Hänellä on vain yksi nimi: Moko.

– Se riittää, ja se toimii yhtä hyvin kaikille. Minun nimeni on Moko. Se on vähän sama kuin Bono tai Cher. Ei heitäkään muilla nimillä tunneta, mies vastaa, kun hänen koko nimeään kysytään.

Myös ikäänsä Moko pihtaa.

– En ole kertonut ikääni ikinä. Se ei kiinnosta, se on vain numero passissa. Mick Jagger on 76-vuotias ja Bernie Ecclestone 88-vuotias. Katso heitä: näyttävätkö he ikäisiltään? Intohimo on se, mikä pitää ihmisen virkeänä.

Jalokivialalla rikastuneella Mokolla on kiiltävä sormus kaikissa kymmenessä sormessaan. Kumpaakin rannetta koristaa rivistö muhkeita rannerenkaita.

Vauraudellaan mies ei silti missään nimessä halua kerskua.

– Raha on tehnyt monet surkeiksi. Se johtuu siitä, että heillä ei ole intohimoa mitään kohtaan. Minulla on etuoikeus kiertää maailmaa niiden asioiden parissa, joista pidän yli kaiken. Jonakin päivänä voin istua lasteni kanssa ja kertoa heille, että heidän isänsä on ollut osana sitä ja tätä tapahtumaa. Uskon, että he ovat silloin ylpeitä, Moko sanoo.

Maailmankansalaisella on monta kotia. Pääasiassa hän asuu Los Angelesissa ja New Yorkissa. Muun ajan hän matkustaa maailmalla muotinäytöksissä, F1-kisoissa ja The Rolling Stonesin konserteissa.

– Jos tällaisiin rakkaisiin asioihin on varaa, intohimo niihin ei kuole koskaan.

Nimen ohella F1-väki tunnistaa Mokon yltäkylläisen värikkäästä vaatetuksesta. Hän rakastui vuosikymmeniä sitten Marimekon tuotteisiin ja on siitä asti liikkunut suomalaisvalmistajan puuvillaisissa vaatteissa.

Mokon mukaan Marimekon liikeidea perustuu oikeastaan ristiriitaan. Hän tutustui siihen 1960-luvulla. Marimekon tarkoituksena oli tuoda väriä kaikkeen harmauteen ja tarjota valoa pimeyteen. Moko ei voinut ymmärtää, miten jotain niin värikästä saattoi syntyä niin kylmäksi maaksi mielletyssä Suomessa. Vielä nytkin se tuntuu hänestä käsittämättömältä.

– Ajatushan on aivan ihana! Kun löysin ensimmäisen kerran Marimekon tuotteita, ihastuin niihin välittömästi: vau, tämä on jotakin aivan upeaa. Pidin kovasti juuri siitä ristiriitaisuudesta, että moisen värikkyyden ovat luoneet niin juroiksi väitetyt ihmiset. Vuodesta 1967 olen digannut Marimekkoa, Moko hehkuttaa.

Mokolla on yksi vaatehuone täynnä Marimekon vaatteita, ja hän matkustaa aina Marimekon paidassa.

– Ostan vaatteet suoraan tehtaalta. Teetän ne itse siellä, jotta vaatteet ovat myös uniikkeja.

Moko syntyi Senegalissa. Sieltä on ollut pitkä matka F1-faniksi.

– Olen seurannut F1-kisoja vuodesta 1979. Apartheid-Afrikassa ei ollut sellaista urheiluidolia, joka olisi yhdistänyt ihmisiä. Löysin kuitenkin yhden, Jody Scheckterin. Hän oli kyllä valkoihoinen, mutta silti afrikkalainen.

Scheckter ajoi tuolloin Ferrarilla. Vaikka tilanteessa oli montakin ristiriitaa, Moko alkoi kannattaa Scheckteriä ja seurata tiiviisti formuloita.

