Jäätelöt sulivat pakastimessa, vettä valui koneen alla olevaan turvakaukaloon niin paljon, että sitä pääsi kaukalon reunan yli suureksi lammikoksi keittiön lattialle, kertoo rivitalohuoneistossa asuva Heikki Ylipaavalniemi Oulun Höyhtyällä.

Ylipaavalniemi arveli ensin, että syynä oli helle, jota pakastin ei kestänyt.

Hammarin Sähkö Oy:n huoltoasentaja Juha Kauhanen avaa ruuvimeisselillä tornipakastimen sisällä olevan höyrystimen ja mittaa, toimiiko sulatusanturi. Kun se on kunnossa, Kauhanen avaa pakastimen kattopellin ja tutkii kouluvihkon kokoista, parin euron hintaista piirilevykorttia eli pakastimen aivoja.

Itsestään sulattava pakastin toimii niin, että se sulattaa vuorokaudessa kahvikupillisen vettä, jonka se siirtää kompressorin päällä olevaan kaukaloon. Sieltä kompressorin lämpö haihduttaa veden keittiöilmaan.

– Mikä pakastinta vaivaa, Ylipaavalniemi kysyy. Hän hankki keskihintaisen pakastimen viisi vuotta sitten.

– Häiriö oli sulatusautomatiikassa. Höyrystin täyttyi jäästä, jolloin pakastin meni juntturaan ja alkoi sulaa. Aina on syytä epäillä piirilevykorttia, kun kone alkaa tehdä kummallisia asioita. Pakastimeen pitää vaihtaa piirilevykortti, puhallin ja höyrystimen anturi. Se tekee yhteensä 300 euroa, huoltoasentaja Kauhanen laskee.

– Pakastin saa lähteä kaatopaikalle, sillä uuden saa kaupasta 390 eurolla, Ylipaavalniemi sanoo.

Ylipaavalniemen ratkaisu on tyypillinen. Viikoittain Oulusta lähtee purkuun ja osien kierrätykseen 7–8 kontillista kodinkoneita: astianpesu- ja pyykkikoneita, jääkaappeja, pakastimia, mikroaaltouuneja, televisioita, näyttöjä, tietokoneita ja muuta kulutuselektroniikkaa. Yksi kontti painaa kahdesta kolmeen tonnia. Valkeakylkiset kodinkoneet matkaavat Kajaaniin.

– Siellä ne purkaa Kajaanin Romu, kertoo Kiertokaari Oy:n työnjohtaja Mika Inkala.

Pitkään kierrätysalalla työskennelleen Inkalan mukaan kodinkoneiden käyttöikää tulisi pidentää, sillä maapallo ei kestä tällaista kulutusta.

Kerros- ja rivitaloja rakentavan Janpro Oy:n toimitus­johtaja Janne Tuohino kippaa Kiertokaari Oy:n Oulun Jätekeskuksen (kaatopaikan) Oiva-pisteeseen uudenkarheaa astianpesukonetta.

– Tämä on omalta kesämökiltä, vain neljä vuotta vanha. Millään ohjelmalla astianpesukone ei lähtenyt toimimaan. Tuskastuin ja ostin tilalle uuden. Yhdessä meidän kerros­talokohteessa asunto oli puolitoista vuotta myymättä. Nyt ensimmäisten asukkaiden piti muuttaa sinne, mutta uusi astianpesukone ei lähtenytkään käyntiin. Odotan sinne huoltomiestä, koska korjaus menee takuuseen, Tuohino sanoo.

Hän arvelee, että kodinkoneiden laatu on heikentynyt, jos uudehkoissa koneissa on paljon vikoja.

– Sen olen huomannut, kun olen luovuttanut asuntoja uusille asukkaille. Vikoja tulee koneisiin melko pian, Tuohino kertoo.

Gigantin Oulun kodinkonemyyjä Vesa Kelahaara myöntää koneiden laadun heikentyneen. Hän on työskennellyt alalla vuodesta 1997.

Viallisia yksilöitä osuu kaikille merkeille, sillä kodinkonevalmistaja saa niiden osat alihankkijoilta, joiden tuotannossa on laatueroja. Kelahaaran mukaan koneiden, aivan kuten autojenkin joukossa, on niin sanottuja maanantaikappaleita.

– Sen voin sanoa, että kaikkein halvinta astianpesukonetta (noin 300 euron hintaista) ei kannata ostaa, jos sillä pestään päivittäin. Sen pesuvarret ja muut osat ovat heppoisemmat. Sama koskee pyykkikoneita, Kelahaara sanoo.

Sen sijaan vanhus, joka pesee astioita koneellisen viikossa, pärjää hyvin niin sanotulla halpis­koneella.

