Normaalisti tässä vaiheessa sitä raapisi jo ovea ja repisi tapetteja seinältä. Nyt on vähän toisin.

Näin kirjoitti kaverini Facebookissa. Moni jalkapallon ystävä tuntee samoin. Miesten jalkapallon MM-kisat alkavat viikon päästä, mutta huuma uupuu.

En seuraa seurajalkapalloa kovin tarkasti, mutta futiksen arvokisat ovat olleet melkein pyhä kokemus. Kuukausi koko maailman jalkapalloa.

Nyt on tosiaan toisin.

Toisin on ajankohta: tähän saakka MM- ja EM-kisat on aina järjestetty kesällä. Nyt viimeiset pelit pelataan muutama päivä ennen jouluaattoa.

Tämä johtuu siitä, että toisin on myös kisapaikka: MM-kisoja isännöi Qatar. Lähi-idässä sijaitsevan pienen valtion vuorokauden keskilämpötila vaihtelee kesällä noin 30–40 asteessa. Marras-joulukuussa päästään 10–15 astetta alemmas.

Koska Qatarin jalkapallokulttuuri on kauniisti sanottuna ohut, käytännössä MM-kisoissa tarvittavat suuret stadionit ilmastointijärjestelmineen on rakennettu alusta lähtien aavikolle. Rakentamisessa on käytetty aasialaisia siirtotyöläisiä, monesti pakkotyötä vastaavissa oloissa. Arviolta tuhansia ihmisiä on kuollut MM-kisarakentamisessa.

Miksi ihmeessä jalkapallon MM-kisat järjestetään talvella keskellä aavikkoa, ihmisoikeuksista piittaamatta?

Miten huippujalkapallo meni näin pahasti pilalle?

Oppaana maailman suosituimman urheilulajin mätänemiseen käytän Hannu Aaltosen ja Tapio Keskitalon näppärästi kisojen alla ilmestynyttä Jalkapallon musta kirja -teosta. Lyhyt vastaus kysymykseen siitä, miksi kisat pelataan Qatarissa, on raha.

Aavikkovaltio Qatar on vähän Sodankylän kuntaa pienempi. Asukkaita on 2,7 miljoonaa. Melko mitätön paikka maailman mittakaavassa, mutta maakaasun ansiosta aivan upporikas.

Qataria hallitsee al-Thani-sukuun kuuluva emiiri. Homma siirtyy suvussa perintönä. Parlamentti on olemassa. Ensi kerran kansalaiset pääsivät valitsemaan osan sen edustajista viime vuonna.

Toisaalta iso osa Qatarissa asuvasta väestä ei ole kansalaisia. Suuri osa maan asukkaista on ei-kansalaisia, joiden oikeudet ovat vähäiset varsinaisiin kansalaisiin verrattuna. Tästä joukosta monet ovat siirtotyöläisiä, jotka ovat rakentaneet muun muassa MM-kisojen suorituspaikat. Siirtotyöläisen päivä saattaa kestää 16 tuntia, eikä vapaapäiviä ole.

Naisella on Qatarissa on miesholhooja, sukulainen tai aviomies. Homoseksuaalisuus on rikos, josta voi joutua vankilaan.

Sellainen maa isännöi yhtä maailman suurimmista urheilutapahtumista, jonka pitäisi vielä yhdistää kaikkia kansoja.

Mutta kuten sanottu, Qatarilla on rahaa. Sitä maa on syytänyt jopa satoja miljardeja euroja stadionien, liikenneyhteyksien ja suurin piirtein kokonaisten kaupunkien rakentamiseen kisoja varten.

Aaltonen ja Keskitalo kertovat kirjassaan, että rahaa on jaettu myös MM-kisat myöntävälle maailman jalkapallojärjestö Fifalle, Fifan jäsenmaille ja myös yksittäisille maita tai maanosia edustaville ihmisille.

Brittilehti Sunday Times kertoi vuonna 2019, että Qatar oli maksanut kisoista eri tavoin Fifalle jopa 880 miljoonaa euroa. Rahat ujutettiin järjestölle muun muassa televisio-oikeusmaksujen kylkiäisinä.

Qatarin kisoista päätettiin joulukuun 2. päivänä vuonna 2010. Samassa rysäyksessä Venäjä sai vuoden 2018 MM-kisat. Suuret päätökset nuijittiin pöytään vain 22 ihmisen voimin.

Keväällä 2020 Yhdysvaltain oikeusministeriö syytti useita ihmisiä ja yhtiöitä lahjonnasta Qatarin ja Venäjän MM-kisavalinnassa. Samanlaisiin johtopäätöksiin ovat päätyneet tutkivat journalistit. Qatar on kiistänyt syytökset, viimeksi aivan kisojen alla julkaistussa Netflix-dokumentissa.

