Venäjän presidentti Vladimir Putin on tuhonnut venäläisten tulevaisuuden ja uhkaa pyyhkiä Ukrainan valtion maailmankartalta. Toiveet sodan pysäyttämisestä kohdistuvat suurelta osin Venäjän kansaan, joka on valinnut hänet johtajakseen.

Putinilla riittää kuitenkin yhä tukijoita myös kansalaisissa.

Hyökkäyksen alkamisen jälkeen luotettavia mielipidemittauksia ei ole juuri tehty, mutta sodan alla Putinin kannatus nousi riippumattoman Levada-tutkimuslaitoksen kyselyssä 71 prosenttiin. Se on korkein lukema sitten kevään 2018.

Sosiologi Juri Levadan mukaan nimetty keskus on yksi Venäjän viimeisistä riippumattomista tutkimuslaitoksista. Senkin toimintaa on viimeisten kymmenen vuoden aikana rajoitettu, ja vuonna 2016 Levada nimettiin "ulkomaan agentiksi" sen saaman kansainvälisen rahoituksen vuoksi.

Keskus julkaisi perjantaina 4. maaliskuuta tuloksia tammi–helmikuussa tehdystä kyselystä, jossa selvitettiin venäläisten suhtautumista "Donbassin aluetta koskevaan ulkopoliittiseen konfliktiin". Tulokset heijastelevat venäläisten mielipiteitä Ukrainan ja Venäjän suhteista ennen varsinaisen sodan syttymistä. Noin 60 prosenttia vastaajista piti Natoa ja Yhdysvaltoja syyllisinä konfliktiin.

Levada-keskuksesta ei yhteydenotoista huolimatta saatu kommentteja tähän juttuun.

– Mielipidemittaukset ovat ongelmallisia, koska monet venäläiset eivät suostu vastaamaan kyselyihin. Heidän kantojaan emme tiedä. Silti sanoisin, että tällä sotilaallisella toiminnalla on vahva tuki etenkin vähän koulutetun ja vanhemman väestön parissa, sanoo professori Vladimir Gel'man Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutista.

Hyvinvoivat, koulutetut ja nuoret venäläiset ovat herkemmin sotatoimia vastaan, Gel'man sanoo. Suurissa kaupungeissa on nähty lähes päivittäisiä mielenilmauksia sotaa vastaan. Tämän joukon todellista kokoa on kuitenkin vaikea arvioida, sillä mielenosoitukset on tukahdutettu ja hallinnon uhmaaminen on valtava riski. Perjantaina hyväksytyn lain mukaan sotaa koskevan "valheellisen tiedon" levittämisestä voi seurata jopa 15 vuoden vankeustuomio.

Vladimir Putinin kannatus on ajan mittaan heilahdellut. Viime vuosina sitä on piristänyt etenkin Ukrainan ahdisteleminen. Vuonna 2014 Putin nousi suosionsa huipulle Krimin niemimaan kaappaamisen ansiosta. Se miellytti venäläisiä äänestäjiä.

Putinin yli kaksi vuosikymmentä jatkuneen valtakauden kaksi kivijalkaa ovat olleet sotiminen ja talous.

Hän nousi suosioon ensimmäisen kerran 2000-luvun alussa. Vuonna 1998 Venäjän talous oli kriisissä ja valtio maksukyvytön. Boris Jeltsin nimitti Vladimir Putinin pääministeriksi vuonna 1999, josta alkoi huima nousukausi. Kuopan pohjalta nousevan Venäjän talous ja elintaso kohenivat ja nostivat myös Putinin suosiota.

Tšetšenian sodalla Putin loi itselleen maineen lain ja järjestyksen ylläpitäjänä Jeltsinin kompuroinnin jälkeen. Vastauksena Moskovassa vuonna 1999 tapahtuneille pommi-iskuille Venäjän armeija pommitti Groznyin kaupungin kivikasaksi. Lontoossa vuonna 2006 murhatun Venäjän tiedustelupalvelun agentin Aleksander Litvinenkon mukaan Putin määräsi Moskovan iskut itse ja syytti niistä tšetšeeniseparatisteja nostaakseen sodalla kannatustaan presidentiksi.

Venäjän talouden hyvä vire ei kuitenkaan jatkunut ikuisesti. Vuosituhannen alun kasvua siivitti öljyn korkea hinta, mutta vuoden 2008 maailmanlaajuisen finanssikriisin jälkeen Venäjän talouskasvu on jäänyt jälkeen muusta maailmasta.

Kun talouskasvu ja koheneva elintaso ei enää kannatellut Putinia, alkoi vaihtoehtojen karsiminen Venäjän politiikasta. Vuosina 2011–2013 Venäjällä nähtiin laajoja mielenosoituksia vaalivilppiä vastaan ja demokratian puolesta. Putinin hallinto tukahdutti protestit ja tiukensi turvallisuuskoneiston otetta mediasta ja kansasta.

