Pienenä tyttönä Lola Odusoga, 40, rakasti laulamista. Siksi hän halusi koulussakin opiskella musiiikkia. Turussa oli 1990-luvulla kaksi musiikkipainotteista yläastetta: Luostarivuori ja Puolalanmäki.

Lola jatkoi Kerttulin ala-asteen musiikkiluokan mukana Luostarivuoreen. Hän aloitti seitsemännen luokan syksyllä 1990 omien sanojensa mukaan iloisena ja avoimin mielin. Suvivirren kajahtaessa peruskoulun päättäjäisissä keväällä 1993 Lola oli ahdistunut ja hämmentynyt.

Syynä oli luokan miespuolinen musiikinopettaja.

– Opettaja ei ahdistellut minua seksuaalisesti, mutta näin ja kuulin asioita, jotka eivät kuulu tavalliseen kouluelämään tai opettajan ja lapsen väliseen kanssakäymiseen.

Maailmanlaajuinen #metoo-ilmiö on tuonut seksuaaliset ahdistelukokemukset ilmi ennennäkemättömällä voimalla myös Suomessa.

Molemmat turkulaiset musiikkipainoitteiset yläasteet ovat olleet seksuaalista ahdistelua koskevan kohun keskellä. Puolalanmäen koulun miespuolisen musiikinopettajan epäillään käyttäytyneen epäsopivasti poikaoppilaitaan kohtaan. Miestä vastaan ei ole nostettu syytteitä, mutta koulun useat entiset oppilaat ovat julkisuudessa kertoneet ahdistelukokemuksistaan.

Lolan käymän Luostarivuoren yläasteen musiikinopettajan harjoittama seksuaalinen ahdistelu nousi julkisuuteen viime vuoden lopulla, kun Turun Sanomat kertoi siitä. Yli 30 entistä oppilasta otti lehteen yhteyttä ja kertoi kokemuksensa. Niissä toistuivat kertomukset siitä, kuinka kyseinen opettaja on ahdistellut ja hyväksikäyttänyt tyttöoppilaitaan. Rajuimmillaan puhuttin suuseksistä ja yhdynnästä.

Helsingin Sanomien Kuukausiliite toi asian esiin tämän vuoden maaliskuun numerossaan, kun laulaja Mira Luoti, 40, ja moni koulun ex-oppilas kertoi avoimesti järkyttävistä kokemuksistaan Luostarivuoren koulussa 90-luvun alussa.

Lola oli yksi Kuukausiliitteen haastatelluista, vaikka hänen nimeään ei jutussa paljastettukaan.

Haastatelluista neljä kertoi olleensa opettajan kanssa sukupuoliyhteydessä tai antaneensa tälle suuseksiä. Kymmentä heistä opettaja oli kourinut sukuelimistä, suudellut väkisin tai ehdotellut seksiä ja kommentoinut rivosti. Kaikki vahvistivat opettajan seksisävytteiset puheet koulussa ja kuoromatkoilla.

Lola kävi koulua ja lauloi kuorossa samaan aikaan Mira Luodin ja muiden jutuissa haastatelluiden kanssa.

– Olen ollut järkyttynyt, sillä en ole tiennyt asian mittakaavaa. Mira otti minuun yhteyttä tammikuussa ja kysyi, olenko seurannut uutisointia Luostarivuoren tapahtumista. En ollut, mutta Mira kutsui minut salaiseen Facebook-ryhmään, missä uhrit ja muut asianosaiset keskustelivat, Lola kertoo.

Ryhmässä oli pitkälti yli 100 jäsentä.

– Herranjestas, kaikki minun koulukaverini. Selasin varmaan viikon verran šokissa kymmeniä kommentteja ja päivityksiä. Tunnistin niistä opettajan tavat ja toimintamallin. Minua oksetti.

Seitsemännellä luokalla Lola Odusogalla oli ensimmäinen poikakaveri. Hän oli 13-vuotias, naiseus oli vasta puhkeamassa. Ensimmäiset rintaliivit Lola muistaa ostaneensa äitinsä kanssa tuona syksynä.

– Olin tyypillinen epävarma teini. Kaikki oli jännittävää ja pelottavaakin. Olin myös solmussa oman väriyhdistelmäni kanssa, niin kuin olin ollut koko kouluaikani. Tummaihoinen tyttö 80–90-luvun turkulaisessa peruskoulussa oli tarpeeksi eksoottinen herättääkseen kiusaamista ja syrjintää, Lola kuvailee.

