Suave. Espanjan kielen lempeää tai pehmeää tarkoittava sana on täydellinen kuvaamaan tätä vettä, joka kietoo uimarin syleilyynsä.

Sen lisäksi, että se on lämmintä kuin kylpy­ammeessa, suolaisuuden puuttuminen saa veden todella tuntumaan pehmeäl­­tä. Se kimaltelee eri värisävyissä tumman turkoosista vaa­leaan akvamariiniin. Yläpuolella kaartuvan ­taivaan sävy taas vaihtelee kirkkaasta laventelin­sinisestä harmaan­sinisiin pilviin. Muodostuu jatkuvasti elävä liuku­värien ­harmonia.

Olemme Bacalarin laguunilla, Meksikon Jukatanin niemi­maan eteläosassa, lähellä Belizen rajaa. Paikkaa kutsutaan myös nimellä La laguna de los siete colores, seitsemän värin laguuni.

Se onkin nimensä veroinen. Vaalea kalkkikivihiekkainen pohja saa veden sävyt hehkumaan.

Pitkä ja kapea laguuni eroaa muista Jukatanin rantaloma­paikoista siinä, että sen vesi on makeaa. Täällä ei myöskään ole hiekkarantoja, vaan lomaloikoilu keskittyy veden ylle rakennetuille laitureille. Niiden päässä on usein pieni palmun­lehväkattoinen ja avoin mökki, palapa.

Bacalar on vesipedon paratiisi. Oikeastaan lähes kaikki tekeminen täällä keskittyy laguunilla laiskottelun, uimisen ja muiden vesiaktiviteettien ympärille.

Pitkään matkailijoiden salattuna helmenä pysynyt Bacalar sijaitsee syrjässä Jukatanin niemimaan tunnetuimmista ja suosituista lomakohteista. Niin sanotun Riviera Mayan kuuluisiin paikkoihin, Playa del Carmeniin ja Tulumiin, virtaa ihmisiä nauttimaan Karibian­meren ranta­elämästä. Bacalar on niitä selvästi rauhallisempi kohde, jossa tuntee vielä olevansa aidosti Meksikossa.

Yhä useampi matkailija kuitenkin löytää Bacalarin, ja jotkut ovat jo nimenneet sen ”uudeksi Tulumiksi”. The New York Times ja The New Yorker -lehdet ovat kertoneet paikan kauneudesta ja nousevasta maineesta. Laguunin rannalla sijaitsevaan pieneen kylään on avattu perinteisten taco­kioskien viereen boutiquehotelleja ja trendikkäitä ravintoloita, kuten mezcalcocktaileja tarjoava Jaguara tai jättimäisen puun ympärille rantaan rakennettu La Playita.

Mutta toistaiseksi täällä saa vielä nautiskella rauhassa. Kävijöitä on, mutta ei tungokseksi asti.

Vesi ympäröi kehon kuin pehmeä peitto, kun heittäytyy makaamaan puoliksi pinnan alle aseteltuun riippu­mattoon. Laguunin yhteydessä sijaitsee Cocalitosin cenote.

Cenotet ovat Jukatanin alueen erikoisuus, alueelle tyypilliseen karstimaaperään muodostuneita syviä vajoamia, jotka ovat täyttyneet makealla vedellä. Niitä on myös Bacalarin alueella useampia, ja moni cenoteista tarjoaa todellisen luonnon kylpyläelämyksen.

Vedessä kelluvaan riippumattoon voisi helposti nukahtaa, jollei tarvitsisi varoa paahtavaa aurinkoa. Aurinko­rasvan käyttö veteen mennessä on kielletty, sillä riippu­mattojen lähellä veden alla on Bacalarin ainutlaatuinen ja harvinainen luonnonnähtävyys, stromatoliitit. Ne muistuttavat laakeita kiviä mutta ovat todellisuudessa ikivanhoja, syanobakteerien muodostamia eläviä fossiileja. Stromatoliitit ovat maapallon ensimmäisiä elämänmuotoja. Ne voivat vahingoittua, jos veteen liukenisi runsaasti vaikkapa aurinkovoiteita.

Bacalarilla onkin haasteena laguunin herkän ekosystee­min pitäminen tasapainossa, kun matkailu ja rakentaminen kasvavat. Laguunia ympäröivät luonnon­suojelualueet, trooppinen sademetsä ja mangrovesuot, joissa elää monimuotoinen eläinlajisto. Jotta luonto voi selvitä kuormituksesta, täytyy alueella panostaa voimakkaasti ekologisuuteen ja ekomatkailuun.