Opposition toimintaedellytykset ajettiin ahtaalle, ja potentiaaliset poliittiset haastajat neutraloitiin joko heittämällä heidät vankilaan tai murhaamalla. Putinia kritisoinut öljymiljonääri Mihail Hodorkovski tuomittiin talousrikoksista, ja armahduksen jälkeen vuonna 2013 hän pakeni Saksaan. Oppositiojohtaja Boris Nemtsov ammuttiin Moskovassa 2015, ja viimeisimpänä murskattiin Aleksei Navalnyin poliittinen oppositioliike. Navalnyi itse selvisi myrkytysyrityksestä ja hänet tuomittiin viime vuonna vankilaan.

Kaikista sortotoimista huolimatta Putin on pysynyt suosittuna. Kun hänen kannatuksensa viimeksi romahti vuonna 2018 vihatun eläkeuudistuksen vuoksi, se laski alimmillaan vain noin 60 prosenttiin Levada-keskuksen mittauksessa.

Syitä tähän on Vladimir Gel'manin mukaan useita.

Yksi tärkeä syy Putinin korkeaan kannatukseen on lopulta se, ettei hänelle ole vaihtoehtoja. Suomessa voimme valita Sanna Marinin, Petteri Orpon ja monen muun poliitikon johtamien puolueiden väliltä, mutta Venäjällä tätä mahdollisuutta ei ole.

– Joko siedät Putinia tai inhoat häntä, Gel'man sanoo.

Lue lisää: Moskovan patriarkka Kirill on Putinin venäläisen maailman pönkittäjä – Venäjän ortodoksisen kirkon paikallistason kritiikki Ukrainan sotaa kohtaan kasvaa

Etenkin vanhempien venäläisten mielissä Putin on yhä parempi vaihtoehto Jeltsinin kaoottisen valtakauden jälkeen. Putin on myös onnistuneesti käyttänyt hyväkseen venäläisten historiallisia kaunoja ja kaipuuta suuruuden aikoihin. Hän haluaa rakentaa Venäjästä Neuvostoliiton henkisen seuraajan, ja tällekin ajatukselle on kansan keskuudessa tilausta, Gel'man sanoo.

–Siinä on jotain samaa kuin Donald Trumpin puheissa, kun hän lupasi 'tehdä Amerikasta taas mahtavan'.

Valtion propaganda on vuosikausia myrkyttänyt venäläisten käsityksiä Ukrainasta. Putinin hallinto on luonut kertomuksen, jossa ukrainalaiset ovat osa Venäjän kansakuntaa, mutta pahat venäläisiä vihaavat lännen tukemat natsit ovat kaapanneet vallan Kiovassa. Levadan perjantaina julkaiseman kyselyn mukaan venäläisten asenteen ukrainalaisia kohtaan olivat huonontuneet viime syksystä.

Toki tässäkin on eroja nuorten ja vanhempien venäläisten kesken. Toiset saavat tietonsa internetistä, toiset valtion televisiosta.

–Joka tapauksessa moni venäläinen uskoo mielellään hallinnon esittämän kertomuksen, Gel'man sanoo.

Sodan alkuvaiheessa Venäjällä on nähty jonkin verran korostunutta kansallistunnetta, mutta se voi hälvetä nopeastikin. Esimerkiksi valtion mediassa ylistetään venäläisjoukkojen toimintaa ja valetaan uskoa kansan kykyyn kestää talouspakotteiden tuskaa. Sen sijaan hallitusta ja sotaa tukevia mielenosoituksia ei ole vielä nähty, toisin kuin Krimin valtauksen yhteydessä. Gel'manin mukaan olennaista on, mitä tapahtuu, kun konflikti pitkittyy ja tappiot kasvavat, ja toisaalta lännen asettamat pakotteet alkavat purra tavallisten ihmisten elintasoon ja taloudelliseen tilanteeseen.

– Näiden muuttujien vaikutusta on vaikea ennakoida, Gel'man sanoo.

Vaikka tyytymättömyys Putiniin ja sotaan leviäisi laajallekin, se ei välttämättä kanavoidu laajaan hallinnon vastaiseen toimintaan. Passivoitunut kansa todennäköisemmin pysyttelee hiljaa ja sopeutuu muuttuvaan tilanteeseen. He saattavat tyhjentää pankkitilinsä ja hamstrata vaatteita ja ruokaa ennen kuin hinnat karkaavat käsistä. Ne, joilla on passi, saattavat haluta lähteä maasta.

– Odottaisin sopeutumista ja apatiaa enemmän kuin protesteja.

Autoritaarisesta hallinnosta huolimatta Putinin valta nojaa merkittävässä määrin hänen suureen kansansuosioonsa. Hänen seuraajillaan ja lähipiirillään ei ole minkäänlaista kannatusta ilman Putinia.

– Putin ei ole anastanut valtaa ja nostanut itseään tsaariksi, vaan on kansan valitsema johtaja, pidimme siitä tai emme.