”Saisiko olla margarita? Vai haluaisitteko maistaa seudun omaa terävää, raicillaa?”

La Palapa -rantaravintolan tarjoilija esittelee drinkkilistan antia. Raicilla on tequilan ja mezcalin tapaista, agaavekasvista tislattavaa viinaa. Se on noita juomaserkkujaan paljon vähemmän tunnettu mutta ominaista juuri Meksikon tälle alueelle.

Olemme Puerto Vallartassa, noin 350 000 asukkaan kaupungissa Tyynenmeren rannikolla. Se on suuren Banderasinlahden keskus ja jo vuosikymmeniä matkailijoita houkutellut rantakeidas. Suorat lennot Helsingistä ovat tehneet paikasta helposti tavoitettavan suomalaisille. Alueella on paljon muitakin matkailukaupunkeja, mutta ne ovat pienempiä.

Tarjoilijan meille tuomassa raicillassa maistuu viehko savun aromi. Juoma tislataankin hitaasti kypsyttämällä ja höyryttämällä maakuopassa.

Tarjoilijaa hymyilyttää, kun siemaisemme vain kevyet maistiaiset. Täällä on totuttu paljon reippaampaankin ilonpitoon. Yhdeksän kymmenestä matkailijasta tulee seudulle Yhdysvalloista tai Kanadasta, ja heille tämä on nimenomaan huvittelupaikka.

Juomia täällä kuluu paljon siksikin, että päivälämpötilat nousevat rannikolla helposti yli +30 asteen, ja kuumuus tuntuu toiselta kuin kuivemmissa ilmanaloissa. Korkea ilmankosteus tekee paahteesta täyteläistä, joka sopukkaa hivelevää lämpöhierontaa.

Kosteutta tuovat viereisen Sierra Madren vuoriston sademetsät. Ne kohoavat vehreinä rannikon taustalla, kuin luonnon luomina kehyksinä rannalla otettaville lomakuville. Säiden jumalat ovat ympäri vuoden aika suopeita näille Jaliscon osavaltion meksikolaisille, ja vain heinä–syyskuun sateinen kausi saa heidät huokailemaan kosteutta.

Ei ihme, että tyypillinen näky alueen kaupunkien kaduilla on koju, jossa myydään takuuvarmaa helteen lievitystä, agua verdeä. Niin lapsille kuin aikuisille sopivan juoman resepti voi hieman vaihdella, mutta usein siihen saatetaan laittaa esimerkiksi chiaa, kurkkua ja sitruunaa. Alle eurolla saa ison mukin, josta siemaillessa olo on ihanan raikas.

Puerto Vallarta, jota paikalliset kutsuvat tuttavallisesti PV:ksi, on hiukan pienempi kohde kuin Jukatanin niemimaalla sijaitseva Meksikon toinen aurinkokeskus. Se on Cancúnin suurkaupunki ja sen viereinen Playa del Carmen (mutkattomasti PC). Osa Meksikon-kävijöistä tuumii, että Cancún ja PC ovat muuttuneet kovin länsimaisiksi, ”Meksikon Los Angelesiksi”, kun taas tämä Tyynenmeren alue on säilyttänyt vielä alkuperäisyyttään.

Puerto Vallartaankin tehdään paljon pakettilomia, joilla kävijät pysyvät enimmäkseen hotellinsa rannalla ja pistäytyvät joskus kaupungissa. Sen rantakatu Malecón on täynnä mukavaa turistivilinää, ja vierestä löytyvä suuri katedraali La Iglesia de Nuestra Senora de Guadalupe kuhisee matkailijoita. Alueella riittää matkamuisto- ja vaatekojuja, mutta ostoksista on parempi tinkiä Mercado municipalissa: jokaisessa meksikolaisessa kaupungissa on pieni ostoskeskus tai pari, ja täällä keskustassa sellainen löytyy Agustín Rodriguez -kadulta.

Rantabulevardilla on Romantic Zoneksi kutsuttu alue, joka on samalla homobaarien keskittymä. Sen ilmapiiri on lapsiperheillekin sopivan leppoisa – kadulla vastaan tulevat iloiset drag queenit ovat todennäköisesti vallattominta, mitä näkee.

Puerto Vallartasta löytyy onneksi myös aidompaa meksikolaista tunnelmaa, kun nousee Malecónilta muutaman kadun verran kohti kaupungin taustalla näkyviä vuoria. Näissä kortteleissa on mukulakivikatuja, joilla lapset huutelevat, ja valkoiseksi maalattuja taloja, joissa asuu paikallisia perheitä.

Jos ei yövy jossakin lukemattomista rantaresorteista, täältä voi löytää kivan boutiquehotellin. Niistä kuuluisin on Casa Kimberly, joka on nähtävyys erikoisen historiansa ansiosta.

Elokuvatähdet Elizabeth Taylor ja Richard Burton hankkivat aikoinaan Calle Zaragozalta kaksi kaunista taloa lomiaan varten, ja he teettivät talojen välille kadun yli pienen sillan voidakseen liikkua rauhassa paparazzeilta. Nyt rakennuksissa toimii hintava luksushotelli, mutta upean romanttisista tiloista ja näkymistä kaupunkiin voi nauttia myös käymällä drinkillä tai syömällä illallista paikan Iguana-ravintolassa.

