Normikulutus 0,9 l/100 km. Näin tämän Volvon papereissa sanotaan. Vaikka tuo on virallinen lukema, sen voi jättää omaan arvoonsa. Jos ajoakku on täynnä, lataushybridi-Volvon kulutus on hyvin lähellä lukemaa 0,0 l/100 km. Mutta mikä onkaan käytännön totuus? Testasimme sen 255 kilometrin maantielenkillä, josta 90 kilometriä oli moottoritietä ja loput tavallista maantietä pääosin 80 km/h -rajoituksella. Tulos oli vaikuttava: 4,3 l/100 km – auton oman ajotietokoneen mukaan. Vaikka tuossa olisi hiukan PR-kerrointa mukana, isot kehut ovat paikallaan. Ajoimme saman lenkin vielä toistamiseen, mutta nyt emme käyttäneet moottoritietä, vaan sujuttelimme pelkkiä kahdeksankympin väyliä pitkin. Nyt kulutuslukemaksi tuli 4,2 l/100 km. Pelkällä sähköllä V90 kulkee noin 70 kilometriä – vähän olosuhteista ja ajotyylistä riippuen.

Kun ajoakun jättää lataamatta, kulutuslukemat ovat ihan toisella tasolla. Taajamissa bensiiniä menee tyypillisesti 11–12 l/100 km – tai jopa enemmän. Tuo ei ole tietenkään mikään ihme, sillä Volvo painaa yli kaksi tonnia. Eli taas kerran: ladatkaa hyvät ihmiset niitä akkujanne!

Kun akku on hyvässä latingissa, Volvolla voi pitää myös hauskaa ihan perinteisessä mielessä. Kiihdytyslukema välillä 0–100 km/h kertoo asiasta kaiken oleellisen: 4,8 s. Kun Volvolla ajelee hissukseen, bensiinimoottori ei käy. Tarvittaessa bensaturbo säestää sähkömoottoria jyrkällä tavalla. Käytössä on 455 hevosvoiman ja 700 newtonmetrin vääntömomentti. Näillä voimilla niiden pisimpienkin rekkojen ohittaminen sujuu kuin leikki. Nopein ohitus on aina se turvallisin ohitus, mutta vauhtia tuollaisessa tempaisussa voi toki kertyä laittoman paljon.

Vaikka V90 ei ole enää mikään ihan tuore tapaus, kuuluu se edelleen ehdottomasti Volvon malliston kermaan. Ysikymppinen edustaa Volvon kuuluisaa kartanotyyliä puhtaimmillaan: iso, pitkä ja yllättävän matala auto on poikkeuksellisen tyylikäs ilmestys. Tilaa on vaikka muille jakaa. Erityisesti takapenkkiä pitää kehua. Käytössä ovat niin sanotut taksitilat.

Näkyvyys ulos autosta ei ole paras mahdollinen, sillä kuljettajan istuma-asento on sporttisen matala. Koska V90 on melkoinen möhkäle, tähtäily parkkihalleissa vaatii tarkkuutta. Matala istuin – myös takana – vaikeuttaa hieman kulkua autoon. Tämä Volvo ei sovi jäykkäselkäisille.

Eli kyllä kelpaa, mutta myös maksaa. Runsailla lisävarusteilla ladattu koeajoyksilömme lähtee kaupasta mukaan 95 000 eurolla. Vakiotrimmissäkin tämä V90 maksaa 83 000 euroa. Kerta kaikkiaan karmeita summia, mutta hyvää ja halpaa saa vain ani harvoin samassa paketissa.