1980-luvulla työskentelin hotellissa, jonka omistajalla oli ravintolatoimintaa, myös niin sanottu tissibaari. Kun olin jo yli 50-vuotias, sama mies vaimoineen kuulutti ravintolassa, että ’noilla tisseillä pääset vieläkin meille töihin’.
Miehellä oli Pohjois-Suomessa ja Kainuussa ahdistelijan maine työnantajana. Hän saattoi esimerkiksi työhaastattelussa vaatia naisia riisumaan paitansa.
Seksuaaliseen ahdisteluun reagoidaan yhä syyttämällä naisia pahoiksi, huoriksi, lutkiksi ja niin edelleen. Näin voivat toimia myös petetyiksi tulleet naiset. Pitäisi ymmärtää, kuka tilanteissa on syyllinen.
Nainen, syntynyt vuonna 1963
Minua ahdisteltiin jo lapsena ja teini-iässä. Helsingissä matkalla Uimastadionille päivysti kesäisin toistakymmentä ’munaukkoa’ eli itsensäpaljastajaa. Teininä kimpussa olivat samanikäiset pojat, jotka kävivät joukolla kaupungilla kiinni ja yrittivät raahata kellareihin tehdäkseen väkivaltaa.
Nuorempana olin mukana politiikassa, ja ahdistelu oli usein aggressiivista. Huomattavasti vanhempien puoluetoverien puolisot ja kerran jopa eräs luottamushenkilö kävivät käsiksi automatkoilla, kun palattiin esimerkiksi kokouksista. Nuorena koin myös vihjailevat puheet, katseet ja seurailun epämiellyttävänä ja työtäni vaikeuttavana. Tilanteet eivät olleet vaarallisia, mutta kyse oli häirinnästä.
Ahdistelussa oli oleellista, että sen harrastajat pystyivät vaikuttamaan uraan ja työtehtäviin. Esimerkiksi kun toimin messuosaston vastaavana tiedottajana, messujohtaja ilmoitti, että käytöksestäni riippuu, saanko jatkaa työssäni ja esitellä palveluamme lehdistölle.
En uskaltanut käsitellä asiaa mitenkään, vaan häpesin ja pelkäsin. Kun lopulta uskalsin kertoa firman ulkopuolisille, etten saa esittelytilaisuuksia, koska en suostu viihdyttämään johtajaa, he olivat vihaisempia kuin minä. Politiikassa yritin vältellä ahdistelutilanteita enkä kehdannut puhua, jotta en likaisi pientä piiriä ja loukkaisi vaimoja.
Kun ympäristö suhtautuu välinpitämättömästi, uhrille jää tunne omasta virheestä. Suhde omaan kehoon ja toiseen sukupuoleen voi vääristyä.
1960–70-luvun eroottisesti pimeällä aikakaudella raiskaus ei ollut avioliitossa rikos. Kun ainoan kerran menin ammattiauttajalle ja yritin puhua omasta raiskauksestani, lääkäri totesi vain ’koettakaa päästä sopuun miehenne kanssa’ ja ’vietelkää miehenne iltaisin’. Jälkikäteen ajatellen olin näiden asioiden suhteen lapsi rouvanakin.
Ahdistelu on laaja yhteiskunnallinen ja ihmisen kehitykseen vaikuttava ongelma, joka voi jopa pilata sekä yksityiselämän että uran. Itse olen kärsinyt unettomuudesta, sairasteluista ja työtehon laskusta.
Oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen ei sulje pois molempien osapuolien hyväksymää kanssakäymistä. Jos on epävarma itsestään, on helppo ottaa käyttöön vääriä tapoja saada kumppani, vaikka heikompaa osapuolta alistaen. Myös nuoriin miehiin kohdistuu häirintää, näkyvimpänä esimerkkinä tarjoilijat.
Nykyisin jotkut miehet vähättelevät ahdistelua, ja toiset ottavat sen hyvinkin vakavissaan. Asiallinen informaatio ahdistelun yleisyydestä ja etenkin sen vaikutuksesta uhrin elämään on tarpeellista, mutta julkisuus tekee aiheesta usein viihdettä. Silti kannattaa tehdä asia julkiseksi, vaikka pelkäisi oman maineen haavoittuvan. Salailulla auttaa piilottamaan rikoksia ja mahdollistaa ahdistelun jatkumisen.