Lähellä on toinenkin tasokas ravintola tunnelmalliselle aterialle: La Cappellasta avautuu hurmaava näköala katedraa lille ja keskustaan.

Ruoka on nautinnollisimpia tapoja tutustua meksikolaiseen kulttuuriin, ja Puerto Vallartan paras paikka siihen löytyy osoitteesta Calle Mina 252.

”Pavut. Maissi. Avokado. Tomaatti. chilit. Siinä ne ovat.”

Keittiömestari Julio Castillón luettelee meksikolaisen ruuan viisi perusainesta ja osoittaa samalla pöydällä olevia annoksia, joihin näitä kasveja on käytetty.

”Noin kahdeksassa kymmenestä meksikolaisesta ruuasta on mukana maissia”, Castillón kertoo.

Kolmekymppinen mies pitää Puerto Vallartan keskustassa pientä Gaby’s-perheravintolaa. Nimensä se on saanut hänen sisareltaan Gabriellalta, ja paikan nimesi vuonna 1989 sen perustanut Julion äiti.

Nyt Gaby’sista löytää iltaisin muun henkilökunnan joukosta aina osan Castillónin perheestä. Sivupöydässä saattaa istua hiljaa myhäillen perheen isoäiti.

Ravintola pystyy tarjoamaan jopa noin sataa erilaista meksikolaista ruokaa, Julio Castillón kertoo ylpeänä, mutta tavallisesti listalla on tietysti paljon vähemmän. Nuori isäntä opiskeli ensin lakimieheksi, mutta perheen ruokaosaaminen vei hänet mukanaan. Nyt Castillón on meksikolaisessa tv-ohjelmassakin esiintynyt kokki, joka pitää kokkauskursseja ja tunnetaan paneutumisestaan ruokaperinteisiin.

Meksikolainen ruoka nousi maailmalla suosituksi jo vuosi kymmeniä sitten, ja esimerkiksi tacoista erilaisine täytteineen tuli silloin kaikkialla tavallisia. Nyt Julio Castillónin tapaiset ruoka-ammattilaiset tekevät Meksikon keittiöstä uudelleen trendikästä korostamalla aitojen ainesten käyttämistä ja tekemällä annoksista raikkaita. Esimerkiksi Lontoossa tacopaikat ovat viime aikoina nousseet muotiin ensimmäistä kertaa vuosiin.

”Meiltä Gaby’sista saa esimerkiksi aitoa cualaa”, Castillón kertoo.

Se on hyvin paikallinen, Jaliscon alueella tunnettu mieto jälkiruoka, johon tarvitaan seudulla kasvavaa pientä kookoshedelmää. Sitä on työlästä löytää, mutta Castillón tuntee paikallisen ruuantuottajan, jonka kanssa hän käy viidakossa keräämässä kookosta.

Kunnon aterialla Gaby’sissa kannattaa tilata pöytään useita annoksia maisteltaviksi yhdessä. Banderasinlahden rannikolla keskeisessä osassa ruuissa ovat kalat ja muut merenelävät. Tyypillinen pääruoka on pescado zarandeado, seurueen kesken jaettava paistettu kala.

Jos et tiedä mitä Gaby's-ravintolassa tilaisit, ota Cinco de Mayo. Se on nimetty Meksikon historian suuren päivän mukaan: vuoden 1862 touko kuussa maan armeija päihitti Pueblan taistelussa Ranskan joukot. Iso lautanen ”toukokuun viidettä” sisältää maisteluannokset monesta meksikolaisesta klassikosta.

”Ja sitten teidän on maistettava soporrondongoa! Se on todella perinteikäs herkku, mutta täällä monet nuoret eivät ole koskaan kuulleetkaan siitä”, Julio sanoo.

Soporrondongo on maissitaikinasta tehty tamale-lettu, joka paistetaan laardissa, maustetaan usein sokerilla ja makustellaan yksinkertaisesti sellaisenaan tai muiden ruokien kanssa. Nam!

Lähtiessämme väistämme ravintolassa nauraen viilettävää pojanviikaria. Siinä menee Castillónin perheen nuorimmainen, Julion poika. Ehkä hänestä kasvaa aikanaan meksikolaisen keittiön perinteiden jatkaja.

Päivät tällä rannikolla kuluvat nauttien paisteesta ja välillä etsien viilennystä. Isoilla rantahotelleilla on Puerto Vallartassa omat, hyvin hoidetut hiekkarannat, ja jos haluaa vaihtelua samassa paikassa loikoiluun, vaihtoehtoja riittää.

Kaupungin keskustan ranta on ruuhkainen, mutta uimaan silläkin pääsee, ja vieressä on loputtomasti ruokapaikkoja. Päiväksi voi myös tehdä retken jollekin lähiseudun muista rannoista. Hyviä ovat esimerkiksi Conchas Chinas ja Playa Palmares.

