Tuoli, johon näyttelijä Martti Suosalo usein istuu esitysten jälkeen, on osa kauniin kodin sisustusta.

Talossa Tapanilassa asuu ilmiselvästi visualisti tai kaksi visualistia. Varsinainen visualisti taitaa sittenkin olla Virpi Suutari, jonka valmisteilla oleva uusin dokumenttielokuva kertoo arkkitehti Alvar Aallosta.

Taulut – Virpi Suutarin taiteilijaisän ja nykytaiteilijoista Nanna Suden ja Anna Tuorin taulut –, huonekalut ja ikkunasta ikkunaan päivän mittaan kulkeva valo ovat osa talon henkeä.

– Täytyy kannustaa nykytaiteilijoita ja tukea sillä tavoin toisiamme. Virpi kävi taannoin Postin taidemyyntinäyttelyssä. Hän oli siellä heti aamusta pipo päässä ihan mummona penkomassa löytöjä, Martti Suosalo sanoo siirtyessään keittiöön keittämään kahvia.

Rakennus on saumaton osa vanhaa Tapanilaa, eikä äkkiseltään uskoisi sen olevan uudisrakennus. Martti Suosalo on rakentanut sen setänsä kanssa, ja talo valmistui vuonna 2000.

– Tontilla pyrittiin säilyttämään rakennustöistä huolimatta osa vanhaa kasvillisuutta. Kaivuria taitavasti käytellyt mies teki erinomaista työtä, jos hänet piti tupakassa. Hän siirsi hellävaroin kaivurilla esimerkiksi hienon syreenin toiseen paikkaan.

Virpi Suutari tuntee kasvit, Martti Suosalo tykkää tehdä raskaampia pihatöitä. Sellaisia ovat kuoppien kaivuu ja pihakiveyksen teko.

Nyt piha on talveen nukahtanut, mutta voi vain kuvitella, millaiseen vihreyteen se herää kevään tullessa. Mustarastaat laulavat, ja kadun ylle kaartuu puiden muodostama lehtimaja.

Kauniissa talossa Tapanilassa asuu vielä koko Suosalon ja Suutarin perhe: esikoinen, 22-vuotias Iivari, 18-vuotias Siiri ja 12-vuotias Aino.

Näyttelijällä on siellä rauhaa harjoitella roolejaan – lähiviikkoina Metsäkansan laulu -monologia, jonka kesto on tunti, ja budjetti nolla euroa. Iso panostus, kun ottaa huomioon, että hän esittää sitä näillä näkymin tasan yhden kerran. Hullun touhua, sanoisi joku, ja niin hän itsekin sanoo. Onneksi mukana on ”toinen hullu”, kapellimestari ja säveltäjä Leif Segerstam.

– Harjoitusvaiheessa luen sitä ääneen kappale kerrallaan, ei minulla muuta erikoista metodia ole, Suosalo sanoo monologiensa opettelemisesta.

Hän harjoitteli jossain vaiheessa myös arkkitehtonisesti kauniissa piharakennuksessa, mutta lopetti naapurin hätkähtäessä jotain rajua repliikkiä.