Huipulla suhisee ja tuiskuaa, ilmassa kieppuu hiutaleita. Tuuli ja lumitykki ovat pöllyttäneet puiden oksille kinoksia, jotka näyttävät abstrakteilta veistoksilta. Maisemassa ei kuitenkaan näy Alppien tapaan vuoristojonoja, vaan peltoja, metsiä ja pikkukyliä.

Olemme parin tunnin autoajelun päässä Prahasta. Matkalla Klínovecin lumille ehtii katsella Tšekin maaseutua, sen sinistä taivasta ja kuivia lehtiä täynnä olevia tammimetsiä.

On vaikea kuvitella olevansa kohta rinteessä, mutta täällä 1 244 metrin korkeudella on kuin onkin lunta. Klínovecin hiihtokeskus sijaitsee Tšekin ja Saksan rajalla sijaitsevan ­Erzgebirgen vuorijonon huipulla.

Lasketellessa hiutaleet tupruavat kasvoille isosta lumitykistä. Täällähän on aloittelijallakin kivaa! Ei liian jyrkkiä ja kapeita rinteitä, vaan paljon loivaa, leppoisaa menoa.

Klínovec on monien helppojen rinteidensä ansiosta sopiva kohde myös lapsille, ja Alppien riehakkaan ilta­elämän sijaan pääpaino täällä on ulkoilussa ja rentoutumisessa. ­Laskupäivän jälkeen suunnataan kylpylään, ei baariin.

Klínovec on sen verran pieni hiihtokeskus, että sen lumet voi kokea parissa, kolmessa päivässä. Saksa on kuitenkin niin lähellä, että laskemista voi jatkaa naapurimaan puolella sisarhiihtokeskuksessa Fichtelbergissä.

Alueiden välillä kulkee yleensä hiihtokausien aikaan ilmainen bussiyhteys, ja useamman päivän lipulla pääsee laskemaan molempiin keskuksiin. Aivan Klínovecin kupeessa on myös Boží Darin alue, josta löytyy kilometreittäin latuja murtomaahiihtoon.

Lumi­lomaan voi täällä yhdistää helposti esimerkiksi hoitavia mineraalivesikylpyjä läheisessä Karlovy Varyn kylpyläkaupungissa, pari päivää kaupunkilomaa Prahassa tai vierailuja lähialueen pikkukylissä.

Kätevin tapa liikkua seudulla on vuokrata auto, mutta myös yhdistämällä julkista liikennettä ja edullisia kuljetuspalveluja pärjää. Regiojetin bussilla pääsee suoraan Prahan lentokentältä Karlovy Varyyn, ja taksifirmat, kuten Spotaxi, kuljettavat matkailijan Karlovy Varysta Klínoveciin muutamalla kympillä. Yöpyä voi myös aivan Klínovecin vieressä Jáchymovin pienessä kylpyläkaupungissa.

Sillan alta nousee höyryä, kun kahden kilometrin syvyydestä maan sisästä pulppuava kuuma vesi pääsee kosketuksiin kylmän ilman kanssa. Karlovy Varyssa jokainen, joka kävelee illalla pitkin Teplájoen rantapromenadia, pitää käsissään juomaa. Täällä ei kuitenkaan hörpitä olutta, vaan kuumaa mineraalivettä. Sitä lasketaan lähteistä erityiseen kahvalliseen posliinikuppiin, poháryyn.

Karlovy Varyssa on 15 numeroitua mineraalivesilähdettä, joiden vesien uskotaan hoitavan melko lailla vaivaa kuin vaivaa. Täällä sana spa tarkoittaa myös medikaalisia hoitoja, joita perinteisesti nautitaan useiden viikkojen ajan lääkärin valvonnassa. Miltä kuulostaisi esimerkiksi happiterapia, mutakääreet, ultraäänihengittely tai hiilidioksidi-injektiot?

Vesien juomisen katsotaan olevan kokemattomille jopa liiankin hoitavaa, ja niitä suositellaan nautittavan enimmäkseen lääkärin suosituksesta.

”Jos maistatte vettä, juokaa ainoastaan lähteestä numero kuusi, ja siitäkin vain desilitran verran”, varoitellaan hotellin vastaanotossa.

Pakkohan vettä on maistaa! Maku on suolainen, ja veden lämpö aiheuttaa samaan aikaan sekä miellyttävän että epämiellyttävän olon. Täällä heitetään huulta, että lähteiden numeroinnissa on yksi poikkeus: numero 13 on varattu perinteiselle Becherovka-yrttiliköörille. Siitä sekoitettu, hieman jouluisen makuinen tonic-drinkki auttaakin mainiosti ­mineraaliveden maun häivyttämisessä.

