Olemme Italian Monzassa, F1-osakilpailussa. Aikomukseni on tavata ja haastatella Sir Jackie Stewart, F1-maailman viimeinen suuri 1960-luvun hahmo. Formulalegenda, aikansa suuri popkulttuurin ikoni ja playboy.

Odotan varikolla haastatteluaikaa, kun Mika Häkkinen sattuu paikalle.

Häkkinen pyytää mainitsemaan, että jos Stewart olisi aikanaan ajanut suomalaiskuskeja vastaan, hän ei itse olisi voittanut niin monta mestaruutta.

Sitten Sir Jackie saapuu paikalle, elegantin keinuvin askelin – kuten aina. Istumme McLarenin edustustiloissa yksityispöytään.

Stewart lopetti uransa vuonna 1973, ja Suomen ensimmäinen F1-kuski, Leo Kinnunen, tuli mukaan vasta vuotta myöhemmin.

Jäikö jotain puuttumaan, kun et urallasi koskaan ajanut kilpaa suomalaista kuljettajaa vastaan?

– Yritän muistella. Ehkä Touring-autojen kisoissa Ruotsissa ajoin suomalaisiakin vastaan, mutta en koskaan F1-uralla. Se on totta.

Kerron Jackielle Mika Häkkisen terveiset.

– Hah-haa, skottiveteraani naurahtaa leveä hymy kasvoillaan.

– Mutta kuka on tämä Mika Häkkinen? Miten monta mestaruutta hän voitti? Stewart piikittelee takaisin.

Nostan kaksi sormea pystyyn kahden tittelin merkiksi.

– Siis vain kaksi? kolminkertainen maailmanmestari kuittaa naureskellen.

– Mutta totta puhuen, Mikahan oli todella hyvä kuljettaja.

On helppo ymmärtää, mitä Stewartin tähtivuosien aikalaistoimittaja Maurice Hamilton tarkoitti tarjotessaan minulle taustoitusta brittimestarista.

– Me toimittajat olimme aina hyvin mielissämme, kun jotakin tapahtui. Tiesimme, että Stewartilta saa parhaat kannanotot. Jackie oli aina tavoitettavissa. Hänelle pystyi soittamaan tietäen, että saisi kommentin, jossa on järkeä, ja joka on hyvin perusteltu, Hamilton kertoi.

Jackie tuli tunnetuksi, kun hän voitti ensimmäisen GP-kisansa syyskuussa 1965 Monzassa.

– Vieläkin kuuluisammaksi hän tuli jouduttuaan pahaan onnettomuuteen Belgiassa 1966 ja noustuaan otsikoihin kritisoituaan vakavan loukkaantumisensa jälkeen ratojen ja autojen turvattomuutta. Jackie ei pelännyt sanoa mitään. Hän oli nuori kaveri, josta huokui päättäväisyys.

Jackie Stewart oli suosionsa huipulla 1960-luvulla. Hän ei ollut ainoastaan F1-kuuluisuus. Maailma seurasi myös hänen läheisiä suhteitaan sen ajan rocktähtien kanssa. The Beatles, The Rolling Stones, Pink Floyd, Queen. Stewart tunsi kaikki.

Hamiltonin mukaan Jackie ei koskaan tehnyt numeroa tuttavuuksistaan kuuluisien tähtien kanssa – eikä koskaan puhunut niistä toimittajien kanssa.

– Uskon, että ihmiset halusivat olla hänen kanssaan, koska hän ei pitänyt itseään suurena tähtenä – eikä myöskään itse kohdellut kuuluisia ystäviään eri tavalla kuin muitakaan ihmisiä, Hamilton kertoo.

Jackie piti ystävänsä ajan tasalla urheilumaailman tapahtumista ja valotti asioita niin, että taviskin saattoi ymmärtää.

Jackie Stewart huokaisee ja alkaa muistella aikaa, jolloin formuloissa ja popissa oli svengiä.

