Äiti, tuliko sulle hyvät kortit? Aarnilla, 6, on tapana kysyä äidiltään, tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikolta, kun he pelaavat Unoa. Tähän äiti vastaa, että sellaiset kohtuulliset.

Sama jako pätee Saarikon alkuun keskustan puheenjohtajana.

– Nämä olivat korkeintaan kohtuulliset kortit, jotka sain käteeni.

Luonnehdintaan on monta syytä.

Annika Saarikko syrjäytti Katri Kulmunin keskustan puheenjohtajana syyskuun alussa. Sitä edelsi Kulmunin esiintymisvalmennuksiin liittynyt kohu. Puolue jakautui.

Keskustan kannatus on rypenyt viime aikoina pohja­mudissa. Ylen tammikuun kannatuskyselyssä 11,7 prosenttia olisi äänestänyt keskustaa, Helsingin Sanomien gallupissa 10,8 prosenttia. Hallituspuolueista suosio on valunut pääministeri Sanna Marinille ja Sdp:lle. Kuntavaaleihin on aikaa vain kaksi ja puoli kuukautta.

Saarikko on ollut vuosia keskustan nouseva tähti. Moni on pannut toivonsa häneen. Nyt on näytön paikka – olivat kortit millaiset tahansa. Miten sellaisia paineita kestää?

– Puheenjohtajaksi lähteminen ei ollut itsestään selvä tai pitkään harkittu ratkaisu. Pikemminkin pitkään harkittu ratkaisu oli, että en tavoitellut tätä tehtävää, Saarikko sanoo työhuoneessaan opetusministeriössä Helsingin Kruununhaassa.

Ikkunan takana on kivitalojen kortteleita ja kivenheiton päässä meri ja laiturissa talven työkomennusta vielä odottelevat jäänmurtajat Sisu, Voima ja muutama muu.

Keväällä 2019 keskustan silloinen puheenjohtaja Juha Sipilä ilmoitti historiallisen suuren vaalitappion jälkeen (miinus 18 kansanedustajaa), ettei hän jatka. Moni piti Saarikkoa ennakkosuosikkina seuraajaksi, mutta tämä päätti toisin, perhesyistä. Saarikko odotti toista lastaan. ”Teen, kuten sydämessäni tuntuu oikealta”, hän perusteli.

Kaarlo syntyi syksyllä 2019. Saarikko sai olla rauhassa vanhempainvapaalla seuraavaan kesään asti ja seurata koronakriisiä vauva kainalossa.

Kesäkuussa paljastui, että Katri Kulmunin esiintymiskoulutuksia oli maksettu valtion varoilla, Ylen mukaan runsaalla 50 000 eurolla. Kulmuni kiisti tienneensä järjestelystä ja sanoi maksavansa rahat takaisin. Hän erosi valtiovarainministerin tehtävästä, mutta halusi jatkaa puolueen johdossa.

Arvuuttelu siitä, kuka johtaa keskustaa, alkoi silti nopeasti. Katseet kääntyivät jälleen Saarikkoon.

– Minulla oli valtava tunnemyrsky viime kesänä, koska en tiennyt, mitä minun pitäisi tehdä. Ehkä paineet tuntuivat ahdistavimmilta silloin. Päätös ei ollut helppo perheen näkökulmasta. Tiesin niin läheltä, mihin olen ryhtymässä.

Saarikko teki kovan, politiikassa majesteettirikokseksikin kutsutun päätöksen ja haastoi istuvan puheenjohtajan.

Tuon koko taustan ymmärtäminen tasoittaa Saarikon mukaan nykyisiä paineita.

– Tämä on minulle enemmän kuin työ. Tämä on elämäntapa, intohimo, ja elämänarvoni ovat tässä puolueessa. Mutta minulla ei ole ollut koskaan vaikeuksia asettaa politiikkaa mittasuhteisiin. Olen tehnyt paljon valintoja perhe­lähtöisesti. Jos ajattelisin paineita, niin… sellaisen allehan musertuu. Keskityn tietoisesti siihen, etten vilkuile sivuille. Pelko ei ole vallannut minua, vaikka tilanne on tosi huono. Minulla on syvä mielenrauha.

Saarikko sanoo, ettei johtajan vaihtaminen yksin ratkaise keskustan ongelmia.

