Viime vuoden aikana Suomessakin on keskusteltu klassisen musiikin piirissä ilmenevistä rakenteellisista ongelmista ja paikoitellen häikäilemättömistä väärinkäytöksistä.
Hufvudstadsbladetin Wilhelm Kvist on ansiokkaasti nostanut esiin orkesterien ohjelmistopolitiikan vinoumia. Imagessa on kirjoitettu seksuaalisesta häirinnästä ja nöyryyttämisestä klassisen musiikin piireissä sekä klassisen musiikin neromyytistä. Myös esimerkiksi Helsingin Sanomat on julkaissut aiheesta juttuja.
Kvistin viimeisimmässä juttusarjassa oli käyty läpi suomalaisorkesterien ohjelmia viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Lopputulema oli karu: yli 90 prosenttia 28 orkesterin konserteista on miesten johtamia.
Kenellekään asiaa seuraavalle se ei kuitenkaan ole mikään yllätys. Moni klassisen musiikin kanssa läheisemmin tekemisissä olevista ei yllättynyt myöskään siitä, että klassisen musiikin piirissä ilmenee seksuaalista häirintää ja nöyryyttämistä. Reaktio kentällä oli pikemminkin: viimeinkin tästä itsestäänselvyydestä aletaan puhua.
Suurin osa klassisen musiikin kentän toimijoista tietää myös, että verorahoillamme maksetut kapellimestarien palkkiot ovat usein hyvin suuria. Julkista keskustelua niistä ei kuitenkaan kovin paljon käydä.
Orkesterit kieltäytyvät kertomasta palkkioitaan
Elokuun lopussa pyysin kolmelta pääkaupunkiseudulla toimivalta orkesterilta – HKO:lta, RSO:lta ja Tapiola Sinfoniettalta – tiedot heidän solisteille, kapellimestareille ja tilaustöiden säveltäjille maksamistaan palkkioista vuosilta 2010–2020.
Kaikki kieltäytyivät luovuttamasta pyytämiäni tietoja. Radion sinfoniaorkesterin kohdalla kieltäytyminen oli sikäli perusteltua, että Yleisradio ei kuulu julkisuuslain piiriin.
Helsingin kaupunginorkesteri ja Tapiola Sinfonietta sen sijaan ovat kunnallisia toimijoita. Heidän toimintaansa julkisuuslaki koskee. Haastattelemieni julkisuuslain asiantuntijoiden mukaan pyytämieni tietojen ei pitäisi olla salaisia.
Espoon ja Helsingin kaupunkien perusteet olla luovuttamatta tietoja perustuvat kahteen julkisuuslain kohtaan: julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 20 kohtaan sekä julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 23 kohtaan. Perusteiden mukaan tietoja ei voida luovuttaa, koska niistä olisi mahdollista päätellä tietoja henkilön taloudellisesta asemasta, ja niiden luovuttaminen voisi aiheuttaa haittaa elinkeinonharjoittajalle.
Yksittäisistä, yleensä viikkokohtaisista palkkioista ei kuitenkaan voi päätellä henkilöiden taloudellista asemaa kokonaisuutena. Mikäli kyse taas on pidempiaikaisesta sopimuksesta, kuten ylikapellimestarin sopimuksesta, sen pitäisi kunnallisten toimijoiden kohdalla olla julkinen nimikirjalain nojalla.
On myös vaikea nähdä, mikä olisi näiden tietojen luovuttamisesta elinkeinonharjoittajalle mahdollisesti aiheutuva niin vakava haitta, että se ajaisi kansalaisten tiedonsaantioikeuden ohi.
Palkkakuilu professorien ja lehtorien välillä
Minä en päätä, ovatko pyytämäni tiedot julkisia vai eivät. Sen päättää aikanaan hallinto-oikeus. Sen kuitenkin tiedän, että pohdintaa siitä, miksi klassisen musiikin kenttä näyttää siltä kuin se näyttää, tarvitaan lisää. Tähän pohdintaan erilaisten rakenteiden tarkastelu tarjoaa työkaluja. Esimerkiksi palkkojen.
Siksi pyysin tietoja myös Sibelius-Akatemiassa vuosina 2017–2020 toimineiden professorien ja lehtorien viimeisimmistä palkoista. Tiedot luovutettiin minulle yksilöimättä, sillä laki on muuttunut vuonna 2010, eivätkä yliopiston henkilökunnan palkkatiedot ole enää sen jälkeen olleet julkisia.
Saamistani tiedoista kävi ilmi, että palkkataso professorien ja lehtorien välillä vaihtelee melko paljon. Kokoaikaisen professorin pienin palkka on aineiston mukaan 5 644,29 euroa, suurin 8 440,71 euroa.
Kokoaikaisen lehtorin pienin palkka on 3 234,95 euroa, suurin 5 266,68 euroa. Osa osa-aikaisista lehtoreista tienasi huomattavasti enemmän kuin pienipalkkaisimmat kokoaikaiset lehtorit.
Palkkaeroja perustellaan työn vaativuudella
Taideyliopiston HR- ja palvelujohtaja Riikka Mäki-Onton mukaan erot selittyvät sillä, miten työn vaativuustaso on määritelty. Vaativuustasoja on 11. Tason määräytymiseen vaikuttavat työn luonne, joka yksittäistenkin lehtorien ja professorien välillä voi vaihdella, sekä työntekijän ”tiedolliset ja taidolliset valmiudet”.
Mäki-Ontto kertoo, että vaativuustasokuvaukset perustuvat työsopimukseen ja niiden perusteet ovat julkisia kaikille työntekijöille. Esimies arvioi työn suoritusta vuosittain. Suoritukseen perustuvan palkanosan vahvistaa dekaani.
Mäki-Onton mukaan palkkaerot sukupuolten välillä samassa kategoriassa pysyvät noin 100 euron sisällä. Ylimmissä kategorioissa naisten palkat ovat tällä hetkellä keskimäärin hieman paremmat kuin miesten, Mäki-Ontto sanoo. Kategoriassa seitsemän miesten palkat ovat hieman paremmat kuin naisten. Ylimmissä kategorioissa on tällä hetkellä enemmän naisia kuin miehiä.
Palkkaeroista seuranneisiin kysymyksiin auttoi avoimuus. Eri asia on, kuinka perusteltuja erot ovat. Sitä ei kuitenkaan ilman nimiä ja tehtäviä voi arvioida.
Nähtäväksi jää, pääseekö vastaavaa tarkastelua tekemään myös orkesterien kohdalla.
Päivitys 21.10.2020: Otsikkoa tarkennettu, että HKO ja Tapiola Sinfonietta kieltäytyvät luovuttamasta yksilöityjä palkkiotietojaan.
