Millaisia toimenpiteitä teillä on tehty Sibelius-Akatemiassa epäasiallisen käytöksen hillitsemiseksi helmikuussa alkaneen keskustelun jälkeen?

Ehkä tärkeimpänä vahvistimme koko yliopiston eettiset periaatteet. Ne kattavat ovat paljon laajemman alueen kuin vain nämä häirintään liittyvät kysymykset.

Tämä dokumentti kokoaa yhteen toiminnan eri osa-alueiden eettiset linjaukset, linkittää ne tarkempiin toimintaohjeisiin sekä määrittää tavat, joilla näitä asioita eettisiä periaatteita ja ohjeistuksia yliopistossa käsitellään: miten ne ovat osa perehdytysohjelmaa, miten jokainen esimies on vastuussa siitä, että eettiset periaatteet käydään työntekijöiden kanssa läpi, jotta kaikki tuntevat ne ohjeet ja käytännöt, jotka meillä on.

Tämä oli tärkein yksittäinen asia. Sitten ihan käytännössä ollaan jatkettu selvitystyötä, yksittäisten tapausten tarkastelua. Aineryhmissä näitä keskusteluja on käyty edelleenkin.

Onko kysymyksessä sama työ, joka oli jo alkanut silloin helmikuussa, kun häirintätapauksista uutisoitiin laajasti?

Silloin työstettiin Sibelius-Akatemian omia periaatteita. Mutta sitten totesimme, että kyllähän tämä asia täytyy ottaa yliopistotasolle, tämä koskettaa kaikkia yliopiston jäseniä.

Meidän täytyy huolehtia, että näitä käsitellään yhdenvertaisesti kaikissa akatemioissa. Saimme luotua yliopistotasoiset eettiset periaatteet, joissa on erikseen osiot koskien tutkimusta, pedagogista vuorovaikutusta, taiteellista toimintaa sekä yhteisöllistä ja yhteiskunnallista vuorovaikutusta. Siinä myös määritellään ne lähtökohdat ja juridinen perusta, joille yliopiston eettiset periaatteet rakentuvat.

Milloin ohjeet on vahvistettu?

Ohjeet on vahvistettu nyt syyskuussa hallituksessa, mutta ne olivat jo pitkään keväällä työstössä ja kommenteilla.

Olet puhunut paljon julkisuudessa ”ilmoituskynnyksen madaltamisesta”. Millä konkreettisilla toimenpiteillä ilmoituskynnystä epäasiallisesta käytöksestä on madallettu?

Isoin haasteemme on luonnollisesti ollut se valtava mukautuminen ja kaiken toiminnan uudelleen järjestely, joita etäopiskeluun siirtyminen on vaatinut meiltä. Verkon kautta tapahtuva opiskelu on muuttanut opettajan työtä ja yhteisön jäsenten välistä vuorovaikutusta monin eri tavoin.

Mutta me olemme samaan aikaan huomanneet, että teknologia tuo hierarkiasta vapaita kohtaamisen paikkoja. Minulla on ollut säännöllisesti opiskelijoille suunnattuja kahvihetkiä, joissa on voinut anonyymin yhteistyötyökalun Mentimeterin kautta kommentoida esitettyjä kysymyksiä ja kertoa huoliansa. Voi myöskin tällaisella äänestystyökalulla kertoa, miten itse kokee voivansa nyt juuri ja minkälaisia huolia on.

Usein anonyymin palautteen ongelma on, että se on yksisuuntaista. Jostain tulee tieto, että on ongelma, mutta ei pääse dialogiin. Meidän täytyy vielä miettiä eteenpäin, miten teknologia mahdollistaisi anonyymin mutta vuorovaikutuksellisen dialogin, joka pienentäisi kynnystä. Uskon, että voisi vielä parempiakin teknisiä sovelluksia löytää kuin mitä olemme nyt ottaneet käyttöön.

Ylen jutussa kerroit, että yksi käsitellyistä häirintätapauksista on johtanut irtisanomiseen vuosina 2018–2020. Tapahtuiko irtisanominen sen jälkeen, kun keskustelu helmikuussa alkoi?

Irtisanominen tapahtui sen jälkeen. Taustalla oli pidempi prosessi, joka oli alkanut jo ennen sitä.

Julkisuudessa on keskusteltu myös Sibelius-Akatemian entisen rehtorin Gustav Djupsjöbackan toiminnasta ja siitä, onko Sibelius-Akatemiassa tietoisesti vaiettu seksuaalisen häirinnän tapauksista. Mikä merkitys tällä keskustelulla mielestäsi on?

