Inarissa on paljon tilaa ja vähän ihmisiä. Jotkut hoitavat porojaan. Monet kalastavat yhdessä tai useammassa Inarin 8 000 järvestä. Eräät metsästävät. Toiset saavat elantonsa kuljettamalla turisteja luontoon.

Kaikki retkeilevät: sytyttävät nuotion ja istuvat “tulistelemaan”, juomaan nokipannukahvia kuksasta ja tappamaan sääskiä.

Inarille on keksitty hyvä kuntaslogan: “Voimakas luonnostaan.” Sen vaakunassa komeilee saamelainen vedenjumala, poronsarvipäinen siika Skáimmadas.

Inari on myös saamelais-suomalainen kunta. Moni inarilainen kysymys vaatii tästä syystä huomattavan monitahoista keskustelua. Inarin kunnantalo kuntakeskus Ivalossa onkin ajan saatossa toiminut lukuisten kiihkeiden kuntapoliittisten ja alkuperäiskansan asemaan liittyvien keskustelujen näyttämönä.

Pirita Näkkäläjärvellä oli takanaan vuosien ura saamelaisvaikuttajana jo ennen kuin hän asettui ehdolle ja pääsi Inarin kunnanvaltuustoon vihreiden listoilta viime vaaleissa. Hän halusi tekniseen lautakuntaan, koska kunnalla on valtaa maankäytössä, ja saamelaisille maankäyttö on tärkeää.

– Kunnalla on enemmän valtaa kuin saamelaiskäräjillä koskaan, Näkkäläjärvi sanoo.

Inarin kunta on maapoliittisen ohjelmansa luonnokseen kirjannut muun muassa, että sen alueelle ei tule kaivoksia tai tuulivoimaa. Näkkäläjärvi sanoo, että saamelaiskäräjien vastaava linjaus on kuitattavissa sidosryhmän mielipiteenä.

Saamelaiskäräjät on saamelaisten itsehallintoelin, saamelaisten eduskunta, jota lain mukaan on kuultava saamelaisiin vaikuttavissa päätöksissä. Käräjät on pitkään huomautellut valtiovaltaa siitä, että pelkkä kuuleminen ei riitä.

Anu Avaskarille on ollut tärkeää edistää oman kansansa eli inarinsaamelaisten asioita monien intressien risteyksessä.

Kuntapolitiikka on ollut hänen kotikenttänsä vuodesta 1993 alkaen. Välissä hän on vaihtanut ryhmää sitoutumattomista keskustan kautta kokoomukseen. Hän on myös saamelaiskäräjien jäsen. Saamelaiskäräjillä hän ei ole saamastaan suuresta äänimäärästä huolimatta saanut yhtä paljoa valtaa kuin kunnan poliittisessa päätöksenteossa.

– Katson asioita pitkällä aikavälillä. Aina nostetaan esiin se, mitä olisi pitänyt tehdä tai mitä pitäisi tehdä enemmän, mutta paljon on jo tehty.

Jos on seurannut uutisia saamelaispolitiikasta, on saattanut tulla muodostaneeksi kuvan, jonka päävärit tulevat “verenpunnituksesta”, ILO169-sopimuksen ratifiointiin liittyvistä moniaalle juontavista kiistoista – siitä, miten saamelaisia on ajan saatossa assimiloitu valtaväestöön ja tämän kulttuurille tuhoisista seurauksista, ja siitä, miten saamelaiset vastustavat kaikkea turismista tuulivoimaan.

Sekin on yleisessä tiedossa, että Avaskari on saamelaiskäräjälakiin liittyvässä kysymyksessä täysin eri mieltä kuin Näkkäläjärvi ja Inarin viime kuntavaalien ääniharava Anni Koivisto (sd.), joka on myös saamelaiskäräjien ensimmäinen varapuheenjohtaja.

Kyse on siitä, kuka saa äänestää saamelaiskäräjävaaleilla.

Näkkäläjärven ja Koiviston kanta jättäisi äänioikeudetta sellaisia ihmisiä, joita Avaskarin kanssa samanmieliset haluaisivat äänioikeutetuiksi.

Kiista on leimunnut Ivalossa kunnantalolla saakka, repinyt saamelaisyhteisöä pian kolme vuosikymmentä ja viivästyttänyt alkuperäiskansan oikeudet tunnustavan ILO169-sopimuksen ratifiointia

Kuntapolitiikassa saamelaisten välillä on kuitenkin enemmän yhdistäviä kuin erottavia tekijöitä.

Inarijärvi, jota Topeliuksen runossa kuvaillaan hylätyksi ja rannoiltaan alastomaksi, lainehtii Inariin liittyvien intohimojen ytimessä.

Sen etelä- ja länsiosiin on viime vuosina puuhattu erilaisia suuria rakennushankkeita. 2010-luvulla kunta ja Metsähallitus valmistelivat kaavan viisinumeroisella kerrosneliömäärällä Nanguniemeen. Näyttelijä Jasper Pääkkönen on kertonut suunnittelevansa alueelle luksusmajoituskohdetta saunamaailmoineen, luontoarvot edellä toki.

Kaava pyöri kunta- ja kansalaispoliittisessa mankelissa vuosikymmenen, kunnes se hyväksyttiin kunnanvaltuustossa keväällä.

