Enemmistö suomalaisnuorista voi hyvin, mutta pieni ei ole syrjäytyneidenkään nuorten joukko.

Ilmiön laajuudesta kertovat luvut vaihtelevat eri tutkimuksissa 40 000:n ja 100 000:n välillä. Lukujen vaihtelu selittyy osin sillä, että selvityksiä on tehty eri kriteereillä.

Tampereen yliopiston sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari sanoo, ettei mikään luku ole hatusta vedetty, mutta Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n ja syrjäytymistä ja eriarvoistumista ehkäisevän Me-säätiön tietoihin perustuva määrä 61 000 syrjäytynyttä nuorta on luvuista luotettavin.

Enemmistö syrjäytyneistä on nuoria miehiä.

Saari ei pidä syrjäytynyt-sanasta. Kyse ei ole yhtenäisestä ihmisryhmästä vaan tapahtumasarjasta.

Syrjäytymiskierre voi alkaa ja se voi myös loppua, jos elämän kääntäminen suotuisille uomille onnistuu.

Puhutaan nyt silti syrjäytymisestä. Syrjäytyneiksi kutsutaan heitä, jotka eivät saavuta yhteiskunnan normaalina pidettyä elämäntapaa, elintasoa eivätkä elämänlaatua.

Usein se tarkoittaa vähäistä koulutusta, työttömyyttä ja ylivelkaantumista.

Tutkimusten mukaan taustasyitä rikoksille voivat olla lapsuuden rikkinäinen perhe, vanhempien vähäinen koulutus ja tekijän hoitamaton ADHD-häiriö. Lähde: Tilastokeskus

Ylisukupolvinen syrjäytyminen tarkoittaa sitä, että suvun ja vanhempien vaikeudet periytyvät lapsille.

THL:n tekemä Suomi lasten kasvuympäristönä -tutkimus näyttää kodin ongelmat, jotka ennustavat lapselle syrjäytymistä. Niitä ovat erityisesti vanhempien pitkä toimeentulotuen asiakkuus, sairaalahoitoa vaatineet mielenterveysongelmat ja heikko koulutus.

Sama tutkimus osoittaa, että näillä eväillä lapsen peruskoulun päättötodistuksen arvosana jää usein seitsemän alle ja ammattitutkinto hankkimatta.

Vanhempien tilanteella on yhteys poikien rikostuomioihin. Lisäpainetta erityisesti pojille tuovat vanhempien ero ja työttömyys. Tytöt selviytyvät paremmin.

THL:n tutkimuksen mukaan suurimpia ennusmerkkejä lapsen tulevasta syrjäytymisestä ovat suuruusjärjestyksessä nämä:

Yksi seikka ylittää ylisukupolvisen kaavan ja on ollut viime vuosien yllätys: mielenterveysongelmat.

On yhä enemmän ahdistuneita ja yksinäisiä alle 30-vuotiaita, jotka jäävät mielenterveyssyistä työkyvyttömyyseläkkeelle.

He tulevat useimmiten kodeista, joissa ei ole mitään havaittavaa huono-osaisuutta.

16 ikävuodesta alkaen poikien kuolleisuus tapaturmiin ja väki-valtaan kasvaa selvästi tyttöjen kuolleisuuteen nähden. Köyhien perheiden ja päihderiippuvaisten vanhempien lapsilla tapaturmariski on suurentunut. Tutkimusten mukaan suuren osan turmista voisi ehkäistä. Lähde: Tilastokeskus

Juho Saari, Niko Eskelinen ja Liisa Björklund ovat tutkineet sukuja ja huono-osaisuuden ylisukupolvista periytymistä. Tutkijat kokivat iloisen yllätyksen.

– Hyvät asiat periytyvät vahvemmin kuin huonot asiat. On hyvin vähän köyhiä perheitä, joiden kaikki seuraavan sukupolven lapset jäävät sossun asiakkaiksi. Suurimmalla osalla ihmisistä on sosiaalisen nousun välineitä, ja he pärjäävät yhteiskunnassa varsin hyvin, Saari sanoo.

