Viime talven lumikauhut mielessämme lähdimme niin sanotusti potkimaan renkaita LänsiAuton Suomen­ojan myymälään. Paketissa olivat jo parin pikkuauton – Corsa ja Yaris – koeajot, mutta tänään etsimme jonon jatkoksi jotain tujumpaa menopeliä. Sellaista, jolla selviäisi myös kinosten keskellä.

Kun vaihtoautojen pitkästä rivistöstä osui silmiin nelivetoinen Seat Leon, olimme myytyjä. Ryhdyimme tutkimaan autoa tarkemmin. Perusfaktat lupasivat hyvää: vuosimalli 2019, kilometrejä mittarissa vain reilut 70 000 ja huolellisesti täytetty huoltokirja hansikaslokerossa.

Leon oli farkku, mutta ei normimallia, vaan X-Perience. Seatin slangilla tämä tarkoittaa vähän tavallista isompaa maavaraa sekä helmojen ynnä lokasuojien muovikoristelua. Tuumimme, että eihän X-Perience mikään maasturi ole, mutta kyllä tällä varmaan talven selättäisi.

Voimanlähteenä Leonissa oli kaksilitrainen TDI, joka on tuttu useista VW-konsernin autoista. Tässä kohtaa moni trendi-Eino vetää kulmansa kurttuun, koska dieselit ovat nykyään täysin pannassa. Tietynlaiseen käyttöön voimakas, alhaalta asti hyvin vääntävä turbodiesel on silti edelleen ylivoimainen kone. Jos säännöllinen työmatka on vaikkapa 100 km päivässä, Leonin pihiys saa hymyn huulille. 5,1 litran normikulutus on tietysti vähän optimistinen, mutta kyllä tällä autolla pääsee helposti viitosella alkaviin lukemiin, jos ei puhalla jatkuvasti moottoritiellä 130 km/h lasissa.

Vain todella harvalla tämän Leonin suorituskyvyn omaavalla bensiinikäyttöisellä autolla on mahdollista päästä näin alhaisiin kulutuslukemiin. Jos totta puhutaan, niin sellaisia ei taida olla olemassa lainkaan – ellei sitten puhuta uusista lataushybrideistä. Niiden hinnat huitelevat kuitenkin ihan toisissa lukemissa kuin tämän Seatin. Leon maksaa 22 850 euroa – uusi, vastaavan kokoinen lataushybridi helposti tuplaten tuon summan.

Nyt teoriasta käytäntöön ja koeajolle. TDI raksuttaa kylmänä aika kuuluvasti, mutta koneen lämmetessä sen ääni häipyy taustalle. Kaksilitrainen naku on luonteeltaan joustava. Se puksuttaa menemään pienillä kierroksilla, mutta tarvittaessa potkua löytyy myös tiukkoihin ohituksiin. 9,5 sekunnin aika välillä 0-100 km/h on tästä oiva todiste. Neliveto on yliveto siinäkin mielessä, että kumit eivät turhaan kilju liikennevaloissa. Moottorin alakierrosvääntö on nimittäin niin väkevää, että Leonin etuvetoisessa versiossa pito ei kuivallakaan kelillä aina riitä. Automaattilaatikko hoitaa tehtävänsä hyvin: se ei lyö silmään liian pieniä vaihteita, eli tuskissaan pörisevän dieselin jyrinöitä ei tarvitse onneksi kuunnella.

Ajettavuudeltaan Leon on perusvarma. Siis hyvin samantyyppinen kuin sisarensa Skoda Octavia ja Volkswagen Golf. Suuntavakavuus on erinomainen ja jousitus jämäkkä, mutta kuitenkin riittävän mukava.

Leonin tilat riittävät erinomaisesti perhekäyttöön. Edessä on väljää, ja takapenkillekin kehtaa pyytää aikuisen istumaan. Lapsille istuin on jopa väljä. Tavaratila on mukavan kookas.

Vilkaisu varustelistaan tuottaa positiivisen yllätyksen. Talvirenkaat kuuluvat tietysti pakettiin, mutta kas kummaa, ne ovat Nokian nastalliset Hakkapeliitat alumiinivanteilla. Näillä kiekoilla Leonin nelivedosta saa kaikki tehot irti. Myös lohkolämmitin ja siihen liitetty sisätilanlämmitin kuuluvat varustukseen. Paketin kruunaa vetokoukku. Nelivetoinen diesel on vetoautona ehkä se kaikkien paras. Kulutus ei nouse kohtuuttomaksi, ja nelivedolla kärry lähtee liikkeelle pahastakin paikasta.