Ehkä suurin merkitys on se, että kaikki yhteisön jäsenet tiedostavat, että arvot ja periaatteet muuttuvat ajassa, ja että meidän on välttämätöntä uudelleenarvioida toimintaamme koko ajan.

Emme voi juuttua paikalleen, vaan meidän täytyy olla hirveän herkkinä sille keskustelulle, jota käydään ja sille lisääntyvälle ymmärrykselle, mitä eettisiin kysymyksiin liittyen tulee esille. Jatkuva kriittinen itsensä arviointi on luonteenomaista yliopistolle ja sen tulee ulottua myös toimintakulttuuriin ja arvopohjaan.

Miten itse pystyt suhtautumaan tulevassa tehtävässäsi koko Taideyliopiston rehtorina siihen, että taiteessa perinteisesti tietyt yksilöt ovat nauttineet hyvin suurta taiteellista arvostusta ja tämän varjolla epäasiallinenkin käytös on aikaisemmin hyväksytty?

Eihän taide voi olla syy esimerkiksi jollain tavalla vahingoittaa ketään toista missään tapauksessa. Nämä ovat juuri sellaisia asioita, joita meillä on näissä eettisissä periaatteissakin vahvistettu ja joiden ympärillä on käyty keskustelua.

Olemme moniulotteisia ihmisiä ja kaikissa on erinomaisia ja vähemmän erinomaisia puolia. Kokonaisuus siinä ratkaisee tietenkin. Sillä on iso merkitys, että kuinka korjaavan palautteen vastaanottaa. Syntyykö siitä itsereflektio, että miten tulinkin sanoneeksi tuon asian noin hassusti. Että ymmärtää ja muuttaa toimintatapojaan sen sijaan, että palautteen vastaanottamisessa on jonkinlainen vähättelevä sävy.

Tämäntyyppiset asiat ovat tietenkin hyvin tärkeässä roolissa. Minulle on henkilökohtaisesti erittäin tärkeää se, että määrittelemämme arvot ja eettiset periaatteet näkyvät konkreettisesti toiminnassamme eivätkä ole vain kauniita sanoja.

Imagen tietojen mukaan nuorisokoulutuksen koulutusviikonlopussa noin vuosi sitten on ilmennyt useita opiskelijoita koskevaa seksuaalista häirintää ammattiopiskelijan taholta. Miten kommentoit tätä?

Yksittäisten tapausten yksityiskohtien avaaminen on hankalaa. Tämä selvitettiin perinpohjaisesti ja olemme pyrkineet sitten tukemaan tämän tilanteen hyvää jatkoa erilaisin keinoin. Voisi sanoa sen, että kun asiaan perehtyi syvemmin, siinä oli paljon muutakin kuin mitä pinnalle näkyi.

Ymmärsimme, että muita häirinneen käytöksen taustalla oli aivan muita syitä kuin oletimme. Mutta tapaus on joka tapauksessa johtanut havaintoon siitä, että ei riitä, että huolehdimme henkilöstön korkeasta pedagogisesta osaamisesta ja vastuullisuudesta, vaan meidän täytyy myöskin ymmärtää, että meidän opiskelijoilla, jotka ovat nuorisokoulutuslaisten kanssa tekemisissä, on myös vastuu niistä nuorista, joka heidän täytyy kyetä kantamaan.

Joudumme jatkossa pohtimaan paljon tarkemmin sitä, miten arvioimme nuorisokoulutuksen periodeihin osallistuvien aikuisten opiskelijoiden vuorovaikutustaitoja ja kykyä toimia vastuullisesti suhteessa nuoriin opiskelijoihin.

Jo helmikuussa olet kommentoinut, että nuorisokoulutuksen tapahtumissa on ollut ongelmia, ja te olitte joitain toimenpiteitä tehneet. Näettekö, että toimenpiteet ovat nyt riittävällä tasolla, jotta mitään häirintää ei ilmene, sillä kyse on usein alaikäisistä ihmisistä?

Se on erittäin tärkeä ja vastuullinen tehtävä, kun ajatellaan, että hyvin monet nuoret ovat kaukana kotoa ja toimivat tällaisessa uudessa sosiaalisessa kontekstissa. Siksi olen itse hyvin ilahtunut siitä keskustelusta ja arvokkaasta työstä, jota nuorisokoulutuksen kehittämiseksi on Sibelius-Akatemiassa tehty viime vuosina.

Viikonloppuperiodien järjestämisessä on selkeästi ollut asioita, jotka ovat vaatineet tarkempaa läpikäyntiä ja ohjeistusta. Nyt sekä tietoisuus vastuista että niihin liittyvä ohjeistus on hyvällä tasolla.

