Kahvila Wernerissä tuoksuu vastapaahdettu kahvi ja leivosvitriini notkuu herkkuja. Erikokoisia ja -mallisia leivoksia, kakkuja ja suolaisia piirakoita on tarjolla niin paljon, että kävijälle tulee ähky jo pelkästään valinnan runsaudesta.

Tartto on muuttunut paljon kymmenen viime vuoden aikana. Uusia ravintoloita, baareja ja kahviloita, hotelleja ja moderneja kauppakeskuksia on tullut lisää, mutta kaupungin vanhin kahvila Werner toimii edelleen osoitteessa Ülikooli 11. Se on ollut kirjailijoiden ja muun kulttuuriväen kantapaikka jo vuodesta 1895.

Moni paikallinen aloittaa aamunsa Wernerissä ja valitsee kahvin seuraksi leivoksen tai rapean croissantin. Toisessa kerroksessa voi nauttia aamiaisbuffetin antimista, ja samassa paikassa palvelee iltaan asti avoinna oleva ravintola.

Lähellä Werneriä sijaitsee idyllinen hotelli Lydia, Ülikooli-kadulla sekin. Hotelli on saanut nimensä Viron kansallisrunoilija, kirjailija ja sanomalehtipioneeri Lydia Koidulalta. TripAdvisor valitsi Lydian tänä vuonna koko Viron parhaaksi hotelliksi.

Keskustassa Riia-kadulla sijaitsevan ­VSpa Conference Hotelin tyylikkäissä huoneissa on hyvät sängyt. Huoneen kylpyhuone on niin ylellinen, ettei seuraavana aamuna raaskisi lähteä hotellin kylpylään.

Neljännessä kerroksessa sijaitsevassa Tarton suurimmassa spassa viettäisi mielellään monta tuntia. Kylpylässä on muun muassa turkkilainen, suomalainen ja suolasauna, jossa voi hieroa kehoonsa merisuolaa. Se on parasta ihonkuorintaa!

Saunan viereisen altaan suolapitoisuus on sama kuin Kuolleessameressä.

Kylvyn jälkeen maistuu lounas Viron parhaimpien ravintoloitten joukkoon listatussa Polpo-ravintolassa Rüütli-kadulla. Hintakaan ei päätä huimaa – lounaslistan kaikki annokset ovat alle kymmenen euroa.

Valitsemani pasta-annos oli juuri sopivan kokoinen, hinta noin seitsemän euroa.

Matkaa Tallinnasta Tartoon kertyy vajaat 200 kilometriä. Tasaista tietä, alavan maiseman halki on helppo ajella. Tallinnan linja-autoterminaalista lähtee busseja puolen tunnin välein. Junalla Tarttoon pääsee Tallinnan Baltijaam-asemalta.

Auton ratissa istuvan on syytä tarkkailla nopeusrajoituksia – ne ovat Suomesta poiketen 70 ja 90 kilometriä.

Maisema herää kevääseen, ja arktinen muutto on alkanut. Hanhiaurat piirtävät kuvionsa kirkkaalle taivaalle, ja pitkäkaulaiset haikarat tarkkailevat pesistään ympäristöä.

Suomalainen tietää Tartosta ehkä ennakkoon Tarton rauhan, joka solmittiin Suomen ja Neuvostoliiton välille vuonna 1920, ja Tarton yliopiston.

Tartto on paljon muutakin. Se on Viron vanhin kaupunki.  Emajoen varrella sijaitseva kaupunki on Etelä-Viron ja Tartumaan maakunnan keskus.

– Täällä on paljon puistoja, koska sodan jälkeen osa tuhotuista alueista päätettiin kaavoittaa virkistyskäyttöön. Ei ollenkaan huono idea, paljasjalkainen tartolainen, taiteilija Reet Kalamees sanoo.

Sodan tuhoista säilyi silti vanhoja rakennuksia, joita on entisöity pieteetillä. Vanhimmat rakennukset on rakennettu viimeisen, vuonna 1775 kaupungissa riehuneen tulipalon jälkeen.

Yleiskuva kaupungin keskustassa on huomattavan siisti, ja Raatihuoneen aukiolle johtava leveä kävelykatu kuhisee elämää. Toukokuusta alkaen kadulla toimii markkinatori.

Pääsiäisen alla  mummojen myyntipöydillä on pulleita pajunkissoja ja keltaisena hohtavia narsisseja.

Raatihuoneen aukiolla, joka on paljon pienempi kuin Tallinnan vastaava, katseen vangitsee Suutelevia opiskelijoita esittävä veistos.

– Tarina kertoo, että tyttö toivoi suudelman kestävän ikuisesti. Salama iski, ja nyt pariskunta suutelee aina, kaupunkinsa tarinat tunteva Kalamees kertoo.

Myös Raatihuoneen aukion nimihistoria paljastaa tartolaisten kokemia vaiheita.Saksalaismiehityksen aikana nimi oli Adolf Hitlerin aukio, Neuvosto-Viron aikana Neuvostonaukio.

