Joka vuosi maailmalla syntyy noin 40 miljoonaa tonnia elektro­niikkaromua. Tahti vastaa sitä, että käytöstä poistettaisiin joka sekunti 800 kannettavaa tietokonetta. Älypuhelimet, tieto­koneet, pelikonsolit, televisiot ja muut laitteet kätkevät sisäänsä monia metalleja kullasta kupariin ja kobolttiin. Valtaosa näistä metalleista päätyy romun mukana kaatopaikoille ja polttouuneihin.

Oman osansa maailman metalli­varoista vie tuuli- ja aurinkosähkön ­tuotanto.

On arvioitu, että maailmalle seuraavan kymmenen vuoden aikana rakennettavien tuulivoimaloiden turbiineihin tarvitaan yli 5,5 miljoonaa tonnia kuparia. Turbiineissa on myös terästä, alumiinia, rautaa, kobolttia ja harvinaisia maametalleja. Aurinkokennoissa taas käytetään muun muassa kuparia, hopeaa ja tinaa.

Sähköistyksen vaatimia materiaaleja ei ole rajattomasti

Sähköautojen akkuihin tarvitaan lähivuosina isoja määriä nikkeliä, kobolttia ja litiumia. Hiilineutraaliuden saavuttaminen vuoteen 2050 mennessä edellyttää polttomoottoriautoista luopumista. Maailmalla vuonna 2020 myydystä 63 miljoonasta autosta vasta alle viisi prosenttia oli sähköautoja.

– Sähköisten ajoneuvojen, tuuliturbiinien, aurinkopaneelien ja lukuisten akkujen käytön yhteydessä ei usein muisteta, että juuri mitään maailman ­sähköistämiseen tarvittavista materiaaleista ei ole rajattomasti, sanoi professori Veena ­Sahajwalla Australian New South Walesin yliopistosta ABC Newsille.

Kierrätyksestä toivotaankin yhtä ­ratkaisua metallien riittävyyteen ja nykyistä kestävämpään käyttöön.

Tokion olympialaisissa ja paralympialaisissa urheilijat ripustivat kaulaansa mitalit, joiden kulta, hopea ja pronssi on peräisin kierrätetystä pienelektroniikasta. Kisojen alla Japanissa kerättiin talteen yli kuusi miljoonaa käytettyä älypuhelinta ja liki 80 000 tonnia pienelektroniikkaa. Niistä talteen otetuista metalleista ­valmistettiin kaikki urheilijoille jaetut viisi tuhatta mitalia.