Champs-Élysées’llä mielenosoittajat ovat kerääntyneet keskelle katua. Huutoa, liiveihin kirjoitettuja iskulauseita, maakuntien lippuja. Normandia, Bretagne. Ja sellainenkin lippu, jossa vaaditaan monarkiaa takaisin.

Macron demission! La Picardie contre Macron! Frexit.

Ihmiset vetävät uimalaseja silmilleen ja huivia suun eteen. Vaikea hengittää, kyynelkaasua on ilmassa niin paljon.

Näinkö helppoa se olisi?

Peruutetaan ilmastosyillä perusteltu dieselveron korotus ja ihmiset rauhoittuvat.

Ranskan hallituksen suunnittelema dieselveron korotus oli saanut ihmiset organisoitumaan marraskuun alussa.

Niin sanotut keltaliivit osoittivat mieltään ympäri maata, ja lauantaina 1. joulukuuta mielenosoitukset muuttuivat entistä väkivaltaisemmiksi. Riemukaarta tuhottiin, autoja paloi, ainakin sata ihmistä loukkaantui.

Seuraavana tiistaina pääministeri Èdouard Philippe ilmoitti, että suunnitelmat veronkorotuksista jäädytetään toistaiseksi. Se ei auttanut.

Lauantaina 8. joulukuuta ennen puoltapäivää tankit ovat Pariisin Riemukaarella ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin.

Kuuluu paukahduksia ja näkyy välähdyksiä.

Ranskan poliisi käyttää paitsi kyynelkaasua myös kumiluoteja ja potentiaalisesti hyvin vaarallisia GLI-F4-kyynelkaasukranaatteja, jotka sisältävät 25 grammaa räjähteitä.

Mellakkapoliisit rynnivät väkijoukon läpi kohti Riemukaarta. Ensimmäiset pidätykset on tehty.

Riemukaaren vieressä seisoo Charles Fontaine. Hän on tullut Normandiasta osoittamaan mieltään.

– Olemme tottuneet siihen, että kun ihmiset menevät Ranskassa kadulle, tulee muutos. Kaksisataa vuotta sitten tapoimme kuninkaankin, hän sanoo.

Riemukaari on mellakkapoliisien ympäröimä. Turistikohteet, kuten Eiffel-torni, Louvre ja Lafayetten tavaratalo, on suljettu, samoin kaupat.

Vain McDonald’s ja pari muuta ravintolaa ovat auki. Autovuokraamo SIXTin ikkuna on lyöty sisään. Kauppojen ikkunat Champs-Élyseés’llä on peitetty laudoin. Tämä on kova isku taloudelle, kaupat kiinni lauantaina joulun alla, näin on puhuttu.

Mielenosoituksista odotetaan väkivaltaisia. Kaduilla partioivat poliisit sanovat, että niistä tulee ”hyvin vaarallisia”.

Kassit tarkastetaan Champs-Élysées’tä ympäröivillä kaduilla neljästi.

Mielenosoittajia kutsutaan keltaliiveiksi, koska heillä on päällään neonkeltainen liivi, jollaista jokaisen moottoriajoneuvon kuljettajan pitää Ranskan lain mukaan kuljettaa autossaan.

Heillä ei ole vahvaa yhteistä agendaa tai yhtä johtajaa, vaan kyseessä on laaja hallituksen ja presidentti Emmanuel Macronin vastainen liike, jota mielipidemittausten mukaan tukee yli puolet ranskalaisista.

McDonald’sin edessä seisoskeleva mielenosoittajien joukko on saapunut Pariisin ulkopuolelta 80 kilometrin päästä.

Keltaliiveistä sanotaan, että suuri osa heistä on esikaupunkien ja maaseudun väkeä matalapalkka-aloilta. Niin sanottuja globalisaation häviäjiä.

Noin kuusikymppisen näköinen mies kertoo, että dieselveron korotus olisi vaikeuttanut hänen elämäänsä kovasti, mutta se ei ole mitenkään ainoa ongelma.

– Elämä on liian kallista, sanoo turvallisuusalalla työskentelevä mies.

Hänen mukaansa eläkekin on vuosikymmenien työuran jälkeen reilusti alle tuhat euroa kuussa. Hän ei halua kertoa nimeään, niin kuin ei kukaan muukaan noin viiden hengen seurueesta.

Mies sanoo, että asiat alkoivat mennä huonosti jo ennen kuin Macronista tuli presidentti puolitoista vuotta sitten. Samaa mieltä on moni muukin. Nyt korjataan vuosikymmenien tyytymättömyyden hedelmiä.

Silti monen mielestä Macronin kuuluisi erota.

Tuolla Concorden aukiolla, Champs-Élysées’n itäpäässä, Kuningas Ludvig kuudennentoista pää lyötiin poikki giljotiinilla vuonna 1793.

– Silloin taisteltiin monarkiaa vastaan. Globalisaatiota ja globaaleja markkinoita vastaan taistelu on vähän vaikeampaa, Charles Fontaine naurahtaa.