Kaikilla kodinkoneilla on kahden vuoden takuu. Sen päälle vakuutusyhtiöltä saatava kolmen vuoden lisätakuu maksaa 149 euroa.

– Tälle koneelle valmistaja myöntää valmiiksi viiden vuoden takuun, sanoo Kelahaara ja näyttää 499 euroa maksavaa astianpesukonetta.

Vieressä on sata euroa kalliimpi astinpesukone, jonka mainoksessa lukee, että se on suunniteltu Ruotsissa. Senkin takuu on viisi vuotta.

– Tämä on oikeastaan vanha ruotsalainen merkki, muta todellisuudessa tämänkin valmistaa slovenialainen Hisense, joka on Euroopan johtava kodinkonevalmistaja, Kelahaara kertoo.

Myös Turkissa on suuri alan tehdas.

– Kyllä me romuihin hukutaan. Sen olen kuullut Elkeriltä, kierrätysyritykseltä, jonka kanssa teemme yhteistyötä, sanoo helsinkiläisen PPO Elektroniikka Oy:n toimitusjohtaja Timo Ohtonen.

PPO Elektroniikka valmistaa ja tuo maahan erilaisia teknisiä ratkaisuja.

Ohtonen aloitti työuransa SLO:ssa ostopällikkönä.

– Me toimme maahan AEG:n kodinkoneita. Ne kestivät ainakin kymmenen, jopa kaksikymmentä vuotta. Sitten merkkivalmistajat siirsivät tuotantoa entisiin itäblokin maihin, ja laatu hävisi. Rupesimme puhumaan vuoden kodinkoneesta, ja jos kävi tuuri, kone saattoi kestää kaksi vuotta, Ohtonen kertoo.

Ohtonen antaa esimerkin.

– Kun pesukone maksaa 299 euroa ja esimerkiksi oven lasiluukku varaosana 123 euroa ja kahden tunnin vaihtotyö 160 euroa, eihän kukaan rupea näitä korjauttamaan, kun se seuraavana päivänä hajoaa jostakin muusta kohdasta, Ohtonen sanoo.

– Kodinkoneiden ei pitäisi olla kertakäyttötavaraa. Sitä mieltä on myös EU, ja se on kovistellut kodinkonevalmistajia parantamaan niiden laatua. EU:n mielestä koneet tulisi valmistaa siten, että ne olisivat kohtuuhintaan korjattavissa. Se olisi myös ilmastoteko, sanoo oululaisen Hammarin Sähkön huoltopäällikkö Tomi Hutri.

Hutrin mukaan kuluttaja valitsee harmittavan usein halvimman koneen.

EU komission kuluttaja-asioiden uusi toimenpide­ohjelma sisältää konkreettisia ehdotuksia kestävämmästä kulutuksesta ja tuotteiden korjaamisesta.

– Jotakin on mennyt pakastimessa todella pahasti rikki. Laitteeseen ei tule valoa, sähköt jäävät matkalle, Kauhanen sanoo, kun hän tutkii Oulun keskustan kerrostalossa asuvan Pirkko Siklanderin pakastinta.

– Pakastin lämpeni, ja jäätelöt valuivat yhdeksi mössöksi sisälle. Pakastin on melko uusi, ja siinä on vielä takuuaika voimassa, Siklander kertoo.

Kauhanen sanoo, että asentajan työstä 90 prosenttia on aivotyötä ja kymmenen prosenttia käsityötä.

– Kerran korjasin erään lääkärin kodinkonetta. Hän sanoi, että asentajan työ on kuin lääkärin työ. Vastasin, että minun potilaani ei koskaan kerro, mistä se on kipeä.

Kauhasen mukaan 1980-luvulla kodinkoneen ainoa elektroninen osa oli punainen valo. Nyt lähes jokaisessa laitteessa on runsaasti elektroniikkaa. Asentajien on täytynyt opiskella tuntemaan sitä.

– Tähän koneeseen pitää tilata uusi piirilevykortti. Tällaisia vikoja aiheuttaa usein salama, kun se pääsee iskemään omakotitalon virtapiiriin. Tällä kertaa virtapiikin on aiheuttanut jokin muu seikka, Kauhanen sanoo.

Moni asiakas kysyy kysyy Kauhaselta, mikä on hänen mielestään paras merkki.

– Kun en kysymykseen vastaa, asiakas kysyy kiertoteitse, minkä merkkiset koneet ovat kotonasi. Olen vastannut siihen, että koneet olivat talossa valmiina, kun ostin sen vaimoni kanssa. Sen olen sanonut, että useimmiten laatu seuraa hintaa. Halvoissa koneissa myös muoviosat hajoavat sitä mukaa, kun konetta purkaa, Kauhanen kertoo.