– Se oli loistavaa aikaa! Svengaava 60-luku yhdisti meidät kaikki. Lontoo sykki. Kilpa-ajaminen ja rock’n’roll sopivat niin hienosti yhteen. Pukeutumisessakin oli paljon yhteistä. Kävin kaikissa konserteissa, ja he tulivat katsomaan meidän kisojamme, Stewart kertoo.

Stewartista tuli läheinen varsinkin Beatles-kitaristi George Harrisonin kanssa.

– George oli todella kiinnostunut autoista ja kilpa-ajamisesta. Hänellä oli itselläänkin palo ajaa kovaa. George oli yksi pitkäaikaisimmista ja parhaista kavereistani.

George Harrison opetti Stewartin soittamaan kitaraa ja teki nimeään kantavalle soololevylleen vuonna 1979 kappaleen Faster, joka oli kunnianosoitus hänelle tärkeälle formulaharrastukselle.

– Myös Ringo Starr piti autokisoista, ja tapaamme Ringon kanssa edelleen silloin tällöin.

Stewart nostaa esiin myös ystävyytensä Frank Sinatran kanssa.

– Kun ajoin eri luokissa Las Vegasissa, kävin katsomassa Frankin konsertteja Sands Casinolla, ja hän tuli katsomaan minun F1-kisojani eri puolilla Amerikkaa.

Kuningatar Elisabet aateloi Stewartin vuonna 2001.

– Olen ainoa F1-kuski, joka on saanut kunnian Stirling Mossin jälkeen. Kun sain tiedon siitä, tunne oli tietysti aivan mahtava. Aatelointi on urheilussa todella suuri tunnustus.

Sir Jackie Stewart on vanhin elossa oleva F1-urheilun maailmanmestari.

Energiaa ja hyvää tuulta henkivä skottilegenda täytti kesäkuussa 80 vuotta. Hän kuuluu yhä Grand Prix -varikkojen vakiokävijöihin – ja taitavana liikemiehenä yhä myös varikon viiden eniten tienaavan kuljettajan eliittiin.

Stewart on aina tunnettu osuvista ja ytimekkäistä kommenteista.Nykyään hän sovittaa vain pari haastattelua niihin GP-viikonloppuihin, jolloin hän tekee töitä Rolexin tai Heinekenin pr-lähettiläänä.

Juuri haastattelupäivänä tulee Sir Jackien ensimmäisestä mestaruudesta Italian osakilpailussa Monzassa kuluneeksi tasan 50 vuotta.

Stewart ei kasvanut mestariksi tavanomaisimmalla tavalla.

Skottijuniori osoittautui luonnonlahjakkuudeksi päästyään auton rattiin. Heti kättelyssä hän teki Goodxoodissa esityksen, jonka ansiosta häntä suositeltiin Ken Tyrrellille. Yhteistyö alkoi F3-menestyksellä.

Colin Chapman olisi halunnut Stewartin Lotukselle toisen skottitähden Jim Clarkin tallikaveriksi, mutta vaistoonsa luottanut nuorukainen päätyi kaikkien yllätykseksi solmimaan sopimuksen huomattavasti heikommaksi tiedetyn BRM-tallin kanssa.

Pari vuotta myöhemmin Stewart kieltäytyi myös kunniasta siirtyä Ferrarille ja lähti taas asiantuntijoiden hämmästykseksi Ken Tyrrellin matkaan. Stewart voitti Tyrrellin kanssa kolme mestaruutta vuorovuosina 1969, 1971 ja 1973.

Ensimmäisen MM-tittelin sinetöi historian tiukimpiin taistoihin kuuluvan Italian GP:n voitto vuonna 1969. Neljä autoa tuli maaliin 0,19 sekunnin sisällä. Kakkoseksi jäänyt Jochen Rindt hävisi Stewartille vain 0,08 sekuntia. Stewart oli nokkelampi ja ratkaisi voiton jättämällä vaihtamatta hyökätessään viimeisestä mutkasta maaliin.