– Luottamuksen palauttaminen vie aikaa.

Jokainen vanhempi tietää, että pikkulapsiperheen arki on usein enemmän tai vähemmän hallitsematonta kaaosta. Saarikko kertoo, että Kaarlo, nyt vuosi ja neljä kuukautta, on kova kiipeilijä ja tykkää tyhjennellä laatikoita. Kaarlon lempipaikka on vessa. Häntä pitää vahtia koko ajan, ja ovet pitää muistaa sulkea.

”Mutta joskus, kun hetken on liian hiljaista ja luulee ovien olevan kiinni – kuten äsken – sitä sitten tapaa lapsensa syömästä vessaharjaa. Aurinkorasvat löysin vessanpöntöstä. Tuo kaikki alle minuutissa”, Saarikko kirjoitti Facebookissa muutama viikko sitten.

Kaikesta huolimatta perhe on Saarikolle se elämänalue, jossa kaaoksen voi kesyttää.

– Aina, kun menen kotiin, ensimmäiseksi pyyhin keittiönpöydän ja tiskipöydän. Se rutiini tuo hallinnan tunnetta. Illalla laitan lapsille seuraavan päivän vaatteet valmiiksi ja lataan miehelle kahvinkeittimen.

Saarikko sanoo, että työssä hallinnan tunnetta on yhä vähemmän. On paljon ihmisiä johdettavana ja on valtavia ja vaikeita kokonaisuuksia, kuten koronatoimet tai työllisyys. Siksi perhe ja arjen hommat ovat tärkeä toinen todellisuus.

– Se on varmasti totta ja omaa, semmoista, jossa kelpaan.

Aarnin ja Kaarlon hoidon Saarikko ja hänen aviomiehensä Erkki Papunen jakavat tasan.

– Aarnin kohdalla jaoimme perhevapaat puoliksi. Luulen, että Erkki sai siitä itseluottamuksen, että hän pärjää ja että hän on yhtä tärkeä vanhempi kuin minä.

Muissa kodin roolijaoissa Saarikko myöntää nauraen olevansa ”tosi perinteinen”. Papunen tekee lumenluonnit ja lampunvaihdot, Saarikko laittaa ruokaa ja ostaa lapsille vaatteet. Välillä ministerin työpäivät ovat venyneet iltakymmeneen. Kotiin on hyvä tulla, kun joku odottaa siellä.

Tai oikeastaan pitäisi sanoa koteihin. Niitä perheellä on kaksi.

Kun Annika Saarikko katsoo ikkunasta ulos, hän näkee metsää ja peltoa – ja lehmiä, kun naapurin karja on ulkona. Toinen koti on 1 300 asukkaan Oripäässä talossa, jonka Saarikon isoisän isä rakensi vuonna 1913.

Pihalla on navetta. Saarikon iso­-vanhemmat pitivät vielä lehmiä, kanoja ja hevosta. He luopuivat niistä ennen kuin Annika syntyi 1983.

– Peltomaisema on oma maisemani, Saarikko sanoo.

Paikka on ollut oma koti viime elokuusta. Viikot perhe asuu Espoossa. Erkki Papunen työskentelee virkamiehenä valtiovarainministeriössä. Etätöitä voisi tehdä maallakin, mutta Aarnin esikoulu ja syksyllä alkava koulu pitävät pääkaupunkiseudulla. Joka ikinen viikonloppu he silti ajavat parin tunnin matkan Oripäähän.

– Koti on molemmissa kunnissa, mutta toistaiseksi palvelut ovat järjestyneet näin.

Saarikko on perheestään avoin poliitikko. Hän on kertonut, että vanhemmat erosivat, kun hän oli neljävuotias. Molempiin säilyi hyvä yhteys. Annika asui äitinsä ja tämän uuden puolison kanssa ja vietti lapsena säännöllisesti aikaa Oripäässä isän ja isovanhempien luona.

Lukion jälkeen Saarikko opiskeli Turun yliopistossa kasvatustieteitä ja mediatutkimusta. Gradu käsitteli Matti Vanhasen avioerojulkisuutta Ilta-Sanomissa.