Palaamme autolla takaisin Hammarin Sähkön Oulun Limingantullissa sijaitsevaan liikkeeseen, jossa toimii myös huoltoyksikkö.

– Kodinkoneeseen pitää tilata muuntosarja. Kuvasin tyyppikilven nettiin, Kauhanen kertoo huoltopäällikkö Tomi Hutrille.

– Astianpesukoneen luukku aukesi holtittomasti teinin sääreen, kun hän avasi sen, rouva Eppu Pennanen sanoo puhelimessa.

Ketään ei ole kotona, joten Pennanen kertoo Kauhaselle, mihin hän on piilottanut talon avaimen. Varmuuden vuoksi Kauhanen huutaa ovea avatessaan, että asentaja on tulossa.

– Koskaan ei tiedä, onko esimerkiksi lapsi jäänyt vanhempien tietämättä koulusta kotiin, Kauhanen sanoo.

Kauhanen purkaa koneen ympäriltä keittiökalusteita saadakseen astianpesukoneen kunnolla ulos, sillä sen sivupellit on avattava.

– Mitä modernimpi keittiö, sitä enemmän menee aikaa koneen irrottamiseen.

Todennäköisesti ovea aukaisumekanismiin kuuluva jousi on mennyt poikki. Se löytyy täältä sivulta. Jousia on kaksi, molemmilla puolilla. Väärin arvattu. Mekanismiin kuuluva vaimenninjousen naru oli rispaantunut toiselta sivulta poikki. Kauhanen vaihtaa varmuuden vuoksi molempien puolien narut.

– Ehkä naru on vioittunut jo tehtaalla asennusvaiheessa. Eihän konetta ole käytetty juuri ollenkaan, Kauhanen pohtii. Lopuksi hän kuvaa kännykällä koneen tuotekilven takuukorvausta varten.

Kauhanen kertoo, että ennen vanhaan astianpesukoneiden uumenissa oli niin sanottu sokeripala. Se kutistui kastuessaan, mikä käynnisti poistopumpun ja sulki samalla vedenoton. Se on ehkäissyt 90 prosenttia kosteusvaurioista, joita astianpesukoneet olisivat voineet aiheuttaa lattialle ja talon rakenteille.

– Nykyisin sokeripala on korvattu styroksilla, mutta periaate on sama, Kauhanen sanoo ja neuvoo hankkimaan rautakaupasta edullisen paristokäyttöisen kosteushälyttimen.

– Useimmat niistä mahtuvat sellaisenaan astianpesu­koneen alle. Jos tila on ahdas, tarjolla on myös hännällisiä hälyttimiä, Kauhanen opastaa.

Ulkona sataa, kun suljemme omakotitalon oven. Kauhanen kävelee autolle vain t-paita päällä. Ihmettelen, miksi hän ei käytä takkia.

– Yleensä päivän mittaan tulee kuuma. Silloin on riisuttava takki tuolinkarmille. Kerran unohdin takin asennuskohteeseen. Sain sen takaisin vasta seuraavana päivänä. Lompakko oli jäänyt takin taskuun. Nyt takki ei jää, kun en pane sitä ylle.

Laitamme taas koronamaskit kasvoille ja lähestymme Kempeleen Kokkokankaalla Pirjo Hyttisen ja Ville Saastamoisen omakotitaloa. Kauhanen käy ovella kertomassa Hyttiselle, että aiomme käydä katsomassa lähes valmiiksi asennettua ilmalämpöpumpun ulkoyksikköä talon päädystä.

Se oli pikakäynti. Niinpä ajamme moottoritietä takaisin Ouluun, seuraavana on vuorossa viallinen kylmälaite. Jääkaapin, pakastimen ja viinikaapin yhdistelmä on niin uusi, että takuu kattaa sen korjaamisen.

– Ajattelin, että jääkaappi ei ole kunnossa, kun nuoriso sanoi, että maito on niin lämmintä, ettei sitä saata juoda, rouva Minna Piri kertoo.

Kauhanen nousee penkille ja avaa kalliin koneen kattopellin, irrottaa siellä olevan piirilevykortin ja vaihtaa uuden tilalle. Samalla vaihdetaan viinikaapin liuskamainen led-valo, sillä se on sammunut lopullisesti.

– Kortti oli viallinen. Se ohjaa koko laitteiston toimintaa, Kauhanen kertoo. Hetken kuluttua koneen kompressori ja puhallin hurisevat tasaisesti. Myös viinikaapin valo syttyy ja sammuu niin kuin pitää.

Tunteeko asentaja koskaan onnistuneensa?

– Tämän on jo niin jokapäiväistä. Otan työn työnä, Kauhanen sanoo, mutta on silti ylpeä ammattitaidostaan.