Hyväosaisuuden kasautuminen ja hyväosaisten etumatkan pidentyminen on suomalaisen yhteiskunnan keskeinen piirre.

– Haavoittuvassa asemassa olevien takamatka myös keskiluokkaan on aikaisempaa pitempi. Edessä on entistä enemmän keskiluokan porukkaa tukkimassa polkuja eteenpäin. Kun Ryysyrannasta aikoinaan lähti kymmenen lasta yhteiskuntaan, he menestyivät ihan hyvin. Sama ei välttämättä onnistu nykypäivänä.

Heikoista oloista voi nousta, jos on poikkeuksellisen lahjakas, osaava ja onnekas ja jos joku aikuinen kannustaa.

Syrjäytynyt on yleensä köyhä, mutta kaikki köyhät eivät ole syrjäytyneitä.

On vanhempia, jotka kestävät elämää rahavaikeuksiensa kanssa ja osaavat hyödyntää yhteiskunnan palveluita.

Mutta jos vanhemman mieli on maassa ja omat tulevaisuudennäkymät ankeat, jaksaako hän pitää yllä lapsen toiveikkuutta, syöttää terveellisiä salaatteja ja tehdä läksyjä lapsen kanssa?

Tampereen yliopiston emeritusprofessori, lääketieteen tohtori Matti Rimpelä sanoo, että köyhyys ja rikkaus ovat reunaehtoja, joiden molempien sisällä perusasiat ovat mahdollisia.

– Olennaisinta on, osataanko järjestää lapselle perushoiva ja -turvallisuus. Osataanko lasta kasvattaa, kun hänelle tulee vaikeuksia? Tärkeää on myös, millaisia läheiset ihmissuhteet ovat.

Koulu on paikka, jossa kaikki lapset tavoitetaan ja syrjäytymiskehitykseen voisi puuttua. Kun peruskoulut aloittivat toimintansa 1970-luvulla, päämääränä oli mahdollisuuksien tasa-arvo lasten taustasta tai asuinpaikasta riippumatta. Tavoitteita ei olla saavutettu.

– Koulumenestys on sukupuolittunutta. Poikien menestys on selvästi heikompaa. Ei täysin tiedetä, mistä tämä johtuu, kehitysjohtaja Tiina Ristikari sanoo. Hän työskentelee Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiö Itlassa.

Yksi syy on biologiassa. Pojat kehittyvät hitaammin kuin tytöt ja ovat vähintään vuoden jäljessä. Kun jatko-opintoja pitää valita yhteishaussa 15-vuotiaana, monen pojan kypsyys ei riitä. Tässä kohdassa elämää pojille tapahtuu ensimmäinen iso putoaminen yhteiskunnan kyydistä.

Opetustyyli ja koulukulttuuri ajavat tyttöjä ja poikia eri suuntiin.

– Myös toisen sukupolven maahanmuuttajatytöt pärjäävät säännönmukaisesti paremmin kuin kantasuomalaiset pojat. Tämäkin osoittaa, että menestys on sukupuolittunutta, Ristikari sanoo.

Koulussa äärimmäisen hyvät ja äärimmäisen heikot ovat poikia. Perhetaustan merkitys on kasvanut erityisesti pojilla.

– Suomi nautti pitkään peruskoulun ja Pisa-tutkimusten tuloksista, mutta koulun kehittäminen yhdenvertaisuuden näkökulmasta on jäänyt liian vähälle huomiolle, Ristikari sanoo.

Koulussa osaamisen ero sukupuolten välillä on selvä, ja se näkyy jo kouluun tullessa. Kokonaisero on maltillinen, mutta pojat ovat yliedustettuna heikoimpien joukossa. Suurin osa koulun erityisopetuksesta annetaan 7–10-vuotiaille pojille. Lähde: Opetushallinnon tilastopalvelu Vipunen

Hitaasti kehittyvistä tai muuten erilaisista lapsista enemmistö on poikia. He joutuvat jatkuvasti tilanteisiin, joissa he ovat ymmällään eivätkä osaa.

