Kimmo Ohtonen ilmastonmuutoksesta: En uskalla tehdä elämäntapatestiä
Puheenaiheet
Kimmo Ohtonen ilmastonmuutoksesta: En uskalla tehdä elämäntapatestiä
Miten osallistua ilmastotalkoisiin? Avun luontomies Kimmo Ohtonen pohtii, miten pienikin kansa voi olla osa maailmanlaajuisia ratkaisuja.
11.12.2018
 |
Apu

Kuulun 1980-luvulla syntyneiden sukupolveen, jolle joulunajan meininkiin kuuluu se, että Jeesuksen syntymää juhlitaan ostamalla kaikkea ihan hulluna ja syömällä niin kuin huomista ei olisikaan. Vielä yksi vihreä kuula, ennen kuin taju menee.

Tällainen caligulamainen arkisessa yltäkylläisyydessä peuhaaminen on kokenut inflaation verrattain lyhyessä ajassa. Tietoisuuden kasvaessa monet suomalaiset ovat lähteneet ennakkoluulottomasti mukaan ilmastotalkoisiin (anteeksi tämä sanahirviö). Tosin tilastot kertovat myös toisenlaista tarinaa nykyisistä elämäntavoistamme.

Kuluneena vuotena suomalaisten ylikulutuspäivä oli 11. huhtikuuta, eli tuolloin olimme kuluttaneet oman osamme maailman luonnonvaroista. Samaan aikaan kun kasvisperäisten tuotteiden kulutus on kasvanut Suomessa, on lihan kulutuskin lisääntynyt. Ihminen on sangen kiehtova ja ristiriitainen otus.

Syyllistäminen ja tutkittu tieto sekaisin

Ilmastonmuutoksesta puhuttaessa joltakulta menee maku asiasta, jos hän kokee, että häntä syyllistetään. Tosin välillä tuntuu, että meidän olisi hyvä tehdä pesäero pahansuovan syyllistämisen ja tutkitun tiedon ruotimisen välillä. Ne kun joskus tuppaavat menemään meiltä vähän sekaisin. Ei ihme, että asioista diskuteeraaminen tai tipattoman tammikuun viettäminen tuntuvat nykyään niin vaikeilta.

Ja suattaapi olla, että joku tulee meitä vielä ihan oikeasti syyllistämäänkin. Kuten lapsemme ja lapsenlapsemme, vaikka me emme sitä ­vielä tiedä.

Tosin eihän minulla ole mitään oikeutta laukoa tällaista, koska minulla ei ole lapsia. Kai se on sitten ensi vuonna ruvettava talkoisiin, mutta ei jooko nyt mennä siihen. Ei tässä vaiheessa vuotta ole voimia ajatella mitään lastentekoa. Jouluostoksetkin ovat tekemättä.

Toisin kuin ennen vanhaan, ongelmamme ei ole tiedon puute, vaan sen loputon tarjonta. Mediassa tarinat ja kansan raivostumisen aiheet vaihtuvat sellaista tahtia, että aina ei enää välttämättä tiedä, mikä hälinän keskellä on tärkeää.

Saatamme turtua jopa ilmastonmuutoksen kaltaisten kohtalonkysymysten edessä, varsinkin jos se ei suoranaisesti vaikuta elämäämme.

Ei riitä, että IPCC:n eli hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin raportti kauhistuttaa meitä muutaman päivän. Tai että Maailman luonnonsäätiö WWF kertoo, että selkärankaisten eläinten määrä on pienentynyt keskimäärin 60 prosenttia meidän elinaikanamme.

Ainakin vielä toistaiseksi meillä on varaa sulkea korvamme tai todeta olkia kohautellen, ettei meidän pienen kansamme teoilla ole mitään merkitystä. Suomen päästöt kun ovat promillen luokkaa globaalista hiilikakusta. Eikun Phukettiin vaan.

Lihansyönti ja lentäminen keskiössä

Maailmassa ei ole tietoa, jota ei voisi kiäntämällä ja viäntämällä saada vääristeltyä tai jopa mitätöityä. Hiljattain puolustusministeri Jussi Niinistö suuttui, kun puolustusvoimat lanseerasi kasvisruokapäivän. Ministeri väitti, että varusmiehille pakkotuputetaan kasviksia ”ideologisista syistä”. Sinänsä erikoinen väite, sillä puolustusvoimien päätöksen tukena ovat tieteelliset tutkimukset. Nature-lehdessä julkaistun laajan tutkimuksen mukaan lihansyönnin pitää vähentyä länsimaissa 90 prosenttia, jos haluamme välttää IPCC:n raportin uhkakuvat. Kaikkien kansainvälisten toimijoiden täytyy kantaa kortensa kekoon. ­Armeija otti kopin.

Meidän kuluttajien näkökulmasta lentämisen vähentäminen on lihansyönnin ohella ratkaisevassa asemassa. Vaikka nopeasti kasvava lentoliikenne muodostaa toistaiseksi kahdesta kolmeen prosenttia globaaleista päästöistä, ennustetaan sen vuoteen 2050 mennessä vastaavan koko Euroopan päästöjä.

Olen perehtynyt lentoliikenteen ogelmallisuuteen myös sen takia, että lensin työni puolesta tänä vuonna aivan liikaa. Tästä johtuen en uskalla tehdä tulevaisuustalo Sitran loistavaa elämäntapatestiä. Siinä voisi mennä luontomieheltä aamukahvit väärään kurkkuun.

Elämme juuri nyt kohtalonaikoja, mikä on saanut massat eri puolilla maailmaa yrityksistä kaupunkeihin ja järjestöistä yksilöihin panemaan hihat heilumaan planeetan ja tulevien sukupolvien puolesta. Tämäkin pieni kansa voi olla osa maailmanlaajuisia ratkaisuja. Teoillamme on väliä.

Oletkos muuten miettinyt, että et ostaisi tänä vuonna joulukinkkua? Eiku. Siis. Ehkä nyt on parempi lopettaa tähän, ennen kuin tämä vihervassaripropaganda lähtee ihan käsistä.

5 kommenttia