Näyttelijä Johanna Puhakka on vaikuttaja, jonka sosiaalisen median kanavia kymmenettuhannet ihmiset seuraavat. Täydellisen elämän sijaan Puhakka haluaa jakaa hyvää fiilistä ja näyttää pohjaan palaneet puurotkin.

Teen paljon sisältöä ja jaan mielipiteitäni somessa, joten pidän tärkeänä, että näytän kuka oikeasti olen. Tykkään olla kuvissa toisinaan ilman meikkiä, koska näinä aikoina on hyvä näyttää luonnolliselta.

Haluan jakaa hyvää fiilistä ja kannustaa rentoon asenteeseen. Haluan, että someni ei ole pelkkää kiiltokuvaa. Tykkään tehdä sisältöä, jota itsekin seuraisin. Joskus puuro palaa pohjaan, semmoista elämä on.

Kaikessa tekemässäni on läsnä itseironia. Käyn tarkasti läpi yritykset, joiden kanssa teen yhteistöitä. Meillä pitää olla sama arvopohja. On hankalaa miettiä esikuvana olemista, koska en ehkä koe olevani sellainen.

Samalla kuitenkin ymmärrän, että kaikkein urpoin sisältö on hyvä jättää vain läheisimmille ystäville.

Netissä on paljon ihmisiä, jotka kommentoivat toisten tekemisiä. Blokkaan herkästi ihmisiä, jotka kirjoittavat vähänkään loukkaavia asioita.

Poistan kommentit, jotka tulevat liikaa iholle. Feministinä olen vahvasti sitä mieltä, että minkäänlainen ahdistelu ei ole hyväksyttävää, tapahtui se sitten virtuaalisesti tai oikeassa elämässä. Ihmettelen, miten keski-ikäiset äijät laittavat sellaisia viestejä, joita eivät varmasti tulisi kadulla sanomaan.

Kehuminen on sallittua hyvän maun rajoissa, mutta ”voisinpa ottaa sinut syliini” -kommentit ovat oksettavia.

En halua hirveästi kommentoida perheeni asioita tai yksityiselämäni käänteitä. Haluan suojella läheisiäni, joten mietin mitä julkaisen. En sekoile, mutta poistan turhat kirosanat.

Suomen kielessä on hyviä noitumissanoja, mutta äitini tulee lankoja pitkin, jos kiroilen! Hän sanoo, että siisti suusi, tyttö. Itse olen allerginen sille, että hienon naisen kuuluu käyttäytyä tietyllä tavalla.

Olin melkein koko lukukauden Englannissa. Palasin koronan vuoksi hieman aikaisemmin Suomeen, mutta kävin koulun loppuun etänä. Näytelmät striimattiin YouTubeen. Vuosi oli mahtava, ja sain Lontoosta paljon ystäviä.

Kasvoin hullun paljon ihmisenä ja näyttelijänä. Rakastuin fyysiseen teatteriin, jossa keho on pääosassa. Se viestii paljon, vaikka emme puhuisi tai ilmeilisi. Jatkan opiskelua avoimessa yliopistossa.

Englanniksi oli alkuun vaikeaa näytellä, etenkin improvisointi tuntui hankalalta. Ensimmäisillä viikoilla itketti, että en osaa kieltä ollenkaan. Nopeasti siihen kuitenkin tottui.

Esitimme Shakespearen näytelmän, jossa puhutaan vanhahtavaa englantia. Oli voimaannuttavaa selvitä. Sen jälkeen ajattelin, että selviän mistä vaan. Olen valmis kansainvälisiin juttuihin, jos sattuisi kohdalleni.

Pikkusiskoni asuu Argentiinassa, ja olimme moikkaamassa häntä toisen siskoni kanssa. Vietimme uutta vuotta rakkaiden siskojeni kanssa, tämä oli ensimmäinen reissu vain meidän kolmen kesken.

Oli niin ihanaa, se oli yksi elämäni parhaista matkoista. Siskot ovat parasta matkaseuraa, koska he ovat niin läheisiä, että heille voi sanoa heti, jos joku ärsyttää. Heidän kanssaan en tarvitse filtteriä. Olen kiertänyt Latinalaista Amerikkaa ja tykkään matkustella. Kielet ja kulttuurit ovat lähellä sydäntäni.

Osallistuin koekuvauksiin, joissa haettiin Aki Nikkiselle eli Sami Uotilan näyttelemälle hahmolle tytärtä. Kuvaukset menivät nappiin, ja innostuin Salkkareista, vaikka pestin piti olla määräaikainen.

Olen viihtynyt Alissana kohta viisi vuotta, aika on mennyt supernopeasti. Jos en olisi päässyt Salkkareihin, toivon, että olisin silti jollain luovalla alalla. Olen ollut niin pitkään kiinnostunut teatterista.

Rantabaarin kuvauksissa on ollut vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Itse olen kokenut tekniset kohtaukset vaikeina, kuten vesiskootterin hallinta ja ajaminen samaan tahtiin vuorosanojen kanssa.

Rantabaarin uudella kaudella on rankat aiheet ja rajumpaa meininkiä, joten olen saanut näyttelijänä haastaa itseäni. Rohkeat kohtaukset eivät ylly koskaan liian rohkeiksi jo pelkästään sarjojen ikärajan vuoksi.

Etenkin nuoret katsojat saattavat huudella uimahallissa Alissan nimeä. Ihmiset tunnistavat kyllä, mutta se on luonnollista. Koen, että saan kulkea aika rauhassa. Onneksi kukaan ei ole tullut sanomaan mitään negatiivista päin kasvoja tai valittamaan hahmon tekemisistä.

Iloitsen hieman vapaammasta ajasta kovan kesän jälkeen. Tein päällekkäin Rantabaaria, Luokkakokous 3 -elokuvaa ja lyhytelokuvaa. Nyt on kiva hengähtää. Olen aikamoinen ikiliikkuja. Rauhoittumista on hyvä harjoitella nyt.

Myrttisen suolakurkut ovat heikkouteni.