”Uima-altaassamme on puhdistettua sadevettä, ja hotellimme katolla on allas, jossa on vettä suodattavia kasveja”, kertoo Makaabá-hotellissa työskentelevä Maria Berenice Estrada Cahuich. ”Täällä ei ole ollenkaan viemäriä, josta voisi valua jätettä laguuniin, vaan koko vesijärjestelmämme toimii eristettynä luonnosta.”

Bacalarin kylässä sijaitseva Makaabá on paikan ensimmäisiä vahvasti kestävään kehitykseen ja ympäristöystävällisyyteen panostavia hotelleja. Suljetun vesijärjestelmän lisäksi se muun muassa kompostoi ison osan ruokajätteistä ja kasvattaa niistä tehdyssä mullassa vihanneksia ravintolalle.

”Olen työskennellyt tällä alalla pitkään, ja tämä on yksi parhaita työpaikkoja, mitä minulla on ollut”, sanoo Bacalarissa yli 20 vuotta asunut Cahuich. ”Tällaisia hankkeita pitäisi olla enemmän. Kun matkailua tulee koko ajan lisää, se alkaa väistämättä vaikuttaa laguuniin ja kaikkeen sen ympärillä. Tällä alueella on myös paljon luonnontilaista sademetsää, jota rakentaminen uhkaa.”

Lisääntyneen rakentamisen riski on, että laguuni voisi pikku­hiljaa kadota kokonaan.

”Täällä elää esimerkiksi chivita-merietana, joka puhdistaa laguunin vettä, mutta nyt laji vähenee. On oleellista saada matkailijat ymmärtämään, miksi ekologisuuteen panostaminen Bacalarissa on niin tärkeää. Silloin täällä voi elää rinnakkain luonnon kanssa ja laguuni säilyy.”

Bacalarissa päivä kuluu helposti pulahdellessa veteen parin tunnin välein. Jos kaipaa vaihtelua laguunissa uimiseen, sitä voi jatkaa alueen lukuisissa muissa balnearioissa eli uimapaikoissa, kuten vaikkapa läheisessä, 90 metriä syvässä cenote Azulissa. Sen rantakiviltä voi hyppiä ­kirkkaansiniseen veteen tai vain lojua puoliksi vedessä. Silloin cenotessa lipuvat kalatkin tulevat tutkimaan uimaria.

Uimisen lisäksi Bacalarissa voi harrastaa monenlaista vesiurheilua, kuten suppailua tai kajakkimelontaa.

Los Aluxes -hotellin työntekijä toivottaa hyvää matkaa ­laskiessaan vuokrakajakkiamme vesille ja lisää sitten: ”Mutta tuolla päin on krokotiileja, älkää menkö sinne.”

Hän tarkoittaa vastarannan suojelualuetta, jossa on havaittu krokotiileja. Paikallisten mukaan ne eivät ole kuitenkaan olleet vaaraksi – ihminen on kyllä ollut niille haitaksi, koska ainakin yksi kroko on jäänyt vesijetin alle. Kun meloo asuin­alueiden lähellä, krokotiilien ei pitäisi tulla liian liki.

Yli kolmenkymmenen asteen kuumankosteassa lämmössä tekee nopeasti mieli melomisen sijaan vain nautiskella: nojata kajakissa makaamaan taaksepäin ja antautua veden kevyen liplatuksen tuomaan suloiseen uneliaisuuteen. Urheilemaan ehtii myöhemminkin, ja sitä paitsi kajakissa makoillessa näkee viereisen luonnonsuojelualueen asukkeja, kuten palmujen yllä liitelevän kalkkunakondorin tai pitkänokkaisen kotilokurjen, joka istahtaa vedestä törröttävän mangrove­puun oksan hankaan.

Jos haluaa vauhdikkaampaa menoa, kannattaa suunnata laguunin suulle johtavalla joella sijaitsevaan Los Rápidos Bacalariin. Siellä voi heittäytyä kellumaan joen turkoosin veden virtauksen mukana uimaliivin varassa. Kun antaa nopean virran kuljettaa, voi tuntea itsensä melkein painottomaksi. Vesi näyttää Alppien kristallinkirkkaalta vuoristo­joelta, mutta se on lämmintä ja ympärillä levittäytyy ­mangrovesuo. Ennen kuin virta yltyy liian vauhdikkaaksi, pitää uida rantaan – vain jotta voisi kävellä takaisin lähtö­paikalle ja heittäytyä takaisin jokeen. Kokemus on niin naurettavan täydellinen, ettei sellaista edes osaisi pyytää.