– Voitto Monzassa oli erittäin tärkeä. Oli hyvä saada mestaruus selväksi ennen viimeisiä kisoja Pohjois-Amerikassa ja Meksikossa. Mestaruuden ratkaiseminen voitolla on tietysti kuljettajalle aina tietty sulka hattuun, Stewart muistelee.

Moni sanoo, että kun voittaa ensimmäisen maailmanmestaruuden, kuljettaja kasvaa ja nousee uudelle tasolle.

– Minulla oli taustalla menestyksekäs ura trap-ammunnassa. Olin voittanut siinä monia mestaruuksia Britanniassa, käytännössä kaikki isot tapahtumat – vain maailmanmestaruus puuttui. Harmikseni epäonnistuin vuoden 1960 olympiakarsinnoissa, en päässyt Rooman kisoihin.

Stewart sanoo hallinneensa ampumaharrastuksen ansiosta mielensä huomattavan hyvin.

– Jos ampujan käsi vapisee hitusenkin, tulosta ei tule. Uskon, että mielenhallinnalla oli oma vaikutuksensa myös silloin, kun voitin Monzan kisan. Muistan, etten ollut heti vaikuttunut saavutuksestani. Vasta seuraavana päivänä hotellissa se kolahti kunnolla tajuntaani, Stewart sanoo.

Kun maailmanmestaruus oli varmistunut, mediatilaisuudet odottivat tuoretta mestaria. Lehtitoimittajat olivat siihen aikaan huomattavasti vahvemmassa asemassa kuin nykyään, kun internetiä eikä edes television F1-lähetyksiä ollut.

– Laskeuduin huoneestani portaikon kautta hotellin aulaan. Vastaanottovirkailija oli puhelimessa. Hän soitti juuri lentokentälle, että myöhästyisin sovitusta ajasta ja tarvitsisin uuden ajan lennolleni Geneveen.

Virkailija kehotti Stewartia lähtemään toimittajien luo, koska ”olihan tämä maailmanmestari”.

– Ajattelin, että herranjestas, jotakin oli muuttunut. Olin maailmanmestari kaikkine uusine velvollisuuksineen.

Jackie Stewart tunnetaan skottiruutuisen lippiksensä ja playboy-maineensa lisäksi myös F1-turvallisuustyön todellisena pioneerina. Hänen ansiostaan F1-urheilussa alettiin keskittyä turva-asioiden kehittämiseen.

Stewart loisti F1-huipulla aikaan, jolloin traagiset onnettomuudet veivät kuljettajia hautaan vähän väliä.

Ei se vieläkään tosin tavatonta ole. Miten Stewart suhtautui äskettäiseen, ranskalaisen Anthoine Hubertin hengen vaatineeseen kolariin Span F2-kisassa?

– Olin todella surullinen. Näin hänen järkyttyneen äitinsä. Olen ollut itse monta kertaa tilanteessa, jossa tajuaa, miten paljon voikaan menettää hetkessä. Kun nuoret kuljettajat kokevat sellaisen tapahtuman, kaikki muuttuu. Välillä unohdetaan, miten vaarallista on ollut ja miten vaarallista voi olla edelleen.

Vuonna 1968 sattui neljä kuolemaan johtanutta onnettomuutta neljänä perättäisenä kuukautena.

– Me kaikki kävimme hautajaisissa – paitsi Francois Cevert. Hän ei kestänyt sitä. Olen nähnyt 57 ihmisen kuoleman. Siihen ei totu ikinä, Stewart sanoo.

Stewart on vakava. Hän puhuu siitä, kuinka paljon vaatii kohdata menetyksen kokeneet vanhemmat, vaimot, lapset ja sukulaiset.

– Kaikesta huolimatta minä rakastan edelleen tätä urheilua, Jackie Stewart vakuuttaa.