– Jody voitti maailmanmestaruuden ja on edelleen ainoa afrikkalainen F1-mestari. Olen tavannut hänet monta kertaa. Nykyään hän asuu Englannissa ja on mukana viinibisneksessä, Moko kertoo.

Pitkään Moko kuunteli kisa­selostuksia radiosta BBC:ltä, kunnes hän näki ensi kerran Grand Prix -kisan Ranskassa, Dijonin radalla heinäkuussa 1979.

– Kisassa Gilles Villeneuve ja René Arnoux järjestivät aivan hillittömän kamppailun kakkossijasta. Oli huikea kokemus seurata sitä paikan päältä.

F1-kärpänen puraisi, ja nykyään Moko on aina paikalla kisatapahtumissa. Hän kertoo olevansa luonteeltaan sellainen, että hän tarvitsee elämäänsä toisenkin intohimon.

Esikuvaksi sopii vaikka Enzo Ferrari. Mokon mukaan mies ei ollut itse koskaan hyvä kilpa-ajaja eikä järin hyvä insinöörikään, mutta hänellä oli valtaisa intohimo toteuttaa unelmansa – ja hän myös toteutti sen.

– Miten sellaista voi tapahtua? Mies Modenasta tulee, on intohimoinen ja täynnä näkemystä. Sen kauneus jäi ikuisesti elämään. Hänen perintönsä on Ferrari, tuo punainen kaunotar tuolla radalla.

– Siten ehkä selittyy sekin, että tässä on afrikkalainen, jolla on oma intohimonsa olla mukana. Tietenkin olen erilainen kuin muut, mutta tunnen intohimon sisimmässäni, ja se on yhtä voimissaan kuin ennenkin.

Moko ei omien sanojensa mukaan katso formulakisaa pelkkänä ajokilpailuna.

– F1 on oma taiteenlajinsa – kuin kaunis maalaus, musiikki, ooppera tai baletti.

Mokolla on Marimekon lisäksi aivan erityinen lukkarinrakkaus suomalaisiin kuljettajiin, etenkin Ferrarin tuoreimpaan maailmanmestariin Kimi Räikköseen. Ensimmäisen kerran Moko näki suomalaiskuskeja Senegaliin päättyneessä Pariisi–Dakar-rallissa.

– Suomalaiset olivat suurenmoisia rallikuskeja. Tutustuin suomalaisuuteen Ari Vatasen ja todellisen lentävän suomalaisen Henri Toivosen kautta.

F1-tasolla ensimmäinen Mokon löytämä suomalainen oli Keke Rosberg.

– Tunsin kyllä Keken, joka poltti ketjussa. Suomalaisuudessa kaunista on kyky osata katsoa asioita, kuunnella ja muodostaa käsityksensä itse. Keken kanssa tuttavuus syntyi juuri niin. Kun toisinaan kohtasimme, hän katsoi minua – en sanoisi ystävänä, mutta kuitenkin tietyllä kunnioituksella.

– Sittemmin näin Nico Rosbergin varttuvan pojasta mieheksi ja maailmanmestariksi. Siinä on tiettyä elämän kaarta ja sen kauneutta, Moko kartoittaa.

Moko tuntee myös Mika Häkkisen, Mika Salon ja koko suomalaisjoukon, joka on ajanut F1:ssä.

Kimi Räikkösen kanssa kaveruus kukoistaa.

– Kimissä korostuu tyypillisin suomalaisuus. Hänellä on taito tarkkailla, mikä on todella kiehtovaa. Tässä lajissa on taipumusta turhamaisuuteen ja pinnallisuuteen, mutta Kimi toi formuloihin uuden ulottuvuuden. Hän ei jupise turhia.Uskomaton tyyliniekka!

Moko hurmaantui jo Sauber-tallin aikoina Räikkösen tavasta katsoa tarkkaan ympärilleen. Moko totutteli käytökseen aikansa – varsinkin kun Kimi ajoi McLarenilla. Se oli sellaista mitä kuuluu -meininkiä, Moko muistelee.

