Punainen pikkupampula on aina sesongissa, vai mitä? Vähän näissä kirpuissa voi olla neitiauton makua, mutta eipä tuo mitään haittaa. Saimme LänsiAutosta haaviin lajinsa tyypillisen edustajan, räikeän punaisen Opel Corsan.

Ajoimme auton Suomenojan liikkeen pihalle, ja ryhdyimme tohtoroimaan. Corsan maalipinta oli, jos ei nyt säihkyvässä, niin ainakin hienossa kunnossa. Niin tietysti pitääkin olla, koska vuonna 2019 rekisteröidyn auton mittarissa oli vain 58 000 kilometriä. Myös Corsan sisustus oli siistissä trimmissä.

Corsassa oli asialliset varusteet. Huvittavana yksityiskohtana tosin noteerasimme, että takaikkunoissa ei ole sähköä, vaan ruutuja on veivattava ylös-alas käsivoimin. Toisaalta Corsassa oli nahkaverhoiltu ja sähkölämmitteinen ohjauspyörä. Sähkölämmitys oli tässä luokassa todellinen harvinaisuus kolme vuotta sitten, eikä ihan normivaruste tämänkään päivän uusissa pikkuautoissa. Valkoinen vuodenaika on jo ovella, ja niinpä tarkistimme myös Corsan talvipyörät. Ne olivat hyväkuntoiset Nokian kitkat alumiinivanteilla.

Koeajolla Corsa tuntui kaikin puolin timmikuntoiselta: ei vetelyä kiihdytyksissä eikä ravistelua jarrutuksissa. Ajettavuudeltaan Corsa on yllättävän jämäkkä, oikeastaan jopa kokoistaan isomman tuntuinen.

Tämän kokoisissa autoissa on nykyään tyypillisesti litrainen, turbolla terästetty kolmipytty. Corsan keulalla on sen sijaan ”isolohko”, melkein 1,4-litrainen, nelipyttyinen kone. Turboahdettu moottori tuottaa 101 hevosvoimaa, mutta olennaisempaa on se, että käytössä on 200 newtonmetrin vääntömomentti. Pontevasti takova moottori liikuttaa 1 100 kiloa painavaa Corsaa kepeästi jo pintakaasulla.

Corsassa on kuusipykäläinen manuaalilaatikko, mutta moottorin notkean luonteen ansiosta keppiä ei tarvitse olla jatkuvasti hämmentämässä. Vaihteiston toiminnassa ei sinänsä ole mitään valittamista: keppi liikkuu pykälältä toiselle kevyesti ja täsmällisesti.

Tiloissa ei tule yllätyksiä: edessä matkaa herroiksi, mutta takapenkki sopii lähinnä lapsille. Neljän metrin koriin ei oikein millään loihdita perheautomaista avaruutta. Tavaratila on riittävän kookas.

Corsan ehkä paras puoli löytyy hintalapusta. 12 800 euroa ei ole todellakaan paha hinta näin hyväkuntoisesta ja vähän ajetusta pikkuautosta. Toisaalla tässä lehdessä koeajettu Toyota Yaris oli samalta vuodelta kuin Corsa. Sillä oli ajettu vielä vähemmän, 29 000 km. Hintaa Toyotalla oli kuitenkin rutkasti enemmän kuin Opelilla, 19 900 euroa. Jos näistä kahdesta pitäisi valita, ottaisin sen kummemmin harkitsematta Opelin. Koska raha ratkaisee.

Kai tiedätte, että Opelit ovat nykyään Peugeoteja – mitä? Kyllä. Merkit kuuluvat samaan Stellantis-konserniin, ja koska Peugeot - tai siis entinen PSA - on siinä määräävämpi osapuoli, muuttuvat kaikki Opelit vähitellen jonkin asteen Peugeoteiksi. Oheisten kuvien Corsa on vielä GM-tuote, mutta nykyinen Corsa on 99-prosenttisestI Peugeot 208. Uusi Opel Astra on sekin vahvasti Peugeotin, ja miksei Citroëninkin sukua.

Stellantiksen huomaan kuuluu sellaisiakin merkkejä kuin Fiat ja Dodge. Jännä nähdä, että millaistakohan soppaa tästä vielä syntyy?

Automerkit ja niiden taustayhtiöt fuusioituvat toisiinsa suuruuden ekonomian nimissä. Mitä enemmän autoja valmistetaan, sen pienempiä ovat yksikkökustannukset.

Asian voi tehdä myös toisella tavalla. Tässä lehdessä koeajettu Toyota Supra näyttää ihan Toyota Supralta. Auto on kuitenkin merkkiään ja muotojaan lukuun ottamatta BMW Z4. En usko, että BMW ja Toyota ovat fuusioitumassa heti huomenna, mutta palikoita voi lainata ristiin, ja päästä näin pieniin tai vähän suurempiinkin säästöihin.