Yliopistossa Saarikko meni mukaan Turun keskustaopiskelijoiden toimintaan. Jo 26-vuotiaana, vuonna 2010, hänestä tuli keskustan varapuheenjohtaja ja seuraavana vuonna kansanedustaja. Saarikko on ehtinyt myös olla monen tunnetun keskustalaisen avustaja: Paavo Väyrysen, Liisa Hyssälän, Juha Rehulan ja Mari Kiviniemen.

Oripään tila tuli Annika Saarikolle, kun hänen isänsä kuoli neljä vuotta sitten.

– Olin isäni ainoa lapsi, hänen silmissään aukottoman hyvä. Minä ja perheeni olimme isälle kaikki kaikessa.

Saarikko muistaa, kun hän isän kuoleman jälkeen ajoi talon pihaan ja oivalsi, ettei ollut koskaan ajatellut talon jäävän vielä joskus hänelle. Nyt hän oli vastuussa tästä paikasta – ja isänäidistä, joka vielä silloin asui talossa.

Myöhemmin isoäiti muutti kirkonkylälle, ja Saarikko ja Papunen päättivät asettua asumaan Saarikon suvun juurille. Perheen pojat ovat jo viides polvi tässä talossa.

Tuollainen monessa paikassa asuminen on yksi asia, jota Saarikko haluaa edistää.

– Toivoisin, että tulevaisuudessa yhä useammalle olisi mahdollista joustava arki elämän tärkeissä paikoissa. Minusta kaksoiskuntalaisuuden pitäisi olla mahdollista.

Kaksoiskuntalaisuutta selvitettiin vuonna 2018. Sen todettiin olevan perustuslain vastaista.

– Keskusta haluaa, että tästä käydään yhteiskunnallinen keskustelu, eikä vain todeta, että ei se ollut mahdollista. Mutta äänestysoikeus voi olla vain yhdessä paikassa.

Etenkin Saarikko haluaa, että palvelut olisivat nykyistä enemmän paikasta riippumattomia. Siksi EU:n korona­elvytysrahalla pitäisi rakentaa nopeita nettiyhteyksiä.

Toimivaa verkkoa tarvitsevat niin navettojen lypsy­robotit, etätöitä tekevät asiantuntijat kuin etäterveydenhuolto.

Saarikolla on kyky puhua niin, että siihen voi samastua. Hän yhdistää taitavasti yleisen asian tavallisen ihmisen arkeen ja oman perheensä arkeen. Edellisenä iltana Erkki ja Aarni ovat olleet luistelemassa, ja hän itse on käynyt Kaarlon kanssa Prismassa ostamassa pojalle Kuomat, ne hieman kömpelön näköiset mutta suositut talvikengät.

Kaarlon Kuomat ovat mustat niin kuin kaikilla perheessä. Saarikkoa naurattaa, ja juttu vain paranee. Ennen hän ihmetteli Kuomissa kulkevia äitikavereitaan, kunnes kerran sattui vetämään sellaiset jalkaansa ystävänsä luona viedessään roskia. – Ne ovat mukavat, siis todella mukavat.

Pian hän hankki ne miehelleen isänpäivälahjaksi, sitten toivoi itse niitä joululahjaksi. Onpa hänellä ollut lumipyrypäivinä Kuomat jalassa ministeriautossakin.

Saarikosta tulee myös tunne, että hän kuuntelee. Hän palaa toisen kommentteihin, muistaa ne. Usein hän kehuu poliittisia vastustajiaan ennen kuin esittää mielipiteensä. Menipä hän jopa naimisiin vastapuolen edustajan, demarin kanssa!

Onko hän oikeasti näin mukava vai onko kyseessä kovan poliitikon taitava taktiikka?

– On kaksi eri asiaa, kehen rakastuu ja miten politiikassa toimii. Aviomiestä ei valittu poliittisin perustein. Meitä yhdisti paljon syvempi yhteys. On myös sanottava, että Erkki on ollut jo pidemmän ajan virkatyössä oleva juristi valtio­varainministeriössä, ei enää poliittisissa hommissa.

Saarikon mukaan poliittisia sanoituksia – siis ketä höykytetään ja mistä – voi suunnitella, mutta toisten ihmisten kanssa olemista ei oikein voi opetella.

– Esimerkiksi tenttitilanteet ovat hyvin spontaaneja, kyllä niissä ihminen nousee esiin. Jos ottaa jonkin roolin kantaakseen, naamio kyllä rapisee aika nopeasti.