Moko odotti kärsivällisesti omaa vuoroaan päästä tekemään kunnolla tuttavuutta ”Jäämiehen” kanssa. Tilaisuus tuli Räikkösen ensimmäisessä kisassa Ferrarilla, Australiassa vuonna 2007.

Ensimmäinen tapaaminen on yhä Mokon muistissa. Hetki koitti silloin kisaviikonlopun alussa. Moko istui yksin Ferrarin edustustiloissa, kun Kimi tuli ulos ja ohitti hänen pöytänsä.

Moko sanoi hänelle: ”Hyvää huomenta, mister Räikkönen.” Kimi pysähtyi, kääntyi ja vastasi tervehdykseen ”Hyvää huomenta, herra.”

Sitten Räikkönen jatkoi matkaansa ja meni juttelemaan tallipäällikkö Jean Todtin kanssa. Tuntia myöhemmin Kimi tuli takaisin palaverista, ja Moko istui edelleen samassa paikassa. Moko sanoi, että haluaisi jutella. Kimi pysähtyi taas.

– Kerroin, että nimeni on Moko ja haluan toivottaa hänet tervetulleeksi punaisten kotiin. Hän kuunteli ja sanoi, että kiitos vain. Kerroin työstäni jalokivibisneksessä. Annoin hänelle kaulaketjun tervetuliaislahjaksi. Vakuutin, että koru on merkkinä kannustuksestani Ferrarille. Totesin, että uskoin hänen voittavan kisan. Hän otti korun ja kättelimme.

Moko on jalokivialan taiteilija. Hän suunnittelee koruja ja on mukana tuotteidensa markkinoinnissa isossa kansainvälisessä yhtiössä.

Räikkönen voitti ensimmäisen Ferrari-kisansa Australiassa paalupaikalta ja kirjautti myös nopeimman kisakierroksen.

– Kimi otti silloin kaiken mahdollisen. Australian kisasta lähtien suhteemme on ollut poikkeuksellisen lämmin. En näe Kimiä päivittäin; ei sellainen ole mahdollista eikä sellaista tarvita. Tiedän silti, että siitä päivästä ystävyys alkoi, Moko sanoo.

– Kimi oli uskomaton sen vuoden MM-taistossa. Meillä on jo pitkä historia. Sellainen linkki syntyy vain harvojen välille – ja ihan tyhjästä.

Moko on oppinut tuntemaan Kimin vanhemmat, isoäidin ja vaimon.

– Tuntuu kivalta, kun sain tutustua koko perheeseen ja nyt myös lapsiin. Parasta on, että Kimi on edelleen niin tavallinen kaveri. Hän on aito ihminen, jolla on oma huumorintajunsa. Hän ei avaudu kovin monelle; hänet on tunnettava hyvin. Oli myös hienoa, kun hän esitteli minut ystävilleen.

Mokosta on upeaa, että Kimi Räikkönen ajaa edelleen 39-vuotiaana kilpaa.

– Jonakin päivänä se päättyy. Silloin vian hänet Afrikkaan ja näytän hänelle, mistä olen tullut, Moko suunnittelee.

Mokon haaveena on joskus nähdä oma viisivuotias poikansa Punk ajamassa kilpaa Kimin pojan Robinin kanssa.

Moko on tehnyt vuosikymmeniä yhteistyötä legendaarisen The Rolling Stonesin kanssa. Hänestä on siten tullut myös Mick Jaggerin kaveri.

– En silti sanoisi, että olen Mickin kaveri samalla lailla kuin Kimin kanssa. Olisi hyvin vaikeaa olla The Rolling Stones -yhtyeessä soittavien kaveri, mutta olemme tuttavia. Heillä on omat visionsa, ja teemme heille töitä.

– Työkuvioiden aikana olemme kuitenkin tutustuneet sen verran hyvin, että kun Mick näkee minut, hän tulee tervehtimään, samoin Keith Richards. Molemmat kysyvät aina, että ”Mo, mitä sinulle kuuluu?”