Kun Bacalarissa käydessä tekee mieli muutakin puuhaa, voi lähteä tutkimaan alueen historiaa. Jukatan on kuuluisa upeista, raunioituneista mayakaupungeistaan, ja myös Bacalarissa kannattaa nähdä ainakin yhdet rauniot.

Aivan Bacalarin lähellä on lähivuosina avautumassa yleisölle vaikuttava kohde Ichkabal. Sen arvellaan olevan yksi entisaikojen mayakansojen merkittävimmistä kaupungeista koko Jukatanin alueella. Restauroituja mayaraunioita on alueella kuitenkin jo nyt useita, ja paikallisten mukaan kiinnostavin on Chacchoben, jonka nimi kääntyy suunnilleen ”punaisen maissin paikaksi”.

Vaikka Chacchobenin rauniot eivät vedä upeudessaan vertoja Jukatanin tunnetuimmille rauniokaupungeille, kuten Chichén Itzálle, ovat ne omaleimaisuudessaan silti käymisen arvoiset. Chacchoben on helppo yhdistää meno- tai paluumatkaan Bacalarille, sillä se on ajoreitillä Cancúniin päin.

Paikallinen maanviljelijä löysi Chacchobenin rauniot vahingossa vuonna 1942 etsiessään paikkaa maatilalleen, ja pitkään ne toimivat perheen kotipaikkana ja hänen lastensa leikkipaikkana. Vasta muutama vuosikymmen myöhemmin niitä alettiin tutkia arkeologisena kohteena, ja kävijöille kohde avattiin lopulta restauroituna vuonna 2002.

Kaikkia rakennuksia ei ole kuitenkaan saatu kunnostettua, ja osa Chacchobenin temppeleistä on vielä viidakon peitossa. Se tuo paikkaan viehätystä, pienten kävijämäärien ohella. Alueella kävellessä saattaa nähdä temppeleitä ympäröivässä trooppisessa sademetsässä asuvia eläimiä.

Raunioiden päällä kasvavien palmujen ja seinämillä valuvien juuristojen keskellä voi antaa mielikuvituksen laukata. Täällä voi kuvitella itsensä seikkailuelokuvan tähdeksi etsimässä kadonnutta kaupunkia – tai jukatanilaiseksi viljelijäksi, joka kaivaa vahingossa esiin ikivanhan pyramidin reunimmaisen kiven.

Yhteydet Bacalarille ovat toistaiseksi hitaat, mutta tilanne on muuttumassa. Ajomatka Cancúnin lentokentältä Bacalarille kestää nelisen tuntia ja helpoimmin matka sujuu vuokra-autolla. Bacalarille pääsee Cancúnista myös bussilla, jaetulla minibussikyydillä tai järjestetyllä retkellä.

Jukatanille on kuitenkin suunniteltu avattavan lähivuosina koko alueen ja sen tärkeimmät nähtävyydet kattava El Tren Maya -junareitti, joka helpottaa merkittävästi Bacalarille pääsyä. Lisäksi Tulumiin kaavaillaan uutta lentokenttää ja läheisen Chetumalin lentokentälle suunnitellaan laajennusta. Molemmat näistä sijaitsevat merkittävästi lähempänä Bacalaria kuin tämän hetkinen päälentokenttä Cancún.

Bacalarin rauhallisessa pohjoisosassa sijaitsee Boa Boan luonnonläheisiä cabaña-mökkeä, joista on hienot näkymät laguuniin. Uimaan voi pulahtaa veden ylle ulottuvalta laiturilta ja hieronnan tilata kynttilänvaloon veden ääreen mangrovepuiden alle. 2 hh alkaen 120 euroa, sesonkiaikaan tuplasti enemmän.

Osa matkailijoista tulee tähän hotelliin pelkästään cocktailille ja keinumaan riippukeinussa suoraan veden päällä, mutta huoneissa on hyvä hinta-laatusuhde. Tarjolla on myös vuokrakajakkeja, joilla pääsee ihastelemaan laguunin värejä lähietäisyydeltä. 2 hh alkaen 120 euroa.

Ekologisuuden edelläkävijä ja rauhallinen keidas Bacalarin kylässä. Vain muutamia huoneita. Hotellin yhteydessä toimii myös tyylikäs ravintola. 2 hh alkaen 88 euroa.

Meksikon valtion matkailutiedon sivusto: visitmexico.com.