Opettajan käytös sekoitti tilannetta entisestään.

– Tuohon kaikkeen kun sotketaan opettaja, joka yhtäkkiä alkaa tuijottaa sinua intensiivisesti silmiin tunnilla, mittailee muotojasi ja näyttää rakastuneelta… Se tuntui hyvin oudolta. En ollut tottunut todellakaan siihen, että aikuinen mies, saati poika, katsoo minua seksuaalisesti. Tai millään muulla tavalla kuin vihamielisesti. Opettajahan on lapselle kuin kuningas, häntä ihaillaan ja totellaan. Tuollaisen arvovaltasuhteen käyttäminen seksin välineenä on järkyttävää.

Lola sanoo, että toki musiikinopettaja tuijotti muitakin. Muut tytöt kertoivat hänen myös kosketelleen. Tunnelma tunneilla oli jännittynyt ja kummallinen.

– En osaa oikein kuvailla sitä. Jollakin tasolla tajusin, että täällä tapahtuu jotain, mitä ei saisi tapahtua. Että ilmassa väreilee jotain kiellettyä. Mutta enhän minä 13-vuotiaana ymmärtänyt täysin, mistä on kyse.

Lola korostaa, että hän puhuu vain silminnäkijänä, yhtenä monista kymmenistä lapsista, jotka kokivat kyseisen musiikinopettajan käytöksen ahdistavana. Nyt sille on nimikin: seksuaalinen ahdistelu.

– Kuulin kaikenlaista. Välillä en tiennyt, mikä on totta ja mikä huhua. Toisinaan yritin väistellä ja vakuuttelin itselleni, että kyse on hysteeristen teinityttöjen dramatisoinnista. Pian tajusin, että jutut ovat totta.

Pahimpia olivat tarinat surullisenkuuluisasta soitinvarastosta. Lolan mukaan opettajalla oli tapana viedä rangaistukseksi tyttöjä musiikkiluokan takana sijaitsevaan soitinvarastoon.

– Ne tahtoivat olla aina niitä samoja tyttöjä… koskaan ei voinut tietää, millä logiikalla varastoon päätyi. Siellä huhuttiin tapahtuneen koskettelua ja kaikenlaista sopimatonta opettajan ja kulloinkin ”rangaistun” tyttöoppilaan välillä. Koska en tiennyt, minkä takia varastoon saattoi joutua, heittäydyn ihan hiljaiseksi ja huomaamattomaksi. Yritin vältellä kaikin tavoin joutumasta opettajan silmätikuksi. Minua hän ei koskaan onneksi vienyt varastoon.

Varastoleikkien ja tiiviin tuijottelun lisäksi opettajalla oli tapana istahtaa oppilaan pulpetin päälle.

– Mahdollisimman lähelle. Koin tunnit hyvin epämiellyttäviksi, vaikka reilu kolmekymppinen opettaja osasi olla hurmaava ja miellyttävä. Hän oli superystävällinen, imelyyteen asti lämmin ja ymmärtävä. Hän jaksoi lässyttää ”voi että, onpa ihanaa”. Sellainen käytös varmaankin tehoaa nuoreen, joka ei saa huomiota. Toisaalta hän saattoi myös kilahtaa äkkiarvaamatta ja sai ihmeellisiä kiukkukohtauksia.

Lolan huomioimat piirteet sopivat seksuaalisen hyväksikäyttäjän profiiliin. Mukava ja ymmärtäväinen, ihailtu ja luotettu. Henkilö, jota ei millään uskoisi hyväksikäyttäjäksi ja jonka teoista olisi noloa tai jopa vastenmielistä kertoa vanhemmille tai viranomaisille.

Lola sanoo, että häneen opettajan imelyys ei tehonnut.

– Mies hakeutui liian lähelle, jolloin minulla heräsi joku vaisto vastustamaan. Onneksi. Hän kuitenkin selkeästi valikoi muun muassa oppilaita, joilla oli esimerkiksi ongelmia tai rikkonaisia perhesuhteita. Minähän kasvoin ilman isää, joten saatoin olla opettajalle houkutteleva kohde.

Lolan isä on nigerialainen. Äiti Marita Collin kasvatti Lolan yksin.