Järven länsiosassa sijaitsevaan Miesniemeen puolestaan oli vireillä kaava, joka olisi lisännyt rakennusoikeutta 700 kerrosneliöstä 5 900 kerrosneliöön. Muun muassa Kauppalehti uutisoi huhtikuussa 2020, että tähän mahdollisuuteen iskee miljonääri Veikko Lesonen rakennuttamalla paikkaan 15 miljoonalla eurolla luksushotellin.

Miesniemen kaavan Inarin kunnanvaltuusto hylkäsi äänin 13–14. Saamelaiskäräjillä keskenään erimieliset poliitikot olivat kaikki sitä mieltä, että Inarijärven luonnontilaisuutta pitää suojella.

Pirita Näkkäläjärven yllätti se, miten kaavaa vastustettiin yli puoluerajojen.

– Yhdistävä tekijä oli Inarijärvi ja sen ympäristö-, luonto-, kulttuuri-, virkistäytymis- ja elinkeinoarvot. Inarin kunnasta löytyy paljon asioita, jotka yhdistävät ihmisiä yli puoluerajojen.

Kaava-asian toisella puolella oli ihmisiä, jotka näkevät luksusmatkailurakentamisen olevan kunnan taloudelle elintärkeää.

Näkkäläjärvi suhtautuu suopeasti sellaiseen matkailurakentamiseen, joka voidaan toteuttaa arpeuttamatta Saamenmaata. Avaskarille Inarijärvi on erityisesti inarinsaamelaisten perinteistä kalastusaluetta, jolle massiiviset rakennushankkeet eivät kuulu. Anni Koivisto sanoo, että kaavojen kaatumisessa tai huskysafareiden vaatimisessa luvanvaraisiksi ei ole kyse elinkeinoelämän tavoitteiden vastustamisesta vaan luonnon puolustamisesta.

– Luontoa ja ympäristöä suojelemalla edistetään saamelaisten oikeuksia, mutta ei luontoarvojen säilyttäminen ole tärkeää vain saamelaisille, Koivisto sanoo.

Hän huomauttaa, että kaikissa Inarin kunnan ohjaavissa asiakirjoissa mainitaan luontoarvot.

Isoja, suoraan Inarijärven rantaan tulevia matkailuhankkeita on vaikea edistää tekemättä rumaa jälkeä luontoon, jonka koskemattomuus on sekä poronhoitajien että matkailuyrittäjien elinkeino ja tärkeää lähes jokaiselle inarilaiselle. Miesniemeen ja Nanguniemeen pitäisi viedä keskeinen infrastruktuuri, kuten tiet ja viemärit, isolla metelillä poromaiden ja metsäkankaiden läpi.

Saamelainen elämä on muutakin kuin hakeutumista sopusointuun luonnon kanssa. Saamen kielten aseman edistämiseen kunnallispoliitikoilla on Inarissa erityisen hyvät mahdollisuudet. Tekemistä on, koska Inarin kunnassa puhutaan kolmea saamen kieltä eli pohjois-, inarin- ja koltansaamea. Kaikki saamen kielet ovat uhanalaisia, mutta kielenelvytystyöllä puhujia saadaan lisää.

Anu Avaskari luettelee esimerkkejä: Inarissa tehtiin koko Suomen ensimmäinen saamenkielisen varhaiskasvatuksen suunnitelma. Kunta mahdollistaa työntekijöilleen virkavapaan saamen kielen opiskelua varten. Kunnan omaa rahoitusta on laitettu kielipalvelujen järjestämiseen. Kielitoimenpiteiden taustalla on saamen kielilaki, joka velvoittaa kuntaa.

Anni Koivisto sanoo toivovansa, että kielten elvytystyössä keskityttäisiin pitkän aikavälin kehitykseen, jotta ihmisten kielipolku ei katkeaisi. Hän toivoo tulevaisuutta, jossa vanhempien ei tarvitse vaatia lapselleen saamenkielistä opetusta edes sivukylillä.

– Toivon, että saamen kielten aseman turvaamista ei nähtäisi taakkana, vaan rikkautena, hän sanoo.

Avaskari näkee, että Inarissa on hänen kuntapoliitikkonsa uran ajan ymmärretty äidinkielten tärkeys.

– Soraääniä ei ole kuulunut koskaan.

Vaikka Inarissa asuu Suomen kunnista eniten saamelaisia, saamen kieli on ollut kunnantalolla harvinaisuus. Nykyisellä valtuustokaudella muun muassa Näkkäläjärvi ja Koivisto puhuvat pohjoissaamea valtuuston ja lautakuntien kokouksissa. Puhe tulkataan pohjoissaamea taitamattomille.

Pirita Näkkäläjärven mielestä jo saamen kuuluminen kunnantalolla on merkittävää.

– Onhan se tietysti ollut varmaan kulttuurisokki joillekin. Sivilisaatiot kohtaavat.

Tavalliset ihmiset ovat kertoneet Näkkäläjärvelle, että kuntapolitiikka tuntuu nyt sen vuoksi aiempaa läheisemmältä.

– En ajatellut kuntapolitiikkaan lähtiessäni päätyväni saamen kielen esitaistelijaksi. Joskus on olo, että on laskeutunut vieraalle planeetalle, kun näkee miten ihmiset katsovat. Meille Inarin kirkonkylällä asuville on itsestään selvää, että asiat tapahtuvat monella kielellä.