Nasta- ja suolakeskustelu kävi kuumana 1970-luvulla, vähän samaan tapaan kuin nykyään väitellään nastoista ja kitkoista. Nastojen tien pintaa kuluttava vaikutus toki tiedettiin, mutta myös ajoturvallisuuden lisääntyminen nastoilla oli kiistatonta. Suolaamalla liukkautta saatiin myös vähennettyä, mutta ympäristönäkökulmakin teki jo tuloaan. Tuulilasi laittoi insinööri Teppo Savolaisen ja diplomi-insinööri Veli Markkulan väittelemään aiheesta.

Insinööri Savolainen oli sitä mieltä, että molempia tarvitaan: nastarenkaita normaaliliikenteessä ja suolaa pahimmissa paikoissa sekä auttamaan raskasta liikennettä mäissä. Näin hän aiheesta kirjoitti:

"Nastarenkaan hyvänä puolena pidän sitä, että niillä pyritään ja onnistutaan tasaamaan eri keliolosuhteet: liukas ja sula keli. Hyvää on sekin, että nastarenkailla pystytään ajamaan kelillä kuin kelillä. Suolauksen hyvät puolet tulevat esiin muutaman päivän kuluttua suolauksesta. Tie on silloin kuivanut ja sulanut. Kyllähän siinä tietysti on miellyttävä ajaa nastarenkaillakin. Suolauksen varjopuolena pidän sitä, että kun lumipyryn jälkeen joutuu ajamaan suola-auton perässä tai tekemään matkaa muutaman tunnin kuluttua suolauksesta, niin ajo on aika epämiellyttävää. Lyhdyt ovat likaiset, samoin tuulilasi ja ohitukset lähes mahdottomia."

Diplomi-insinööri Markkula liputti myös molempien keinojen puolesta liukkauden torjunnassa, mutta painotti samalla tien kulumisen ja tienpidon kustannusten merkitystä:

"Tienpitäjä arvioi nykyisenlaisen nastarenkaiden käytön aiheuttavan kestopäällysteisiin yhteensä n. 30 miljoonan markan sekä öljysorabitumiliuos­teihin noin 25 miljoonan markan lisäyksen kulumavaurioihin. Nastarenkaiden käytöstä ei nähdäkseni voida ainakaan lyhyen ajan kuluessa luopua, sillä nykyisin lähes 90 %: lla autoilijoista on nastarenkaat. Luopuminen edellyttäisi voimakasta talvikunnossapitotoimenpiteiden lisäämistä. Näitä toimenpiteitä ei rahoitusvaikeuksien, kaluston hankinnan ym. takia voida toteuttaa vallan lyhyessä ajassa."

Markkula joka tapauksessa olisi toivonut suolauksen lisäämistä ja vähintäänkin nastarenkaiden pistovoiman vähentämistä. Savolainen oli enemmän nastamiehiä; ajoturvallisuus ja suolan autoille aiheuttamat ruostevauriot olivat hänen keskeisimmät perusteensa.