Nainen, syntynyt vuonna 1950
Olin nuori ja urani alussa, kun silloinen esimies ehdotti, että hän heittää minut kotiin iltavuorosta. Autossa hän laittoi kätensä polvelleni ja ehdotti, että mennään vielä drinkille jonnekin. En kehdannut kieltäytyä, mutta kauhu alkoi kuristaa kurkkua, kun hän käänsi autonsa keulan kohti tutun kollegansa kotia.
Ystävä oli kuulemma työmatkalla, ja tällä päälliköllä oli avain asuntoon. Seurasin vastahakoisesti, mutta seurasin silti. Kun pääsimme eteiseen, siellä olivatkin asunnon omistajan matkalaukut – tyyppi oli palannut reissusta.
Se oli pelastukseni, millekään drinkille ei menty. Esimies heitti minut kotiin, mutta vielä lähtiäisiksi sain pyytämättä kostean pusun ja halauksen. Myöhemmin hän järjesti aina kiusallisesti minut vierustoverikseen työpaikan juhlissa, halaili, hieroi hartioita ja lähenteli muutenkin ei-toivotusti.
En puhunut mitään silloiselle miehelleni enkä töissä edes parhaille kavereilleni, koska häpesin typeryyttäni – ikään kuin tilanne olisi ollut minun syytäni! Nuorena oli vaikeampaa olla oma itsensä.
Nyt seksuaaliseen häirintään suhtaudutaan sen saaman julkisen huomion mukaan, mutta monet miehet vähättelevät yhä asiaa ja heittävät siitä herjaa. Onko heidän todella niin vaikea uskoa, että häirintä on totta – ja ymmärtää, miksi naiset vaikenevat tai ovat vaienneet kokemastaan?
Nainen, syntynyt vuonna 1955
Olin 17-vuotiaana kävelemässä kotiin, kun samoissa juhlissa ollut ja samalta kylältä kotoisin oleva mies lähti seuraamaan minua. Hän pyyteli minua pysäyttämään, otti käsivarsista kiinni ja yritti lähennellä. Mies oli jo aiemmin pyrkinyt väkisin seuraani ja puhunut seksijuttuja.
Kukaan ei nähnyt tapausta, joten jouduin selviämään siitä pois omin voimin. Rimpuilin eroon otteesta ja pääsin kotiin.
Vastaavanlaisia tilanteita on sattunut useita: festareilla, baarissa, yksityisasunnossa, hiljaisella kadulla tai puistossa. Lähes kaikki tekijät ovat olleet tuntemattomia miehiä. Tutuiksi voi lukea työkaverin ja erään sukulaispojan, sekä äitini lyhytaikaiseksi jääneen miesystävän.
Harvalle olen kertonut, enkä kellekään kaikkea. Apua tarvitsisivat he, joilla on pakottava tarve ahdistella toisia, ja he taas eivät ongelmaansa taida tajuta.
Nykyisin ahdistelusta puhutaan avoimemmin, ja niin pitääkin. Sen kyllä tietää, milloin kosketus tai muu lähestyminen ahdistaa. Itseään ei kannata syyllistää.
Nainen, syntynyt vuonna 1975
Näin kysely toteutettiin
Kysely seksuaalisesta ahdistelusta ja häirinnästä toteutettiin Avun nettisivuilla. Kysymyksiin sai vastata vapaamuotoisesti, eikä vastaajien sukupuolta, ikää tai tapahtumasta kulunutta aikaa rajattu.
Kokemukset vaihtelivat huutelusta raiskauksen yritykseen ja raiskaukseen avioliitossa (joka ei tapahtuma-aikaan ollut vielä rikos).
Lapsena tai nuorena koettu häirintä ahdisti voimakkaasti. Varhaiset ikävät kokemukset saattoivat jäädä mieleen vuosikymmeniksi ja vääristää suhdetta omaan kehoon ja ihmissuhteisiin. Myös valta-aseman hyväksikäyttö ahdistelussa nousi esiin.
Kyselyn tulokset julkaistaan nimettöminä.
Teksti Susanna Luikku, kuvitus Vesa Lehtimäki
