Ruokapyramidin alaosassa ovat kasvikset, marjat ja hedelmät, kärkiosassa taas punainen liha ja ”sattumat”. Ne tarkoittavat rasvaisia, suolaisia ja sokerisia herkkuja, joita voi silloin tällöin syödä.

Olet ehkä joskus kuullut ravitsemussuosituksista, ohjeista, joiden mukaan kaikkien suomalaisten olisi hyvä syödä arjessaan.

Ravitsemussuositukset laatii Valtion ravitsemusneuvottelukunta, VRN. Se on lakisääteinen asiantuntijaelin, jonka maa- ja metsätalousministeriö kolmivuotiskausittain nimittää. Tällä hetkellä neuvottelukunnan puheenjohtajana toimii THL:n pääjohtaja Markku Tervahauta.

Käytännön toimintaa pyörittää kuitenkin vain yksi ihminen, jonka työpiste sijaitsee Ruokavirastossa. Hän on Arja Lyytikäinen, joka on toiminut VRN:n pääsihteerinä yhdeksän vuoden ajan. Kuluvan kalenterivuoden lopussa hän jää eläkkeelle.

Lyytikäinen avaa Teams-yhteyden kotonaan Jyväskylässä.

Olen salaattien syöjä. Arki-iltana, jos koen itseni väsyneeksi, ajattelen ensimmäisenä ruokasalaattia. Se tekee minulle aina hyvää. Siinä voi olla kasvisten lisäksi vaikka keitettyä ohraa tai jotain muuta viljalisäkettä. Ja broileria tai kalaa, olen ehdottomasti niiden ystävä.

Meidän kansantautimme ovat erittäin vahvasti yhteydessä ravitsemukseen ja erityisesti ylipainoon. Sydän- ja verisuonitauteihin ja esimerkiksi kakkostyypin diabetekseen liittyy korkea kuolleisuus. Taustatekijänä ovat korkeat veren rasva-arvot, korkeat verensokeriarvot, ylipaino ja metabolinen oireyhtymä. Lisäksi meillä on geeniperimässämme sydän- ja verisuonitautia ja kakkostyypin diabetesta.

Kansallisten ravitsemussuositusten pohjana ovat yhteispohjoismaiset ravitsemussuositukset, joihin tehdään laaja tieteellinen arviointi ravinnon tarpeesta, ravinnon fysiologisista vaikutuksista ja ravinnon terveysvaikutuksista. Uudet pohjoismaiset suositukset saadaan kesäkuussa, muutaman kuukauden kuluttua. Siltä pohjalta ryhdytään päivittämään kansallista suositusta. Tavoitteena on, että vuonna 2024 olisi ulkona kansallinen suositus.

Vuoden 2014 suositus on ollut edelläkävijä monella tavalla, erityisesti kasvipainotteisuutensa takia. Jo silloin otettiin ympäristö ja ekologinen kestävyys huomioon. Tähän odotetaan nyt täsmennyksiä.

Nykysuositus on enintään 500 grammaa punaista lihaa viikossa. Miesten osalta mennään reippaasti tämän tavoitteen yli, luku on puolitoistakertainen, osalla jopa lähes kaksinkertainen Suomessa. Naisilla keskimääräinen punaisen lihan kulutus on jo mukavasti alle 500 gramman viikossa, suurin piirtein 400 grammaa.

Myös maitovalmisteista odotetaan selkeämpää suositusta aikaisempaan nähden. Vanhoissa suosituksissa ei ollut erillistä käyttömääräsuositusta maitotuotteille.

Kansallisissa suosituksissa otetaan aina huomioon kansallinen ruokakulttuuri. Elämme ruokakulttuurissa, jossa maidon rooli on ollut merkittävä. Suomi on pitkä, pohjoinen maa. Maitoa on pystytty täällä näissä olosuhteissa tuottamaan koko väestölle.

En haluaisi sanoa, ettei maidolla olisi ravitsemuksellista roolia. Kalsium ei ole ainoa ravintoaine, jota maidosta saadaan merkittäviä määriä väestötasolla. Esiin voi nostaa myös esimerkiksi sinkin ja B2-vitamiinin. Maidosta saadaan myös maitoon täydennettyä D-vitamiinia. Maidossa merkittävää on myös jodi. Se tulee sinne eläinten rehun kautta.

Viimeisin tilastotieto maidon kulutuksesta kertoo, että trendi on selvästi laskeva. On mietittävä, millainen ruokavaliokokonaisuus syntyy, kun maidon rinnalle tai tilalle tulee muita tuotteita. Silloin, kun kulutus muuttuu kasvijuomiksi, jotka on täydennetty ravintoaineilla, jotka ovat keskeisiä maidossa, kasvijuoma korvaa maidon ravitsemuksellisesti hyvin. Soijajuoma on kasvijuomista oikeastaan ainoa, jossa on yhtä merkittävästi proteiinia kuin maidossa.

Kun ravitsemussuosituksia tehdään, fysiologista ravinnon tarvetta katsotaan ravitsemuksellisista lähtökohdista. Perusta on tieteellinen näyttö ravinnon tarpeesta ja siitä, miten se voidaan tyydyttää.

Itse ravitsemussuosituksiin tämä ei siis sinänsä vaikuta. Mutta kun mennään siihen, mitä Suomessa syödään, niin tietysti maito on ollut perinteinen Suomessa tuotettava, suomalaisten ruokaturvaan liittyvä ruoka-aine. Pula-aikoina oli suhteellisen helppo tyydyttää esimerkiksi lasten ravinnontarve maidolla. Maidolla on ollut meille ravitsemuksellisesti ja ruokaturvan kannalta iso rooli.