Saarikko on huomannut, että puoluejohtajaan kohdistuu paljon painetta, millainen pitäisi olla.

– Muu ei ole kestävää, kuin olla sellainen kuin on. Minulle tärkein palaute on, kun ystäväni sanovat, että olen sama kuin ennenkin. Se lisää itseluottamusta. Nämä muuttuvat tehtävät ja vaativat myrskyt eivät ole muuttaneet syvää ydintäni ja sitä, miten suhtaudun ihmisiin.

Annika Saarikko on 37-vuotias. Nuoresta iästään huolimatta hänellä on kokemusta vakavasta sairaudesta. Hän sai keuhkoveritulpan vuonna 2013. Koronavirustartunta voi aiheuttaa hyytymiä verisuonissa ja tukoksia elimistössä.

– Veritulppa hoidettiin aikanaan hyvin. En ole riskiryhmää enkä ole huolissani itsestäni, mutta totta kai minulla on huoli iäkkäämmistä läheisistäni.

Koronavuosi on runnellut Saarikon ministerivastuulle kuuluvia aloja: tapahtumia, kulttuuria, liikuntaa. Rajoitukset eivät kohtele eri aloja yhtäläisesti. Aikuiset voivat käydä baareissa nauttimassa lasillisen tai useamman, mutta lasten ja nuorten harrastukset on pääosin keskeytetty.

Saarikko on pohtinut ristiriitaa niin työssä – palautetta vanhemmilta on tullut kuulemma paljon – kuin kotona. Aarnin sählyharjoitukset eivät ole alkaneet tänä vuonna.

– Ja pojan elämän ensimmäinen turnaus on siirtynyt kaksi kertaa.

Saarikko kuvaa, että koronan hoito on kahta aikaa elämistä: yhtäältä pitää turvata ihmisten terveys, toisaalta pitää miettiä lankeavaa laskua taloudelle ja ihmisten mielille. Harrastuskysymyksessä tärkeää on myös perheiden hyvinvointi ja lasten mahdollisuus liikkua. Korona on jo vähentänyt lasten liikkumista.

– Olen taipuvainen ajattelemaan, että jos nyt annamme lapsille mahdollisuuden harrastaa, se pienentää sitä laskua. Mutta meillä pitää olla pelisäännöt, miten tämä toteutetaan. Ei niin, että kaikki auki ja menkää minne vain.

Yhä pitää ehkäistä tartuntoja ja seurata viruksen brittimuunnosta, joka näyttää tarttuvan helpommin.

– Loppusuora häämöttää, rokotteita on jo, mutta vielä pitäisi jaksaa.

Neljä vuotta sitten kuntavaaleissa keskustan kannatus oli 17,5 prosenttia – siis selvästi enemmän kuin gallupit nyt kertovat. Miten Annika Saarikko aikoo saada keskustan nousuun?

Saarikko sanoo, että talouspolitiikka ja alueiden merkitys, joita hänen edeltäjänsä painottivat, ovat ”keskustan selkä­ydintoimintaa”, jota myös hän itse tukee. Lisäksi hänen johtamassaan keskustassa korostetaan vapautta ja vastuuta. Mitä ihmettä se tarkoittaa?

Äsken arkisia puhunut Saarikko pukee päälleen puoluejohtajan viitan ja antaa tulla.

– Vapautta valita oman näköisen elämän ratkaisuja: missä asuu, miten hoitaa lapsensa tai metsänsä.

Vastuu taas liittyy Saarikosta esimerkiksi vanhuksiin.

– Kuntavaalien tärkein kysymys on ikäihmisten asia. Kun olin peruspalveluministerinä keväällä 2019, vanhustenhuollon laiminlyönnit tulivat julki. Vastuussa olivat kunnat, jotka olivat tilanneet palveluita, firmat, jotka tavoittelivat voittoa, ja pohjimmiltaan kaikki me suomalaiset, jotka olimme katsoneet sormien läpi sitä kilpailutusta, sellaista huutolaisvanhuutta. Haluan, että sille on vaihtoehtoja.

Saarikko haluaa kehittää kotihoitoa ja omaishoitoa. Puhumalla noista asioista hän aikoo nostaa keskustaa. Sitten hän lisää:

– Puhumalla enemmän meistä ja puhumalla vähemmän perussuomalaisista.

