Mahdollisimman normaali. Sellainen auto oli nyt kiikarissa. Kokoa sen verran, että tilat riittävät kahden pikkulapsen perheelle. Hintarajamme oli 15 000 eurossa.

Emme katselleet mitään SUVia tai citymaasturia, emmekä edes farmaria, vaan ihan tuollaista perinteistä viistoperää. Volkswagen Golf on tämän luokan normiauto, mutta nuo Golfit tuppaavat olemaan kussakin ikäluokassa sieltä kalliimmasta päästä. Ford Focus olisi voinut olla hyvä vaihtoehto, samoin Kia Ceed. Nyt koukkuun tarttui kuitenkin Ceedin sisarmalli Hyundai i30. LänsiAuton valikoimista löytynyt yksilö oli vuodelta 2019.

Tämä yksilö veti meitä puoleensa erityisesti siksi, että sen matkamittarissa oli säväyttävän alhainen lukema: 32 000 km. Koska autolla oli ikää kuitenkin jo neljä vuotta, ihan uudenveroisesta pelistä ei voitu puhua – priimayksilöstä nyt kuitenkin.

Kuten sanottua, etsimme mahdollisimman normaalia autoa. i30 oli kaikin puolin normaaliakin normaalimpi – paitsi väriltään. Korealaiskaunottareen kun oli valittu kirkuvan punainen kuosi. Tämän voi kääntää tietysti turvatekijäksi: tämä auto ei jää keneltäkään liikenteessä havaitsematta.

32 000 kilometrin ajosuorite ei ollut Hyundaita pahemmin koetellut. Auto oli ulkoa ja sisältä erittäin siistissä kunnossa. Varusteiltaan tämä yksilö ei ole mikään runsaudensarvi. Takana on pysäköintitutka, mutta lisälämmittimestä ja navigointijärjestelmästä voi vain haaveilla. Ilmastointikin oli käsin säädettävää tyyppiä. Joitakuita tämä harmittaa, mutta toisaalta manuaali-ilmastointia voi ohjata paljon tarkemmin kuin automaattista laitetta.

Kun lyö talviaamuna pyynniksi 22, ja painaa auto-nappia, monissa autoissa käy niin, että kaikki puhallus kääntyy jaloille, jolloin ikkunat menevät huuruun. Manuaalisäädöillä tällaisista vastoinkäymisistä ei tarvitse kärsiä.

Hyundai i30 tarjoaa pienelle perheelle oikein toimivat tilat. Edessä on tietysti mukavan avaraa, eikä takapenkkikään mikään kidutuskammio ole. Pari teiniä matkustaa siellä mukavasti, ja aikuisetkin mahtuvat kyytiin, jos edessä ei istu koripalloilijoita. Tavaratila on riittävän iso. Remontti-Reiskat ja muut työn sankarit päätyvät totta kai farmarimalliin.

Hyundain moottori on tässä luokassa tyypillinen litrainen kolmipytty. Siitä on pumpattu turbon avulla 120 hevosvoimaa. Tehot riittävät hyvin normiajoon. Moottori on luonteeltaan paljon eläväisempi kuin edellisellä aukeamalla ajetun Renault Capturin mylly. Capturin koneessa on 100 kuutiota vähemmän iskutilavuutta kuin Hyundaissa. Hevosvoimiakin on 30 vähemmän. Nämä saattavat kuulostaa pieniltä eroilta, mutta käytännön ajossa ero suorituskyvyssä on selvä.

Hyundai i30 on perusvarma ajettava. Mikään ajonautiskelijan auto tämä ei ole, mutta alusta toimii asiallisesti röykkyiselläkin pinnalla. Ohjaustuntuma voisi olla vähän tukevampi.