– Kun pojat ovat ymmällään, he usein alkavat toimia. Ymmällään olo näkyy ulospäin aikuisten arjen häiritsemisenä, Matti Rimpelä analysoi.

Ennen lapsen ja nuoren elämään syntyi luontevasti pieniä, tärkeitä ryhmiä.

– Perheissä oli enemmän lapsia, luokat olivat tiiviimmät ja perheiden asuinpaikat pysyvämmät. Lapsilla oli keskenään arkista höntsäilyä.

Nyt keskiluokka vie lapset ohjattuihin harrastuksiin, jotka ovat suorituskeskeisiä, tähtäävät kilpailuihin ja sosiaaliseen nousuun. Kaikille tämä ei ole mahdollista.

Jos poika putoaa peruskoulun jälkeen, hän ei ole enää samanlaisen tuen piirissä kuin lukiolaiset ja ammattikoululaiset.

Jos hajanaisuus jatkuu muutaman vuoden, Rimpelän mukaan nuoren on vaikea päästä kestävään arkeen.

Ammattikouluissa on aina ollut poikia, jotka eivät ilmesty paikalle. Nyt sitä ei huomata, koska opiskelu on itseohjautuvaa ja suoritetaan usein etätyöskentelynä.

Tampereen opiskeluterveydenhuollossa työskentelevä nuorisolääkäri Miila Halonen kertoo, että 90 prosenttia vastaanotolle tulevista, syrjäytymisvaarassa olevista nuorista on poikia. Asiat ovat sekaisin ja talous retuperällä.

– He ovat alakuloisia, masentuneita, yksinäisiä ja täysin irrallaan kaikesta. Moni kokee, ettei tämä maailma ole häntä varten, Halonen kertoo.

Mielenterveyden häiriöt painottuvat pojilla varhaislapsuuteen 3–7 vuoden ikään. He käyttävät psyykenlääkkeitä lapsena huomattavasti enemmän kuin tytöt. Aktiivisuuden ja tarkaavaisuuden häiriö ADHD on poikien ongelma. Tytöillä masennus ja ahdistus alkavat näkyä 13-vuotiaasta lähtien. Lähde: THL/Lasten ja nuorten terveysseurantatutkimus Late

Ammattikoulun päättyminen on seuraava siirtymäpiste, josta osa nuorista putoaa sivuun.

Juho Saaren mukaan tulevaisuus on useimmiten synkkä, jos nuori ei 30 ikävuoteen mennessä ole saanut itseään koulutettua eikä hänellä ole jotakin erityisiä taitoja.

– Mitä me teemme niille nuorille aikuisille, joilta puuttuu yhteiskunnan neljä perussuhdetta? Pitää olla hyvä suhde pankkiin, puolisoon, työmarkkinoihin ja asuntoon.

Asuntolaina on Saaren mukaan normaalin ihmisen merkki.

– Suurin kannustinloukku Suomessa liittyy ylivelkaantumiseen ja maksuhäiriöihin. Ne kohdentuvat nuoriin miehiin, joilla on vähän koulutusta. Mahdollisuudet vaurastua ja osallistua yhteiskuntaan heikkenevät joka kerran, kun ulosotto tulee ja vie osan kannustimesta pois.

Kun sanaa syrjäytyminen ei oltu vielä keksitty, vaikeita poikia haukuttiin pahatapaisiksi, heikkolahjaisiksi ja epäsosiaalisiksi. Mihin he menivät kouluvuosien jälkeen? Töihin teini-iässä.

Enää Suomesta ei tahdo löytyä hanttihommia, joita voisi tehdä minimaalisella koulutuksella.

Juho Saari nostaa esiin yksityiskohdan suomalaisen työnteon historiasta.

– Ei lapsityövoiman käyttö Suomessa loppunut lainsäädännön takia vaan tuottavuusvaatimusten takia. Samalla tavalla ikääntyneen työväestön käyttö työmarkkinoilla vähentyi olennaisesti. ●