Niin, perussuomalaiset on ehkä keskustan suurin kilpakumppani kuntavaaleissa. Pakkohan asiasta on puhua!

Saarikko huomauttaa, että Suomi on monena vuonna nimetty maailman onnellisimmaksi maaksi. Hän uskoo, että yksi syy siihen on, että arki sujuu. Lapsista pidetään huolta päiväkodeissa, opetus on laadukasta, kadut hiekoitetaan, ja hoitoa saa sairastuessa.

– Nämä ovat kuntapäättäjien järjestämiä asioita, ja valtaosassa Suomea kuntapäättäjät ovat olleet keskustalaisia.

Saarikko sanoo, hieman vinosti, olevansa kiitollinen, että muutkin ovat kiinnostuneita maakunnista ja maaseudusta.

– Aika yksin olemmekin siellä olleet vastuuta kantamassa. Mutta jos niihin kuvioihin meinaa tulla, pitää kertoa myös vastauksia. Se ei riitä, että kertoo, että kunnissa on hoidettu asiat huonosti. Siinä on kysymys populismista, jossa käyttövoimana on monella katkeruus. Minä en rakenna sellaista Suomea. Minä haluan rakentaa tulevaisuususkon ja ihmisten kunnioittamisen varaan.

Suomi vanhenee koko ajan. Yhä pienempien ikäluokkien pitäisi elättää kansa ja tehdä työt. Kuka hoitaa lapset ja vanhukset ja auraa lumet tulevaisuudessa?

– Me olemme luvanneet pitää huolta siitä sukupolvesta, joka on tätä maata rakentanut. Se edellyttää, että meillä on enemmän ihmisiä työssä. Se tarkoittaa pitkäaikaistyöttömyyden torjuntaa ja nuorten ihmisten saattamista työn äärelle, mutta lisäksi tarvitsemme työvoimaa ulkomailta.

Saarikko huomauttaa, että maataloudessa on pitkät perinteet ulkomailta tulevien kausityöläisten työllistämisessä. Koronakriisin hyvä hoito voi lisätä myös ulkomaalaisten huippuosaajien kiinnostusta tulla Suomeen töihin.

Saarikko vastaa kysymykseen, vaikka sanoo tuntevansa aiheen seuraukset.

– Se on sanottava perussuomalaisille tunnustukseksi, että kyllähän he ovat osanneet johdatella maahanmuuttokeskustelun suuntaa vaikeille vesille. Kun poliitikko sanoo mitä tahansa maahanmuutosta, pitää varautua valtavaan määrään vihapostia ja huorittelua.

Poliitikkojen arvostelu on välillä asiatonta. Eräässä eläkeputkipäätökseen liittyvässä viestissä Saarikkoa kutsuttiin ihmisvihaajaksi. Sellainen palaute tuntuu pahalta, ei ihmismieli pysty sivuuttamaan sitä.

– Kauheaa, miksi joku haluaa sanoa näin. Olisipa mahdollisuus tavata tämä ihminen ja puhua kasvokkain.

Perinteisesti puolueen puheenjohtaja kantaa raskainta ministerisalkkua. Nyt valtiovarainministerinä on Matti Vanhanen. Milloin Annika Saarikosta tulee valtiovarainministeri?

– Kun olen sanonut, että Matti Vanhanen saa hoitaa tehtävää niin pitkään kuin parhaaksi katsoo, niin olen ihan oikeasti tarkoittanut sitä. Matti on tehtävässä älyttömän hyvä, hän on kansalaisten silmissä luottamusta herättävä, ja hallitus on tarvinnut hänen kokemuksensa kriisiaikoina.

Saarikkoa vaivaa myös se, miksi asiat pitäisi aina tehdä niin kuin ennenkin.

– Missä on kirjoitettu, että minun olisi ryhdyttävä siihen? Voi olla, että niin käy, mutta en pidä tätä ennalta annettua käsikirjoitusta sellaisena, jollaista minun pitää noudattaa. En ole tullut näyttelemään kenenkään toisen näytelmää. ●

Meikki Tintti Valanti, tyyli Matisa Nassir. Mekko R-Collection, korvakorut Sora Design HIMO Shop, sormus Aarikka.

Päivitetty 27.2. – Ilmestynyt 19.2.2021