Aaltonen ja Keskitalo kirjoittavat myös epäsuoremmista tavoista hankkia kilpailuetua rahalla. Ennen kisakokousta marraskuussa 2010, Qatarin tuleva emiiri Tamim bin Hamad al-Thani tapasi Ranskan silloisen presidentin Nicolas Sarkozyn ja maan kaikkien aikojen pelaajan, jalkapallovaikuttajaksi nousseen Michel Platinin presidentin virka-asunnossa Élysée-palatsissa.

Epäily on, että täällä tehtiin diili, jonka mukaan qatarilaiset ostavat Ranskan ykkösseuran PSG:n, ja vastapalvelukseksi MM-kisapaikasta päättämässä ollut Platini äänestää Qataria. Platini kiisti, että häntä olisi yritetty painostaa, vaikka hänelle syntyikin käsitys, että Sarkozy kannattaa Qataria kisaisännäksi.

Yhtä kaikki, Platini äänesti Qatarin puolesta ja qatarilaiset ostivat PSG:n, josta tuli tämän vuoksi yksi maailman suurseuroista, öljyrahoilla ostettuine huippupelaajineen.

Ongelma ei ole vain Qatar. Platinin osuus kisasumplinnassa tuli esiin, kun hänet pidätettiin vuonna 2019 korruptiosta epäiltynä. Kaikkiaan puolet jalkapallopampuista, jotka päättivät Qatarin kisoista joulukuussa 2010, on myöhemmin ollut epäiltynä, pidätettynä tai vangittuna väärinkäytösten vuoksi.

Jalkapallojärjestöjen mätä yltää vuosikymmenten taa. Brasilialainen João Havelange toimi Fifan puheenjohtajana vuodesta 1974 vuoteen 1998. Hän teki järjestöstä oman läänityksensä ja korruptoitui. Lahjusten otosta hän sai tuomion vasta 2012.

Havelangen seuraaja, sveitsiläinen Sepp Blatter kesti hommassa vuoteen 2015. Blatter joutui lahjustutkintaan, jossa epäiltiin hänen ohjanneen Fifan rahoja Euroopan jalkapallojärjestöä johtaneelle Platinille.

Syytteet kaatuiivat oikeudessa tänä vuonna, mutta 86-vuotiaalta Blatterilta on kielletty jalkapalloon liittyvä toiminta vuoteen 2028 saakka.

Vilunkipeli vaikuttaa olleen enemmänkin sääntö kuin poikkeus Fifan puheenjohtajavaaleissa ja arvokisavalinnoissa jo vuosikymmeniä.

Se, että kisat pelataan nyt alkutalvesta aavikolla siirtotyöläisten luilla, on jalkapallon korruptoitumisen kiteytymä ja pitkän kehityksen tulos.

Jalkapallon potentiaali luoda suorastaan käsittämättömän vahvoja tunteita tekee siitä kiinnostavan. Ihmisoikeustilanne unohtuu tai ainakin painuu taka-alalle, kun urheillaan. valtio, oligarkki tai itsevaltias saa ylleen silauksen jalkapallon ihmettä. Tätä voisi luonnehtia sporttipesuksi.

Tunne tuo myös poskettomasti rahaa. Jalkapallon arvokisojen televisioinnista maksetaan valtavia summia. Senkin vuoksi kisoja voidaan järjestää melkein missä vain, sillä Fifa voittaa joka tapauksessa, kun se saa tv-oikeuksista satoja miljoonia euroja. Lisäksi rahaa tulee sponsori- ja lisenssisopimuksista.

Fifalle MM-kisat ovat rahantekokone. MM-kisavuonna 2018 järjestön liikevaihto oli yli 4,1 miljardia euroa ja voittoa tuli noin 1,6 miljardia euroa. Seuraavana, kisattomana vuonna, liikevaihto putosi kuudesosaan ja tulos putosi noin 150 miljoonaa euroa tappiolle.

Toisaalta Fifan tienaamilla rahakasoilla on vauhditettu naisten ja nuorten jalkapallon kehitystä ympäri maailmaa. Näitä hyviä asioita ovat ajaneet myös korruption tahrimat jalkapallopomot.

Yhtä aikaa sankareita ja ahnureita ovat myös huippupelaajat. Jalkapallobisneksessä liikkuvista miljardeista melkoinen siivu on mennyt heidän taskuunsa. Tulokehitys on ollut huimaa.

