Kun koko valtakunnan pääkaupungin viihtyvyyttä parannetaan, väännetään siitä, onko autoilijalla käytössään muutaman sadan metrillä kaksi vai yksi kaistaa.

Näin, vaikka autoilijat ovat Helsingin keskustassa vähemmistö. Niin suuri on yksityisauton valta Suomessa.

Samalla väännellään käsiä, kun Helsingin keskusta ”näivettyy”.

Aiemmin tällä viikolla kaupunkiympäristölautakunta päätti, että Helsingin keskustassa suljetaan autoliikenteeltä kaksi kaistaa. Ei siis kahta katua, tai edes yhtä, vaan kaksi kaistaa Pohjois- ja Etelä-Esplanadeilta.

Esplanadi on puistokadunpätkä Helsingin keskustassa. Keskellä on puistikko ja sen molemmin puolin kulkee kaksikaistainen yksisuuntainen tie.

Jatkossa siis näistä yksisuuntaisista teistä tulee yksikaistaisia noin puolen kilometrin matkalta. Nykyään Esplanadeilla ajaa arkivuorokautena noin 17 400 autoa. Muutoksen jälkeen arviolta 4 000 vähemmän.

Lyön pyöräilyshortsini vetoa, että tällaisen päätöksen vaikutus Helsingin keskustan viihtyvyyteen ja elävyyteen on pieni. Ja vielä pienempi liikenteen sujuvuuteen ja alueen yritysten menestykseen.

Silti siitä on saatu aikaan kunnollinen kunnallispoliittinen mylläkkä ja melkoisesti juttuja maan suurimpaan sanomalehteen.

Se johtuu siitä, että päätöksellä rajoitetaan yksityisautoilua. Ja kaikki autoiluun liittyvä on automaattisesti iso juttu.

Monesti näkemys on perusteltu. Suomalaistalouksista jopa neljä viidesosaa omistaa ainakin yhden auton. Työ- ja asiointimatkoista suuri osa ajellaan henkilöautolla.

Helsingissä tilanne muuttuu. Pääkaupungissa auton omistavia talouksia on alle puolet. Minulla ei ole autoa, naapureista monella on. Mutta eivät naapuritkaan niillä autoilla keskustaan aja. Eikä aja moni muukaan. Kaupungin selvityksen mukaan Helsingin keskustaan tulevista ihmisistä vain viitisentoista prosenttia käyttää henkilöautoa.

No tuoko autoilija kuitenkin enemmän rahaa keskustan yrityksille? Ei tuo, keskustaan virtaavasta rahasta 8–18 prosenttia tulee autoilijoiden tileiltä.

Miksi näin pieni liikkujien vähemmistö hallitsee keskustelua? Koska autoilija hallitsee katukuvaa ja näkyy koko ajan. Suurin osa keskustan tilasta on varattu autoilijalle.

Helsingin alueenkäyttötietojen pohjalta tehdyn laskelman mukaan kantakaupungin katutilasta 69 prosenttia on ajorataa ja 17 prosenttia on varattu pysäköinnille. Jalankululle ja pyöräilylle jää katutilasta 12 prosenttia. Kaikki ajorata ei ole varattu yksityisautoille, vaan siinä on mukana myös bussikaista ja ratikkakiskot.

Jos kävelyä ja pyöräilyä halutaan edistää, tätä suhdetta pitää alkaa ruuvata päinvastaiseen asentoon. Parin kaistan ottaminen jalankululle on alku, vaikka vaatimaton.

Jos ajatellaan, että maan pääkaupungin keskustan pitää vetää ihmisiä – ja miksei ajateltaisi – voi kai miettiä mikä viehättää vaikkapa Tallinnan vanhassa kaupungissa tai Tukholman ja Kööpenhaminan kävelykaduilla.

Rakastuuko siellä siihen, miten näppärästi auton saa parkkiin ihan kaupungin ytimeen? Vai ehkä sittenkin kiinnostaviin museoihin, monipuolisiin divareihin, mukaviin baareihin? Ja ehkäpä ihmisvilinään ja hyörinään, elämään.

Se vaatii keskustoja, joita autot eivät hallitse. Parikymmentä kävelijää samalla kadulla on silmää miellyttävää kaupunkielämää, parikymmentä ihmistä parissakymmenessä autossa masentava ruuhka.

Yksityisauto on mainio väline moneen hommaan, muttei kaupungin keskustan kiertelyyn. Kun haastattelin keväällä tutkijoita siitä, mikä on hyvä keino vähentää polttoaineen kulutusta ja vähentää päästöjä, toimiva joukkoliikenne ja kaupunkien keskustan siivoaminen liioista autoista nousi esiin tehokkaana keinona.

Pariisissa ei puhutakaan parista kaistasta, vaan koko historiallisen keskustan sulkemiselta autoilta.

Kun autoilun tila vähenee keskustasta, vähenee myös turhapäiväinen autoilu ja tilaa jää enemmän myös ihan tarpeelliselle autoliikenteelle, kuten takseille, jakeluautoille ja niille ammattilaisille, joiden työvälineet eivät pyörän sivulaukkuun sujahda.