Sanon aina näin, että meidän pitää ymmärtää taustat myös sille, miksi soijajuoma on joissain Aasian maissa kehittynyt ruokakulttuuriseksi perusraaka-aineeksi. Syy on ihan se, että soija on kasvanut siellä, ja sen käytöstä on tullut tapa. Se on ollut väestötason ruoka-aine, joka on ollut ravitsemuksellisesti hyvä ja riittävä. Historia on taustaltaan hyvin samanlainen kuin maidon käyttöhistoria Suomessa.

Itse asiassa Euroopan tasolla ravitsemussuosituksissa on suhteellisen pienet erot. Pohjoismaitten näkökulmasta perusraaka-aineet ovat miltei samat. Meillä poikkeuksellista on, että olemme juoneet maitoa lasista. Maidon rinnalla on ruokajuomana myös piimä, joka on hyvin kansallinen ruokajuoma. Pohjoismaissa ja Baltian maissa juureksia käytetään enemmän kuin Etelä-Euroopassa.

Elämme tällä hetkellä globaalissa ruokataloudessa. Kaikkea on saatavilla lähes ympärivuotisesti. Mutta yhtä lailla me olemme eläneet Suomessa ajan, jolloin saatavilla ei ole ollut hedelmiä tai tomaatteja.

Minua jopa harmittaa se, että me jätämme usein huomioimatta sen, että ruokakulttuuri on tuotanto-olosuhdesidonnainen. Tänä päivänä ruokaturva on monestakin syystä nostanut merkitystään. Kyllä silloin pitää katsoa myös sitä, mitä omassa maassa voidaan tuottaa ja miten kriisiolosuhteissa väestö ravitaan.

Ympäristöhaasteisiin vastaamisena se näkyy. Ilmastonmuutos on nähtävä myös ravitsemus- ja ruokaturvakysymyksenä. Kyllä meidän pitää ajatella, miten seuraavat sukupolvet selviävät, kun ilmasto vaikuttaa niin voimakkaasti ruoantuotantoon ja aiheuttaa vakavia muutoksia kasvuolosuhteisiin ja maaperään.

Helposti ajattelemme, että ruokavalinnat ovat yksilön valintoja, ja yksilön omaa vastuuta korostetaan. Kun puhutaan ravitsemusmuutoksista, väestötasolla tarvitaan itse asiassa todella vahvoja toimenpiteitä, jotka madaltavat kynnystä yksilön terveellisille ja ympäristöystävällisille valinnoille. Minusta näitä asioita ei voi jättää yksilön vastuulle.

On tietysti verotukselliset keinot. Olemme kannattaneet laajempaa terveysperusteista verotusta, jossa huomioitaisiin elintarvikkeiden kokonaislaatu rasvan, suolan ja sokerin suhteen. On pohdintoja siitäkin, voisiko kasvisten arvonlisävero olla pienempi kuin muitten elintarvikkeiden.

Me tiedämme jo, että kasvisten osuus ostoskorissa on pienentynyt, kun ruoan hinta on noussut, ja siitä me olemme huolissamme. Valtionohjausta tarvittaisiin vielä vahvemmin tässä tilanteessa.

Lihaverosta on puhuttu vähemmän. Enemmän on pohdittu, voidaanko positiivisesti arvonlisäveron alentamisella vaikuttaa kasvisten hintaan. Silloin lihan hinta suhteessa kasviksiin jäisi suuremmaksi.

Minusta tässä tilanteessa meidän pitäisi pystyä avaamaan laajemmin valtionohjausjärjestelmää, joka liittyy ruoan saatavuuteen ja turvaamiseen. Siellä ovat myös maataloustukijärjestelmät.

Tukijärjestelmässä pitäisi ennen kaikkea huomioida kasviproteiinien lähteet, kasvikset yleensä ja kalaan liittyvät tuet. Ne olisivat tärkeitä keinoja, joilla voitaisiin vaikuttaa siihen, että hyödyllisiä tuotteita syödään enemmän kuin ennen.

Ei suoranaisesti. Näen sen kokonaisuutena. Niin kuin sanoin, kaikkia näitä mahdollisuuksia pitäisi nyt pystyä pohtimaan, kun olemme tässä tilanteessa: ruoan hinta kuluttajalle nousee huomattavasti, ja meillä on 130 000 lasta köyhissä lapsiperheissä, ikääntyneitä ja eläkeläisiä, työttömiä – iso osa kansasta, jolla on pulaa rahasta. Kun on pulaa rahasta, säästetään erityisesti ruoasta. Tämä on ravitsemusriski pitkällä aikavälillä. Silloin kaikki valtionohjaukset pitäisi arvioida siitä näkökulmasta, että turvataan hyvä ja riittävä ravitsemus kaikille.

Avun vaalikoneesta näet, mitä mieltä eduskuntavaaliehdokkaat ovat lihantuotannon tuesta.

Ajattelen, että hiilihydraattien lihottavuuteen liittyvä myytti on sellainen. Aina nostetaan esiin, kuinka haitallisia hiilihydraatit muka ovat. Minua harmittaa, että tässä yhteydessä ei puhuta hiilihydraattien erilaisista lähteistä. Pitää muistaa, että suomalaisessa ruokavaliossa on täysjyvävilja ja viljatuotteet yleisestikin ovat erittäin hyviä kivennäisaineiden ja kuidun lähteitä. Ilman niitä ruokavalio on todella huono.