– En kertonut äidilleni yläasteen aikana enkä sen jälkeenkään opettajamme käytöksestä. Varta vasten varmistin asian ihan äskettäin häneltä. En tiedä, avautuivatko muutkaan oppilaat vanhemmilleen. Tuskin kovin moni. Eihän vanhemmille puhuttu teini-iässä paljon muustakaan, huonoja koenumerojanikin muistan piilotelleeni.

Nyt Lola miettii, että ”olimme sekaisin kuin seinäkellot koko luokka”.

– Kukin oireili kai tavallaan. Jälkikäteen olen ajatellut, että moni varmaan luuli sen kuuluvan teini-ikään ja tyttövaltaisen luovan koulun meininkiin. Minulla ei jäänyt yhtään ystävää peruskoulusta.

Luokan seksuaalisesti latautunut tunnelma ja opettajan käytös ahdistivat Lolaa niin paljon, että hän erosi kuorosta.

– Luostarivuoren musiikkiluokilla oppilaat kuuluivat automaattisesti kuoroon, joka oli haluttu paikka. Minä lähdin kesken pois, ja se kummastutti tietysti kyseistä opettajaa, joka soitteli äidilleni lukuisia puheluja ja maanitteli minua takaisin. Tunsin toisinaan kateutta, kun kuoro pääsi matkustelemaan, mutta kuulin myös kuoromatkojen sekoiluista ja alkoholinkäytöstä.

Opettaja oli kuoromatkoilla usein juovuksissa ja myös tarjosi alkoholia ala-ikäisille. Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä Mira Luoti kertoi, kuinka esiintymismatkalla joulukuussa 1993 Pietarissa opettaja hyväili huoneessa tämän rintoja, avasi housut ja työnsi kätensä 15-vuotiaan tytön haaroihin. Mira pakeni huoneesta.

– Kuulin tästä jälkeenpäin, sillä Mira oli minua vuotta nuorempi. Olin tuolloin jo lukiossa, Lola kertoo.

Mira Luoti vei ahdistelun eteenpäin, mutta vähäisin seurauksin. Opettaja jäi kevääksi sairauslomalle, mutta palasi seuraavana syksynä takaisin. Vasta 1995 hänet pakotettiin irtisanoutumaan uuden ahdistelusyytöksen vuoksi. Lolakin ilahtui kuullessaan siitä ja luuli, että asia on loppuun käsitelty.

– Minulle selvisi vasta nyt, että opettaja sai jatkaa töitään muualla. On käsittämätöntä, että mies on saanut harjoittaa ammattiaan tähän päivään saakka.

Mies on työskennellyt koko ajan musiikinopettajana toisessa kaupungissa, tosin Turun naapurissa. Häntä vastaan ei ole nostettu rikossyytteitä.

Lolalla on kaksi lasta ex-aviomiehensä Jarkko Wallinkosken kanssa: Denise, 13, ja Sylvester, 11.

– Tyttäreni on 13-vuotias. Hän olisi saattanut joutua saman opettajan kouluun. Miten on mahdollista, ettei tällaista ahdistelijaa ole saatu kuriin?

Lola on vuoden 1996 Miss Suomi. Hän on ollut julkisuudessa 18-vuotiaasta asti.

– On jotenkin lohdutonta, että aikuisiällä kokemani seksuaalinen ahdistelu ei tunnu miltään verrattuna yläasteen tuntemuksiini. Niin kovan trauman sen jätti. Olen myös inhonnut julkista laulamista siitä saakka.

Lolalla on kosketuspintaa toiseenkin Suomessa vastikään laajalti kohuttuun #metoo-tapaukseen: elokuvaohjaaja Lauri Törhöstä, 70, on syytetty lukuisten naisten seksuaalisesta häirinnästä. Törhösen kerrotaan muun muassa ehdottaneen seksiä elokuvakoulun pääsykokeissa.

Lola näytteli Törhösen ohjaamassa elokuvassa Vares – pimeyden tango vuonna 2012.

– Kun istahdin meikkituoliin, naispuolinen kanssanäyttelijä tokaisi heti, että varo tuota Törhöstä. On kuulemma sellainen tietty maine. Olin muihin verrattuna amatööri ja olisin tarvinnut nimenomaan tukea ohjaajalta, mutta sainkin ihan muuta. Törhönen käyttäytyi kuvauksissa todella epäasiallisesti minua kohtaan. En halua avata kokemaani sen enempää.

