Jukka ja Minna Kurttila luopuivat muutama vuosi sitten paljosta: Helsingin Tammisalossa sijainneesta kodistaan, turhista autoista ja hienosta perinnetalosta. Sen Jukka oli osin itse rakentanut, ja talo sijaitsi hänen sukunsa maisemissa Iijoen suulla Pohjois-Pohjanmaalla.

”Pohjanmaalle lähdettiin aina, kun oli kolmen päivän vapaa. Kaksi päivää meni matkoihin ja päivän olimme perillä. Paikka oli rakas, mutta se merkitsi hillitöntä suorittamista”, Finlaysonia luotsaava Jukka Kurttila muistelee.

Elämänmuutoksen jälkeen Kurttilat muuttivat Helsingin keskustaan ja käyttivät kulkuvälineenä usein polkupyörää.

Koti Helsingin Kruununhaassa on rauhallisella paikalla, siellä on isot ikkunat ja paljon valoa. Kaikki oli periaatteessa kohdallaan, mutta jotain puuttui – yhteys luontoon.

”Täällä Sipoon saaristossa on aivan erilainen maailma. On luonnonvaloa sekä meri ja sen rauhoittava ääni”, Jukka Kurttila ihastelee ja huomaa taivaalla liitelevän selkälokin.

”Lintuja on kiva bongailla. Nautin myös siitä, että pääsen kalaan aina, kun haluan. Myös metsässä saan olla hyvällä tavalla itsekseni, niitä hetkiä on muuten aika vähän.”

Koska myös Minna pitää metsässä samoilemisesta, perhe alkoi etsiä paikkaa, jossa voisi tuntea ja aistia luonnon.

Haaveilua kotikalliolla

Parin vuoden etsimisen jälkeen lehti-ilmoitus johdatti heidät kalliotontille Sipoon saaristoon. Viidentuhannen neliömetrin laajuinen maa-ala sijaitsee suojaisassa merenrantapoukamassa. Kallion laelta avautuu esteetön näkymä merelle.

Kurttilat ihastuivat paikkaan ja ostivat sen talvella 2012.

”Kun tontti oli hankittu, tulimme tänne usein istuskelemaan. Päätimme saman tien, että talo rakennettaisiin tontin korkeimmalle paikalle, mutta sitä mietimme, miten se suunnataan. Tarkkailimme auringon kulkua ja juttelimme naapureitten kanssa.”

Keskustelua käytiin myös siitä, kummalle puolen taloa laitetaan saunarakennus.

”Kun paljulle löytyi ihanteellinen paikka, oli selvää, että sauna tulee sen lähelle”, Jukka Kurttila kertaa alun tunnelmia.

Tontti on porrastettu rantaan asti raakalaudasta rakennetuin terassein.

”Aiemmissa taloissamme oli valtavat nurmikentät, joiden leikkaaminen vei tuntikausia. Sovimme, että tänne emme laita nurmikkoa lainkaan.”

Terassilla voi pitää vaikka tanssit

Terasseilla on istuinryhmiä ja alempana grilli- ja kalanperkauspaikka. Puiden siimeksessä on käsistään kätevän Jukan nikkaroima pirttikalusto.

Yläterassi muuntautuu tarvittaessa tanssilavaksi. Tiivis perhe pitää hauskaa tanssimalla iloisesti yhdessä. Jukalla ja Minnalla on kaksi tytärtä: Himmu asuu Tukholmassa, Meri-Lotta vielä kotona.

Moderni talo. Sellaisen Kurttilat päättivät tontilleen rakentaa.

”Halusimme kuitenkin talon, jossa on hyvä olla, moderni on hengeltään usein kylmä. Halusimme pehmeyttä ja väriä.”

Toive toteutui Minna Kurttilan vahvan näkemyksen ansiosta. Taitavan sisustusarkkitehdin avustuksella perheen kakkoskoti alkoi hahmottua asumisen mukavuuden näkökulmasta.

”Minna päätti väreistä ja irtokalusteista, sisustusarkkitehti valitsi materiaalit ja suunnitteli kiinteät kalusteet.”

Oma viinikellari ja kasvihuone

Kaikki tontilla on lähellä tuotettua ja paikalla rakennettua. Sipoolainen puuseppä teki komerot ja kylpyhuoneiden kalusteet. Rakennusurakoitsijat sekä sähkö- ja putkimiehet olivat paikallisia ammattilaisia ja laattamieskin tuttu mestari vuosikymmenten takaa.

Talon rakenteissa oli haasteita, koska se kapenee suppilomaisesti saunan suuntaan.

”Siinä on saanut veistää ja sovitella. Parketit olen yleensä laittanut itse, mutta nyt turvauduin ammattilaiseen.”

Huvilan pihapiiriin tullaan autotallirakennuksen keskelle sijoitetun portin kautta, kuten maalaistalojen pihaan oli ennen tapana tulla. Pihan etualalla on parinkymmenen neliön kokoinen vierastalo. Se toimii tarvittaessa Minna Kurttilan työtilana. Hän on työnohjaaja, psykoterapeutti ja tietokirjailija.

Pihan laidalla satoaan tarjoaa pieni kasvihuone. Sen lähellä on sieviä istutuksia sulassa sovussa mustikan- ja puolukanvarpujen kanssa. Viinikellarillekin löytyi tontilta sopiva kallio-onkalo.

Irti tavaroiden kahleesta

Näyttävän päätalon pinta-ala on 120 neliötä. Se kätkee sisäänsä kolme makuuhuonetta, kylpyhuoneen, wc:n ja avaran oleskelutilan, johon ruokailunurkkaus ja keittiö tyylikkäästi liittyvät. Makuuhuoneiden jatkeena talon korkeammassa päädyssä on mäntymetsään ja merelle antava terassiparveke.

Ympärivuotisessa käytössä oleva kakkoskoti ottaa lämmön maan povesta. Lämpöputkea varten kalliota porattiin aina 124 metrin syvyyteen asti. Tontille porattiin myös kaivo.

Kalliomaisemaan sulautuva huvila on väljästi sisustettu, perheessä ei kiinnytä tavaroihin.

”On parempi elää niin, ettei koti ole täynnä pakollista tavaraa, mitä pitäisi raahata mukana. Minulla ei ole lempiesinettä, mutta lempityökaluja kyllä, kuten moottorisaha ja kirves.”

Luonnonvalossa kylpevän olohuoneen sohvankulma on isännän lempipaikka. Hän tekee siinä usein töitä kannettavan tietokoneensa kanssa, mutta nostaa toki katseensa aika-ajoin meren horisonttiin.

Teksti: Päivi Mattila

Kuvat: Timo Pyykkö

Juttu on julkaistu Eevan numerossa 9/2016.

P.S. Lisää unelmien taloja nousee parhaillaan Asuntomessuille, jotka järjestetään tänä vuonna Mikkelissä (14.7.-13.8.). Messujen uusimmat uutiset ja jutut: meillakotona.fi!