Britanniassa aikansa huippupelaaja Kevin Keegan siirtyi 1971 Liverpooliin ja sai tingittyä itselleen 50 punnan viikkopalkan. Nykyrahassa se on noin 580 euroa. Vuonna 1992 palkkaennätykseksi kirjattiin 10 000 puntaa viikossa (25 000 euroa nykyrahassa) ja 100 000 puntaa (noin 175 000 nykyeuroa) viikossa meni rikki vuonna 2001.

Kun vauhtiin päästiin, jarrua ei ole paineltu. Lokakuussa Sportsmail kertoi, että Englannin Valioliigan kuumin nimi, 22-vuotias norjalainen Erling Haaland, saa viikossa palkkaa miljoona euroa. Palkat eivät ole julkisia.

Palkan lisäksi rahaa solisee huippupelaajille sponsorisopimuksista ja mainoksista. Sosiaalisen median ansioista tunnetuimmat pelaajat ovat enemmän kuin huippu-urheilijoita: he ovat brändejä ja valtavan suuria viestintä- ja markkinointikanavia.

Lionel Messillä on 371 miljoonaa seuraajaa Instagramissa. Cristiano Ronaldolla 495 miljoonaa. Lukujen perusteella noin joka kahdeskymmenes ihminen koko maapallolla seuraisi Ronaldon Instagram-tiliä.

Ronaldon tilillä on futiskuvia ja mainoksia: jalkapallokenkiä, urheilupelifirmoja, lihashuoltovasaraa. Messi mainostaa olutta, urheilujuomaa ja Saudi-Arabiaa ihanana matkakohteena. Maailmassa tosiaan on pahempiakin paikkoja kuin Qatar.

Jalkapallon huiput tuovat katsojille nautintoa, hämmästystä ja riemua ympäri maailman. Niitä ainutlaatuisia jalkapallotunteita. Samalla esimerkiksi Messi ja Ronaldo on tuomittu veronkierrosta. Ja kumpikin näyttää käyttävän viestintävaltaansa lähinnä rahan kasaamiseen itselleen.

Poikkeuksiakin on, onneksi yhä useammin.

Suomalaishyökkääjä Riku Riski kohautti vuoden 2019 alussa, kun hän kieltäytyi eettisistä syistä maajoukkueen harjoitusleiristä Qatarissa.

Maajoukkueen kapteeni oli tuolloin Tim Sparv. Tämä kertoi myöhemmin Imagen haastattelussa, että Riskin päätös herätti selvittämään Qatarin ihmisoikeustilannetta. Maajoukkueessa syntyi päätös, ettei Qatarissa harjoitella.

Sparv on pitänyt Qatarin ongelmia esillä myös aivan kisojen alla. Hän kirjoitti Instagramissa.

– Jos jokaisen arvioidun siirtotyöläiskuoleman vuoksi pidettäisiin minuutin hiljaisuus, turnauksen 44 ensimmäistä peliä pelattaisiin hiljaisuudessa.

Pitäisikö Qatarin kisat jättää katsomatta? Tim Sparv ei kehota boikottiin vaan puhumaan. Ehkä näin. Jos kisoja seuraa, kannattaa ainakin pitää mielessä, että niiden järjestäminen on maksanut tuhansia ihmishenkiä. Siitä voi muistuttaa myös kavereita. Sporttipesua voi vastustaa.

Julkisuuden terään voi myös satuttaa itsensä. Kisojen lähettiläänä toimiva qatarilainen Khalid Salman ehti jo möläyttää saksalaisen tv-kanavan haastattelussa, että homoseksuaalisuus on kiellettyä, vaurio aivoissa.

Ehkä riittää, että qatarilaiset saavat puhua itse?

Naisten futiksen huipulla meininki on kertaluokkia raikkaampi. Kun Lionel Messi mainostaa roistovaltio Saudi-Arabiaa, tunnetuimman naisjalkapalloilijan, yhdysvaltalaisen Megan Rapinoen Instagramin profiilikuvan päällä lukee Black Lives Matter, avoimesti poliittinen viesti.

En osaa sanoa, avaanko television, kun Qatar ja Ecuador asettuvat vastakkain sunnuntaina 20. marraskuuta kuudelta illalla.

Mutta sen tiedän, että katson, kun kahdeksan kuukautta myöhemmin Uusi-Seelanti kohtaa Norjan naisten MM-kisojen avausmatsissa.

Ne kisat pelataan kesällä, Uudessa-Seelannissa ja Australiassa. Demokraattisissa maissa.

Jutun päälähteenä on käytetty Hannu Aaltosen ja Tapio Keskitalon teosta Jalkapallon musta kirja - Kuningaslaji ja rahan mahti (Otava 2022).

Ensimmäisen väliotsikon jälkeen toinen kappale korjattu: Qatarin rikkauden taustalla on pääosin maakaasu, ei öljy.