Kesäisin aukiota reunustavat monet terassit, ja elokuun elokuvafestivaaleilla siellä näytetään aamuyöhön saakka laatuelokuvia. Ihmiset istuvat silloin ulkona, nauttivat omia eväitä ja juomia, ja tunnelma on niin lämmin kuin samettisessa kesäillassa vain olla voi.

Vanha tehdasrakennus lähellä kaupungin ydinkeskustaa Kastani-kadulla on nykyisin kulttuurikeskus Aparaaditehas. Vanhat teollisuusrakennukset on otettu monipuoliseen käyttöön, kuten Tallinnan Telliskivessä ja Kalamajan alueella. Myös seiniä koristavia muraaleja näkee niin Tallinnassa kuin Tartossa.

1920-luvulla valmistunut tehdasrakennus toimii nyt lähdes kolmensadan taiteilijan ja käsityöläisen työtiloina. Sen leipomosta voi ostaa tuoretta leipää, syödä kolmessa eri ravintolassa, tehdä ostoksia ja käydä vaikka kampaajalla. Lapsille on muun muassa oma musiikki­studio.

Sergei-myymälästä voi tehdä kierrätyslöytöjä ja Antonius Courtyard -käsityöläiskeskuksesta ostaa uniikkia virolaista designia.

Tehtaan lähellä sijaitsee Paino- ja paperimuseo, jossa voi tutustua kirjapainohistoriaan ja painaa itselleen pienen vihkosen.

Paperimuseon johtaja Lemmit Kaplinski lupaa kertoa kaiken, mitä haluat tietää kirjapainon ja paperin historiasta. Ilmenee, että hän on kirjailija Jaan Kaplinskin poika.

Aparaaditehtaan maskotti on Johannes Gutenberg -niminen mustavalkea kolli, joka kuljeskelee vapaasti työtilasta toiseen ja on kaikkien lemmikki.

– Paperihan on kiinalainen keksintö, mutta saksalainen Johannes Gutenberg kehitti painokoneen, Kaplinski muistuttaa. 

Harpomme Lossikatua ylös Toomemäelle. Vapaalla englantilaistyylillä maisemoitu puisto on Tarton korkein kukkula.

Huhtikuinen kaupunkimaisema avautuu keväisenä. Neuvostoaikaan kaupunkilaiset lapsesta vaariin olivat velvoitettuja osallistumaan Leninin symtymäpäiväjuhlintaan 24. huhtikuuta.

Enää ei Leniniä juhlita, eikä kaljupään patsaita ole missään.

Varsinkin toukokuussa Pirogovin puisto on opiskelijoiden suosima tapaamis- ja ajanviettopaikka. Puisto on nimetty sotilaslääkäri Nikolai Pirogovin (1810–1881) mukaan. Hän oli uranuurtaja eetterin käytössä nukutukseen, mutta keväällä täällä ei nukuta. Juomia ja myös ruokaa voi maistella puiston lähellä olevassa maineikkaassa Ruutikellari-ravintolassa.

Neuvostoaikainen sotilaslentokenttä sai parempaa käyttöä, kun entiselle kiitotielle rakennettiin vuonna 2016 Viron kansallismuseo Raadi. Näyttävän museorakennuksen on suunnitellut kansainvälinen arkkitehtikolmikko Dan Dorell, Lina Ghotmeh ja Tsuyoshi Tane. Se sijaitsee osoitteessa Muuseumi Tee 2.

Raadin perusnäyttely keskittyy  11 000 vuoden aikana tapahtuneeseen seitsemään kulttuurin käännekohtaan. Perusnäyttelyssä voi tutustua myös suomalais-ugrilaisten kielisukulaisten elämäntapoihin.

Näyttelyvitriinien vironkieliset esittelytekstit voi muuttaa näppärästi hipaisunäytön avulla suomenkielisiksi.

Huvittelunhaluiset voivat käväistä museon jälkeen tien toisella puolella sijaitsevassa Tagurpidi Majassa, jossa kaikki on ylösalaisin. Roosi-kadun varrella sijaitseva talo seisoo todellakin päälaellaan, ja kaikki huonekalut ovat lattian sijaan kiinni katossa.

Kolmen kilometrin päässä keskustasta sijaitsevalle talolle ja Raadi-museoon pääsee bussilla numero 27. Pyöräillenkin pääsee, ja Tarton liikenne on paljon rauhallisempaa kuin Tallinnassa.

Tarton illassa voi myös piipahtaa maistelemassa oluita Pühaste Brewery -pienpanimobaarissa. Se sijaitsee lähellä yliopistoa osoitteessa Tähe 133 c. Kuuden euron hintaan saa maisteltavakseen viittä erilaista olutta, joista erikoisin on punainen, suolainen olut. Väri tulee punajuuresta.

Maistelun jälkeen kannattaa astella varovaisesti munakasta eli suomeksi mukulakivikatua pitkin.