Lola esitti Vareksessa Donna-nimistä iskelmälaulajaa.

– Törhönen painosti minua kuukausikaupalla, kunnes lauloin elokuvan loppubiisin. Melkoista ironiaa, että ainoa, joka on minut saanut laulamaan yläasteen jälkeen, on toinen ahdistelusta syytetty mies.

Lolaa on syrjitty seksuaalisesti usein.

– Kaksimielisen läpän heittäjiä on pirusti. Muuan messuedustaja jaksoi jauhaa aamusta iltaan rivoa vitsiä, kunnes lopulta kyllästyin ja ilmoitin, että minä en enää tule töihin, jos tämä tyyppi jatkaa. Toinen tyyppi lähetteli koko ajan sydän-viestejä ja kutsui kullaksi, vaikka en ollut ennen tavannutkaan, Lola luettelee.

Parikin työnantajaa on yrittänyt suudella Lolaa väkisin.

– Kerran parkkihallissa, kun olimme lähdössä töistä kotiin. Mitä hemmettiä! Olin käynyt heillä kotona, tavannut hänen perheensäkin. Kerran työmatkalla taas jouduin kuulemma kustannussyistä yöpymään samassa hotellihuoneessa miespuolisen työkaverin kanssa. Ei siinä mitään, mutta hänpä halusikin pyöriskellä alasti. Minä pysyin valveilla täysissä pukeissa.

Lola huomauttaa, että jopa fanikuvien ottamishetket voivat kääntyä ahdisteluksi.

– Aina on niitä miehiä, jotka pyytävät päästä kuvaan ja kuinka ollakaan siinä poseeratessa käsi hakeutuu rinnoilleni tai takapuolelleni. Todella ärsyttävää ja sikamaista.

Rasismi on Lolalle tuttua.

– Koko lapsuuteni oli sitä, että minua ihmeteltiin kuin ulkoavaruuden oliota. Että onpa musta vauva, pureeko se? Kun aloitin koulun, olin ihmeellinen ja erikoinen ja yksinäinen. Äitini on kertonut, kuinka opettaja otti yhteyttä ja valitti, kun en syönyt tarpeeksi, sillä ”pitäisihän Lolan tajuta syödä, kun sukulaiset Afrikassa näkevät nälkää”.

Kun ymmärryksen ja keskustelun taso oli tuota luokkaa, ei ihme, että hän tunsi itsensä ulkopuoliseksi.

– Minulla ei ollut kouluaikoina yhtään oikeaa bestistä, kavereita sentään. Minua kiusattiin, huudeltiin apinaksi ja neekeriksi. Havaitsin toki, että muitakin kiusattiin. Tanssiminen ja myöhemmin mallina menestyminen muuttivat minua ja suhtautumista minuun.

Lola sanoo, että tanssimisesta hän sai ensimmäisen kerran myönteistä palautetta ja sai näyttää taitonsa.

– Yhtäkkiä erilaisuuteni olikin hyvä asia. Minulla oli rytmiä veressä. En tarvinnut itseruskettavia voiteita. Mallina erotuin massasta. Nämä kaikki pönkittivät itsetuntoani. Oli kuitenkin aika raskas taakka olla suunnannäyttäjänä ja ennakkoluulojen räjäyttäjänä vain 18-vuotiaana, kun minusta tuli Suomen ensimmäinen musta missi.

Lola oli kuitenkin oppinut kääntämään ulkopuolisuutensa aina voitokseen.

– Jos en kelvannut ryhmään tai työyhteisöön, en välittänyt siitä. Toimin paremmin yksinäni. Rakensin nopeasti kahdet kasvot: julkinen roolini oli suorapuheinen, sosiaalinen ja räväkkäkin, vaikka yksityinen minäni on ujohko ja erakkomainen.

Lola on tarvinnut kovaa kuorta, sillä tummaihoinen kaunotar herättää edelleen tunteita.

– Minulla on yhä tallessa laatikkotolkulla saamaani vihapostia. Kirjeet ja kortit ovat niin ilkeitä ja rasistisia, että ne ovat kaikessa kauheudessaan arvokkainta, mitä olen saanut. En luovu niistä koskaan. Ne muistuttavat minua siitä, mitä olen saanut aikaan.