valita kaupungit.

Vesa nyökkäilee.

– Täytyy myöntää, että olen melko huono kukkien ja suklaarasioiden kanssa – kuten myös tunteellisissa illallisissa, mutta sitäkin parempi päivittäisessä sanallisessa huomaavaisuudessa ja pienissä hellyydenosoituksissa.

– Lämmin, riittävän pitkä halaus tuo poikkeuksetta molemmille hyvän olon, Vesa huomauttaa.

Vesa Keskiselle työ on aina ollut ykkössijalla.

– Siksi minun on todella vaikea pitää Kyläkauppa kakkosena ja avioliittomme ykkösenä, mutta nyt olen oppinut, että kun kotona on suhde kunnossa, se heijastuu suoraan työminään energiana ja ilona.

Vesa sanoo, että hänen tärkein tehtävänsä on pitää perheestään huolta taloudellisesti.

– Siten voin luoda Janelle ja lapsille turvallisen elinympäristön. Minua pidetään tosi pihinä, mutta myös tosi anteliaana. Mielestäni en ole kumpaakaan. Olen aina kunnioittanut rahaa ja haluan opettaa myös lapsilleni rahan arvon esimerkkien avulla, miljonääri sanoo.

On vanhemmissa erojakin. Vesa on suurpiirteisempi ja suvaitsevampi, Jane huolehtivampi.

– Tykkään tehdä lasten kanssa kepposia tai jotain muuta höpsöä. Annan lastemme joskus riehua ja kiusata äitiään, Vesa virnistää.

– Vesa taitaa pitää minua hieman liiankin huolehtivana, mutta haluan olla lapsillemme maailman paras äiti. Hänen mielestään on ihan normaalia, kun lapset ovat hieman ravassa, märkinä vesisateessa tai pakkasessa pihalla, Jane kauhistelee hymynkare huulillaan.

– Olen lapsille silloin auktoriteetti, kun äänensävyni tiukkenee, mutta käytän sitä sävyä säästeliäästi, niin että teho säilyy tulevaisuudessakin, Vesa jatkaa.

Arkiaamut Keskisillä sujuvat rutiinilla. Aamutoimien jälkeen Jane vie yleensä lapset päiväkotiin ja Vesa lähtee Kyläkaupalle töihin. Lapset käyvät päiväkodissa, sillä myös Jane työskentelee Kyläkaupassa. Hän aloitti naistenvaateosastolla viime kesänä.

– Halusin saada lisää sisältöä elämääni. Olen viihtynyt siellä, mutta haluan kokeilla vielä monia muitakin työnkuvia, rouva Keskinen suunnittelee.

Entäpä kolmas lapsi? Molemmat myöntävät, että perheenlisäyksestä on puhuttu.

– Välillä leikillään ja välillä hieman vakavastikin. Ainakaan tänä vuonna emme aio niin tärkeää päätöstä tehdä, ja jos päädymme kolmanteen lapseen, ei ole itsestään selvää, suodaanko se meille.

Vuosi 2019 on Kyläkaupan 50-vuotisjuhlavuosi.

– Vuonna 1969 pappani Toivo Keskinen aloitti kaupankäynnin pienessä tiilirakennuksessa, jossa nyt toimii kahvila. Aiomme järjestää paljon tapahtumia ja tempauksia, ja lähes koko ravintola-kahvilamaailmamme uudistuu juhlavuoden alussa.

Bisnes soljuu kuulemma tasaisesti.

– Vuosi 2018 oli välivuosi, sillä neljänä edellisenä vuotena laajensin yli 5 000 neliöllä joka vuosi. Elämä oli yhtä suunnittelua ja rakennustyömaata. Nyt on jäänyt enemmän aikaa perheelle.

Pappa on Vesalle tärkeä mies. Hän sanoo kyynelehtivänsä Toivon elämäkerran äärellä.

– Luen sen aina 6. marraskuuta, päivänä, jolloin hän syntyi vuonna 1921. Toivo elätti kulkukaupalla kymmenhenkisen perheensä, kävi sodan, meni naimisiin, perusti Kyläkaupan, sai lapsia ja lapsenlapsia. Hän oli hieno mies!

Verkkokauppaa ei juhlavuonnakaan ole tulossa.

– Näen nettikaupan sähköisenä postimyyntinä enkä ole postimyynnistä koskaan innostunut. Mielestäni Kyläkaupan tunnelmaa ja elämyksellisyyttä ei voi tarjota netissä.

Kyläkauppias itsekään ei välitä moderneista viestintäkanavista, kuten Facebookista.

– Tekisin itsestäni tyhmän, jos joka kerta julkaisisin kuvan, kun luen Aku Ankkaa tai juon kahvia. Ei minulla ole aikaa sellaiseen. En ole katsonut koskaan tosi-tv:täkään, saati urheilua tai Kauniita ja rohkeita. Miksi katselisin muiden elämää teeveestä? Voin elää omaakin elämääni, jossa on tapahtunut ihan riittävästi.

Autoista on pakko puhua Vesa Keskisen kanssa. Keskisen mukaan hänen elämänsä paras ostos oli vuonna 2007 40-vuotislahjaksi hankittu Ferrari F40 -urheiluauto.

– En halunnut Kyläkaupan kolmeltatuhannelta tavarantoimittajalta lahjaksi kolmeatuhatta erilaista pakettia, vaan sadan euron lahjoitusta Ferraria varten. Jopa autokauppiaat pitivät hankintaani tyhmänä, Keskinen muistelee.

Nyt kyseisen auton arvo lähestyy miljoonaa euroa, ja arvo kasvaa kymppitonnilla kuukaudessa.

– Yhdentoista vuoden aikana olen ajanut sillä vain kerran Helsingistä Tuuriin.

Keskinen on tilannut uuden auton, puoli miljoonaa euroa maksavan 650-hevosvoimaisen Lamboghini Urus -katumaasturin. Sen pitäisi saapua kevään aikana.

Keskinen ei halua avata vielä tarkemmin superkaaran käyttötarkoitusta. Vuonna 2003 hän keräsi valtavasti huomiota ja varoja sotaveteraaneille arpomalla keltaisen Lamborghini Diablo -auton ja lahjoitti lisäksi miljoona markkaa (168 000 euroa) veteraaneille.

– Minulla on tosiaan vankka näyttö Lamborghinin mainosarvosta. Tällä kertaa huomion kohteena ovat lapset ja heidän perheensä. En aio haastaa ketään mukaan, eikä autoa arvota.

Joulun ja uudenvuoden Vesa, Jane ja lapset viettivät Brasiliassa.

– Huomasimme, että on kulunut melkein kaksi vuotta siitä, kun olemme viimeksi käyneet Janen kotikonnuilla Brasiliassa. Emme muutenkaan ole reissanneet kahteen vuoteen missään edes Suomessa, joten päätin heti parantaa tapani, Vesa sanoo.

– Siellä ovat kaikki sukulaiseni vanhemmista veljiin ja isovanhempiin, ystäväni ja tuttavani. Ja tietenkin kaipasin tuttuja maisemia ja paikkoja. Brasilia on kaunis maa, ja siellä on paljon hyvää, Jane kehuu.

Vesa mietti etukäteen, osaako hän irrottautua lomailuun isän roolissa.

– Minulla on paha tapa hakeutua yksinäni aurinkoon hyvien kirjojen ja iPadin kera, mutta onneksi Jane vei meidät lasten kanssa useita kertoja viikossa seikkailulle. Muutamina iltoina saimme olla kahdestaan, kun Janen äiti ja ystävät huolehtivat lapsistamme, Vesa Keskinen kertoilee.