Ensimmäiset spa-hoidot tehtiin Karlovy Varyssa jo 1400-luvulla. 1800-luvulla tänne saapui vuosittain tuhansia matkailijoita nauttimaan kylvyistä ja maisemista.

Myös lukuisat kuuluisuudet, kuten Goethe, Beethoven, Chopin ja Mozart, arvostivat alueen hienostunutta tunnelmaa ja parantavia vesiä. Tuolloin paikka tunnettiin maailmalla saksankielisellä nimellään Karlsbad.

Seudulla on seikkaillut nykyajan kuuluisuuksiakin, kuten James Bond. Kaupungissa kuvattuihin elo­kuviin kuuluu ­vuoden 2006 Casino Royale. Karlovy Varyssa pidetään myös joka heinäkuu maineikkaat elokuvafestivaalit, joille saapuu leffatähtiä.

Laskupäivän iltana kylpykokemus on juuri omiaan. Tuiskuavan lumen jälkeen ihoa kutittelevat pienet kuplat. On kuin kylpisi lämpimässä vichy­vedessä. Kun käyttää hetken verran aikaa lyhyeen lääkärintarkastukseen, pääsee kokeilemaan myös erikoisempia hoitoja, kuten hiilidioksidivesikylpyä.

Viidentoista minuutin kylvyn jälkeen olo on rentoutunut, ja hoitaja toteaa ihon reagoineen veteen hyvin.

Jos haluaa hoitoja enemmän panostaa vain altaassa likoamiseen, hyvä päiväkohde Karlovy Varyssa on linnakylpylä Zámecké Lázně. Sinne voi varata esimerkiksi kahden tunnin wellness-paketin (noin 32 euroa). Siinä pääsee rentoutumaan mineraalivesialtaaseen, kokeilemaan erilaisia saunoja, ja tietenkin maistelemaan mineraalivettä kylpylän sisällä virtaavasta lähteestä.

Alueella voi tehdä päiväretken myös vaikkapa Moserin ­lasitehtaalle, jossa pääsee seuraamaan taitavien lasin­puhaltajien työskentelyä. Toinen vaihtoehto on Loketin keski­aikainen pikkukaupunki. Siellä voi talvikaudella kuljeskella värikkäillä pikkukujilla käytännössä kohtaamatta muita matkailijoita.

Loketin kuuluisin nähtävyys on goottityylinen linna, jonka museossa esitellään muun muassa Goethen kivikokoelmaa ja historiallisia huonekaluja. Linnan kellarin vankityrmissä on pienimuotoinen kauhukammio, josta löytyy kopioita keskiaikaisista kidutusvälineistä äänitehosteilla varustettuna. Ei heikkohermoisille!

Mihin muualle Tšekissä sitten kannattaisi mennä ­laskettelemaan Klínovecin lisäksi? Kysytään asiaa ammattilaiselta, hiihto-opas Robert Ketneriltä.

Istumme hänen kanssaan lounastauolle Klínovecin rinne­ravintolaan maistelemaan perinteistä tšekkiläistä friteerattua juustoa, smažený sýriä.

”Suosittelisin Špindlerův Mlýnin hiihtokeskusta Krkonošen vuoristossa, parin tunnin matkan päässä Prahasta. Se on Tšekin tunnetuin laskettelukeskus, ja heillä on hyvät rinteet”, Ketner kertoo.

”Itse käyn laskemassa myös Dolní Moravan ja Pec pod Sněžkoun keskuksissa. Lapsille taas on loistava alue Lipnossa lähellä Itävaltaa. Se ei ole valtavan suuri, mutta rinteet ovat tosi helppoja.”

Friteeratun juuston voimalla jaksaa taas takaisin rinteeseen. Huipulla kohtaamme Berliinistä tulleet lumilautailijat Meike Onnenin ja Tim Ingwersenin. He verryttelevät jalkojaan ja asettelevat lautailumonoja siteisiin.

Onnen ja Ingwersen ovat tulleet Klínoveciin erityisesti hyvän hinta–laatusuhteen perässä: noin 130 euron hintaisella viiden päivän lipulla voi laskea huomattavasti edullisemmin kuin Alpeilla.

”Olemme täällä jo toista kertaa. Suosikkini on tällä hetkellä kolmosrinne, sillä siinä on hyvä yhdistelmä jyrkempiä ja loivempia kohtia. Aiomme tällä kertaa kokeilla myös saunaa ja yölaskettelua”, Onnen kertoo.

Ei ihme, että moni täällä käynyt haluaa joskus palata. Laskettelujen, kylpyjen ja mineraalivesikupillisten myötä on helppo saavuttaa todellinen lomaolo. Jo parissa päivässä reissaajan iho alkaa tuntuu pehmeältä, lihakset rentoutuneilta ja mieli levänneeltä.