Syksyn aikana olemme aika poikkeuksellisissa olosuhteissa, kun olemme lisäksi joutuneet huolehtimaan näillä periodeilla myös koronaan liittyvistä turvallisuusjärjestelyistä. Tämä korostaa entisestään meidän vastuutamme.

Pitäisikö Sibelius-Akatemian esittää virallinen anteeksipyyntö niiltä nykyisiltä ja entisiltä opiskelijoilta, joiden opintoja epäasiallinen käytös on vaikeuttanut tai jopa tehnyt ne mahdottomiksi?

Jokainen, joka on joutunut tällaisen kohteeksi ja josta olemme tietoisia, on osa tätä prosessia. Kaikki esille tulleet tapaukset on selvitettävä ja prosessiin liittyy myös empatian ja tuen osoittaminen henkilölle niillä keinoilla, jotka ovat meidän käytettävissämme sekä tarvittaessa ohjaaminen tuen piiriin jonnekin muualle.

Sen esiintuominen, että tapahtunut on ehdottomasti vastoin meidän organisaatiomme periaatteita ja olemme tapahtuneesta syvästi pahoillamme, kuuluu ehdottomasti prosessiin.

Mutta ne ovat mielestäni hyvin henkilökohtaisia asioita, enkä usko että sellainen julkinen anteeksipyyntö sitä parantaa. Sen sijaan vastuun ottaminen ja toimintaperiaatteiden lausuminen julkisesti on tärkeää, samoin kuin se, että kerromme avoimesti siitä, miten teemme työtä parantaaksemme yliopistoyhteisön ja koko alan toimintakulttuuria.

Tiedän, että on paljon ainakin entisiä opiskelijoita, jotka kokevat, ettei Sibelius-Akatemia ole tukenut heitä mitenkään. Miten vastaat tähän?

Tässä on tullut esille sellainen ilmiö, että nyt käsitellään vanhoja asioita, ehkä hyvinkin vanhoja. On tarve käsitellä ne ja saada taustalla olevia ilmiöitä eri tavoin esille.

Se kertoo hyvää toimintakulttuurista, että näitä asioita nyt voidaan käsitellä. Se myös auttaa meitä ottamaan selkeästi etäisyyttä sellaisiin toimintatapoihin, jotka eivät vastaa arvojamme.

Mutta mitä vanhoille asioille ihan todella pystytään tekemään? Ensisijainen fokuksemme on vaikuttaa tässä ajassa ja tulevaisuudessa tapahtuvaan, menneisyydestä oppien.

Onko korviisi kantautunut vaatimuksia siitä, että aikaisemmin huonosti käyttäytyneitä mutta yhä Sibelius-Akatemiassa opettavia henkilöitä pitäisi näiden kauan sitten tapahtuneiden asioiden takia irtisanoa? Esimerkiksi Yle käsitteli tätä asiaa hiljattain ilmestyneessä jutussaan.

Ei ole tullut tämäntyyppisiä vaatimuksia esille. Ehkä siihen liittyy se, että tätä [Ylen jutussa käsiteltyä] asiaa on tapahtumien jälkeen seurattu ja teemaa on pidetty esillä. Tietoisuus periaatteista, joiden mukaan opettajan tulee toimia, on kasvanut, ja ehkä se on sitten vähentänyt osaltaan tarvetta uudelleenkäsittelylle, koska uutta moitittavaa käytöstä ei ole ilmennyt kymmeneen vuoteen.

Minkätyyppisiä toimenpiteitä teillä on tehty tai ollaan tekemässä opetushenkilökunnan diversiteetin lisäämiseksi?

Yleinen periaate on, että kun rekrytointivaiheessa loppusuoralla on jotakuinkin tasavahvoja kandidaatteja, tulee huomioida diversiteetti- ja tasa-arvonäkökulma. Joskus haasteena on liian suuri mies- tai naisvaltaisuus, mutta myös laajemmin se, minkälaisen taustan omaavia meille tulee opiskelijaksi tai henkilöstön jäseneksi, on oleellista.

Toimintatavat ja prosessit, jotka vähentävät diversiteettiä ja synnyttävät sisäänpäinkääntyneisyyttä, täytyy tunnistaa ja muuttaa. Täytyy löytää keinoja, joiden avulla pystymme olemaan entistä avoimempia yhteiskunnallisesti ja myös kansainvälisesti.

Sellon instrumenttiryhmässä teillä ei ole yhtään naispuolista opettajaa, eikä ole ollut pitkään aikaan. Eikö riittävän hyviä kandidaatteja ole löytynyt?

Tämä on hyvä kysymys, että miten tähän on päädytty. On tietysti mahdotonta tietää, mikä kaikki siihen on vaikuttanut, että lopputulos on tämä. Tietysti voi ajatella, että tällaisella jonkinnäköisellä sattumalla voi olla jotain osuutta.

