Kirjailijaillallisella gourmet-ravintolassa tarjottiin alkuruoaksi friteerattua jäkälää vuolukerman kanssa. Muutkin ruokalajit olivat toinen toistaan kummallisempia. Täyteen ei tullut. Kotiin palattua tein meetvurstileivän.

”Menetinkö mä paljon kun en päässy paikalle?” kollega kysyi myöhemmin. ”No jos sä tykkäät rouskuttaa jäkälää samalla ku Jari Tervo mölisee sun vasempaan korvaan ja Jörn Donner sössöttää oikeaan, niin sitten menetit”, vastasin.

Jäkälä sentään saattaa viedä vähän nälän tunnetta. Erään firman edustus­illallisilla oli tarjottu alkuruoaksi punajuuripölyä. Siis punajuuripölyä.

Olen todella kyllästynyt tähän ruokapelleilyyn. Kotona saa muutenkin melkein aina parempaa ruokaa kuin ravintolassa. Monet yksin asuvat eivät kuulemma viitsi laittaa ruokaa vain itselleen. Minä viitsin. Vielä parempi, jos ruokaa voi tarjota muillekin.

Exäni sanoo, etten näytä koskaan ahdistuneelta laittaessani ruokaa. No, hyvä että sellainen paikka on.

Ruoan laittaminen yhdessä on aina riski. Eräs syntymäpäiväseurue vuokrasi huvilan Toscanasta. Minua pyydettiin mukaan, mutta kieltäydyin kohteliaasti. Myöhemmin kuulin, että kahden naisen välit menivät poikki kokkaamiseen liittyvien erimielisyyksien takia. Yhteen keittiöön ei mahdu monta naista.

Jos matkustaa seurueen kanssa, pitää valitettavasti aina syödä yhdessä. Sitten riidellään siitä, mihin ravintolaan mennään. Joku on aina myöhässä. Toinen ei löydä listalta mieleistään annosta. Yksin tai kaksin on paras.

Ystäväni esitteli minulle hiljattain etnisen ostoskeskuksen. Puhos sijaitsee lähellä Itäkeskusta.

Jos Lidlissä käyminen on minulle seikkailu, Puhos tuntuu tajunnan räjäyttävältä tripiltä toiseen maailmaan. Valtava valikoima tahinikastikkeita ja papuja! Seesamirinkeleitä, taatelitäytekeksejä, savustettuja hasselpähkinöitä.

Onneksi oli selkäreppu mukana.

Löysin myös pienen pullon valkosipuliöljyä. Onneksi myyjä valisti minua. Öljy oli tarkoitettu päänahan hoitoon. Minä olisin lorauttanut sitä keittoihin tai kastikkeisiin. Jäi ostamatta. Valkosipuli on hyvää, mutta ei päässä.

Puhoksesta saa siis muutakin kuin ruokaa. Kuten esimerkiksi vajaa neljä euroa maksavaa Retinol-voidetta. Kahviloita ja ravintoloitakin löytyy. Irakilaisravintolassa sai syödä istuen pehmeillä palleilla koristekuvioidussa loosissa. Tuntui kuin olisi ollut Lähi-idässä! Palvelu oli pääasiassa ystävällistä. Ainoastaan yksi myyjätär kieltäytyi palvelemasta meitä. Ehkä huivittomat naiset ärsyttivät.

Itäkeskuksen Tallinnanaukiolla löytyi myös venäläisiä ja eestiläisiä tuotteita myyvä kauppa Kalinka. Jostain syystä venäläinen ruoka ei juuri nyt maistu. Ostinkin eestiläistä ruislimppua ja kirsikkaliköörikonvehteja.

Ruokaa käsittelevään kolumniin on asiallista laittaa resepti. Uusin löytöni on perunalaatikko­leipä: Sekoita 200 grammaa imellettyä perunalaatikkoa, 1 dl maitoa, 1 kananmuna, 2 dl vehnäjauhoja, 1 dl kaurahiutaleita ja 1/2 tl suolaa. Levitä pellille ja vuole päälle vähän voita. Paista 250-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.