Hän ei aja autoa, aiottu dieselveron korotus ei ole saanut häntä tänne. Hänen lähipiiriinsä se olisi kyllä vaikuttanut. Hän on täällä ennen kaikkea siksi, että eriarvoistuminen on tehnyt ihmisten elämästä niin vaikeaa.

Hän oli Pariisissa töissä neljä vuotta, opettamassa ranskaa, Champs-Élysées’n poikkikadulla. Puolet palkasta, 600 euroa, meni yhdeksän neliön yksiöön Montmartrella. Hänen piti muuttaa pois, ei ollut varaa. Hän kertoo, että Normandiassa hänellä on 60 neliön asunto samalla hinnalla.

Ongelma ei ole Macron, hän sanoo, mutta myös hän. Fontaine sanoo samaa, mitä moni muukin: Macron ei kunnioita ihmisiä. Hän on arrogantti. Presidentinvaaleissa Fontaine äänesti tyhjää. Hänestä ei ole olemassa hyviä vaihtoehtoja.

Ilmapiiri on muuttunut lyhyessä ajassa. Kahdeksantoista kuukautta sitten presidentinvaaleissa oman En Marche! -liikkeensä perustanut Macron voitti toisen ehdokkaan, Marine le Penin ylivoimaisesti. Häntä pidettiin tuoreena kasvona ja äärioikeistolaisen le Penin vastavoimana.

Euroopan poliittinen eliitti on kohdistanut Macroniin suuria toiveita. Hän on tehnyt markkinamyönteisiä uudistuksia, kuten pienentänyt yritysveroa ja poistanut omaisuusveron lähes kokonaan.

Tavoitteena on pienentää valtion menoja. Sitä edelliset presidentit eivät ole saaneet aikaiseksi, vaikka Ranskan valtionvelka on lähes sata prosenttia bruttokansantuotteesta.

Macron on myös puhunut syvemmän EU-integraation puolesta. EU:n liput liehuvat Pariisin kaduilla.

Ranskalaisille hän ei silti ole onnistunut viestimään, mihin reformeja tarvitaan. Hänen verouudistuksiaan on pidetty rikkaiden suosimisena.

Viimeisimpien mittausten mukaan Macronia tukee enää vain reilut 20 prosenttia ranskalaisista.

Le Pen on osoittanut tukensa protesteille, mutta ei tämä ole pelkästään Le Penin kannattajien mielenosoitus. Hänen nimeään ei näy missään.

Nuori nainen, päällä tuulessa liehuva mekko, nostaa ilmaan keltaista ruusukimppua. Rauhan merkiksi.

Mielenosoittajista on käytetty termiä casseur, vandaali. Joissain liiveissä lukee: ”Emme ole vandaaleja”.

On myös sanottu, että keltaliivit ovat äärioikeistolaisia ja äärivasemmistolaisia ammattimielenosoittajia.

– Tämä on liike, jossa on mukana kaikenlaisia ihmisiä, sanoo Camilleksi esittäytyvä mies Champs-Élysées’n viereisellä kadulla. Se ei ole hänen oikea nimensä.

Camille kertoo opiskelleensa filosofiaa Sorbonnen yliopistossa, mutta asuu nyt muualla.

– Mikään yksittäinen poliittinen voima ei saisi tällaista joukkoa ihmisiä taakseen.

Camillea ärsyttää, että mielenosoitusten merkitystä yritetään vähätellä puhumalla ääriryhmistä ja ammattimielenosoittajista. Hänen mielestään suurella osalla ihmisistä on todellinen syy protestoida: viha siitä, millaista elämästä on tullut. Epäoikeudenmukaisuuden kokemus.

Pitkälti mielenosoituksissa onkin kysymys politiikan epäonnistumisesta. Ihmisten väliset todellisuudet ovat eriytyneet niin paljon, että se, mikä Euroopassa näyttäytyy hyvänä, pragmaattisena johtamisena, vaikuttaa suurelle osalle ranskalaisista aivan muulta. Siltä, että heitä ei ole kuultu.

Myös Camille sanoo, ettei politiikka vakuuta. EU:sta hänellä ei ole mielipidettä. Hän vain haluaa erilaista elämää, ja hän haluaa sen nyt.

Apu seurasi Ranskan mielenosoituksia 8. joulukuuta. Maanantaina 10. joulukuuta Macron piti tv-puheen, jossa hän pyysi anteeksi virheitään ja lupasi muun muassa sadan euron korotuksen minimipalkkaan. Seuraavana lauantaina mielenosoittajat olivat kadulla taas, mutta heidän lukumääränsä oli edeltäviä viikonloppuja pienempi. Se oli jo viides viikonloppu. 14. joulukuuta Human Rights Watch julkaisi raportin, jonka mukaan Ranskan poliisi käytti tarpeettomia voimakeinoja mielenosoittajia kohtaan 8. joulukuuta.