Kaiken kaikkiaanhan meillä yli puolet opetuksesta annetaan tuntiopettajien toimesta ja meillä on hyvin paljon näitä vierailijoita verrattuna useimpiin muihin oppilaitoksiin. Se tuo omalta osaltaan tuuletusta ja monimuotoisuutta yhteisöön. Mutta kyllä tämä on henkilöstösuunnittelussa huomioitava. Rekrytointitilanteita, joissa näihin asioihin voi tuoda muutosta, tulee vain kohtuullisen harvoin.

Nythän teillä oli juuri tällainen tilanne – kaksikin vakituista sello-opettajaa on hiljattain lopettanut teillä. Miksi naisia ei silti ole löytynyt?

Tämä on varmasti asia, jota nyt pohditaan tässä rekrytoinnissa. Olemme yleisesti olleet aika varovaisia siinä, että laitettaisiin hakuun tehtävä, jossa sukupuoli olisi etukäteen määritelty.

Onko niin, että edelleenkään tasavahvoja hakijoita ei löydy naispuolisista sellisteistä?

En tunne tätä rekrytointitilannetta, olen hiukan tämän siirroksen myötä etääntynyt. Ilman muuta olettaisin, että täytyy olla. Meillä on sellisteissä hyvin paljon hyviä naispuolisia kansallisesti ja kansainvälisesti. Eli täytyy kyllä olla päteviä henkilöitä saatavilla.

Ymmärsin puheistasi, että jos paikka tulee auki ja siellä on kaksi tasavahvaa hakijaa, pyrkimyksenänne on lisätä sukupuolten välistä diversiteettiä instrumenttiryhmässä. Pitääkö tämä paikkansa?

Kyllä tämä pitää paikkansa.

Onko teillä suunnitelmissa päivittää Sibelius-Akatemian opetussuunnitelmaa diversiteettinäkökulmasta?

Olemme puhuneet paljon tästä kysymyksestä ja olemme myös ylioppilaskunnan taholta saaneet näkemyksiä siitä, miten tätä asiaa toivotaan käsiteltävän opetussuunnitelmassa.

Taideyliopistossa käynnistyy nyt yhteinen opetussuunnitelmien uudistamisprosessi, jossa koulutustamme kehitetään myös tästä näkökulmasta. Meidän on myös arvioitava nykyisten koulutusohjelmien aloituspaikkamääriä luodaksemme tilaa uudelle.

Tunnistamme sen, että ala muuttuu jatkuvasti ja profiilit, joiden mukaan koulutusohjelmat on luotu, jättävät tiettyjä hakijoita, lahjakkuuden alueita ja myöskin taiteellisen toiminnan alueita ja profiileja ulkopuolelle. Meidän pitää jatkuvasti löytää keinoja, joiden avulla pystymme vastaaman koulutustarpeeseen.

Ollaanko klassisen musiikin opetussuunnitelmaa päivittämässä siten, että erilaiset kaanonin ulkopuoliset äänet otettaisiin jatkossa paremmin huomioon?

Meillähän on aika paljon sentyyppistä tutkimusta Taideyliopiston piirissä, joka tuo esille unohdettuja ja piiloon jääneitä näkökulmia musiikin historiaan. Kun koulutuksemme tulee perustua tutkimukseen, niin ilman muuta näiden havaintojen ja löytöjen täytyy muuttaa meidän koulutustamme myöskin.

Tämä on jatkuvaa prosessia, jossa mielestäni on tapahtumassa paljon kiinnostavaa uudelleenarvointia siinä, minkä olemme nähneet musiikin historian jatkumona.

Helmikuussa ilmestyneessä jutussamme puhuttiin seksuaalisen häirinnän lisäksi nöyryyttävistä opetusmenetelmistä. Millä tavalla takaatte sen, että opettajienne pedagogiset menetelmät noudattavat eettisiä standardeja?

Periaatteiden ja ohjeistusten läpikäymisen ja pedagogisen koulutuksen lisäksi se tapahtuu pitkälti vuorovaikutuksessa tapahtuvan jatkuvan korjaamisen kautta.

Pyrimme luomaan toimintakulttuuria, jossa oleellinen osa koulutusta on avoimesti keskustella siitä, mikä on hyvää koulutusta ja miten oppiminen tapahtuu.

Opiskelijalla pitää olla omistajuus omaan oppimisprosessiinsa ja meidän tulee herkällä korvalla kuunnella opiskelijan yksilöllisiä kokemuksia oppimistilanteesta ja omasta oppimisestaan.