Lomaan kannattaa kuitenkin yhdistää kiertelyä koko Banderasinlahden rannikolla, etenkin sen pienissä kylissä. Parasta on vuokrata auto päiväksi tai pariksi. Riviera Nayaritina tunnettu rannikkoalue Puerto Vallartan vieressä reunustaa merenlahtea yli 300 kilometrin verran. Sen parhaat hiekka rannat löytyvät paikallisten mukaan Sayulitan, Chacalan, Punta de Mitan sekä San Blasin taajamista.

Pikkukaupungeista suosituimpia on vilkas Sayulita. Sieltä löytyy muutama kiva putiikkikin, kuten meksikolaisia kuoseja moderniin designiin yhdistävä sisustuskauppa Evoke. Komeaviiksisen Isaias Gonzalezin Sayulita Wine Shopissa voi tutustua hyviin meksikolaisiin viineihin, ja Revolución del Sueño tarjoaa hauskaa kitsch-tyylistä pikkutavaraa.

Vähän rauhallisempi kaupunki on Sayulitan lähellä sijaitseva San Francisco eli San Pancho, jonka rannan surffiaalto houkuttelee aloittelevia ja kokeneita surffaajia. San Panchon hotelli Cielo Rojosta löytyy mukava luomukahvila. Hyvä pysähdyspaikka on myös lasten ja nuorten koulutusta tukeva kierrätys- ja kulttuurikeskus Entre Amigos.

Parin päivän tukikohdaksi Riviera Nayaritilla voivat sopia myös meksikolaisten lomailijoiden suosimat Los Ayalasin ja La Peñita de Jaltemban pikkukaupungit rantoineen. Sunnuntaiajelulla mainio bongaus on La Cruz de Huanacaxtlen markkinat: pikku satamassa on aamusta iltapäivään ruuan ja vaatteiden myyntikojuja, ja paikallisten vilinän keskeltä voi bongata vaikka live-musiikkia.

Jos rannikolla autoillessa kaipaa viilennystä, kannattaa hurauttaa kukkuloilla sijaitsevaan Vallarta Botanical Gardensiin. Kasvitieteellisessä puutarhassa riittää erilaisia kaktuksia, kukkia ja muuta katseltavaa. Alueella kiertää polku, jolla vierähtää helposti tunti, pari.

Mikä vilvoittava tuuli! Lomaan täällä kuuluu ainakin yksi retki merelle, ja niitä tarjotaan sekä edullisemmilla veneillä että hulppeankalliilla luksusjahdeilla.

Usein retkillä pysähdytään snorklaamaan Los Arcosina tunnettujen kallioiden luona, ja joissakin rannikon snorklauspaikoissa voi bongata kymmeniä erilaisia kaloja. Banderasinlahdella näkee myös delfiinejä ja joulu–maaliskuussa valaita. Helmi–maaliskuussa on hyvä mahdollisuus päästä näkemään vastasyntyneitä valaanpoikasiakin.

Muutama vuosi sitten yksi meriretken kohde alkoi kuitenkin nousta ylitse muiden. Se löytyy Marietas-saarilta, muutaman kymmenen kilometrin päästä mantereelta.

Veneretkelle Marietasille lähdetään Punta de Mitasta. Matkalla pysähdellään kalliosaarten luo katselemaan monenlaisia merilintuja, joista kuuluisin on sinijalkasuula – sillä on todella kirkkaansiniset jalat.

Päämääränä on ”Salainen ranta”, Hidden Beach. Erikoinen pieni ranta sijaitsee yhden Marietas-saarista sisällä.

Ensin vene pysähtyy saaren luo odottamaan merivartijan lupaa lähestyä saarta. Kun lupa saadaan, kaikki hyppäävät veteen. Iso aallokko vaatii voimia, mutta viiden minuutin uimisen jälkeen ollaan kallioiden luona.

Sieltä avautuu pitkä tunneli, josta uidaan läpi. Kun jalat ottavat pohjaan, kaikki ponkaisevat ylös ihastuksissaan. Hidden Beach, toiselta nimeltään Playa del Amor eli Rakkauden ranta, odottaa täällä piilossa. Sen yllä avautuu sinitaivas: vuosituhansien myötä vesi on kaivertanut kallioiden keskelle ison onkalon, jossa on hiekkaranta.

Paikalliset ovat tienneet rannan olemassaolosta pitkään, mutta kuuluisa siitä tuli vasta jokin aika sitten, kun matkailijat alkoivat jakaa siitä upeita kuvia somessa. Nyt monet Puerto Vallartan -kävijät haluavat Hidden Beachille, ja tulijoiden päivittäistä määrää ja vierailu aikaa rannalla on ollut pakko rajoittaa tiukasti.

Pehmeä hiekka hellii varpaita. Kalliot salaisen rannan ympärillä ovat yhtä aikaa karut ja komeat. Otetaan kuvia, nauretaan. Joku heittää hiekalla kärrynpyöriä silkasta ilosta. Onpa paikka.

Pian on palattava mereen uimaan kohti venettä, jotta seuraavat kävijät pääsevät kokemaan salaisen rantansa.

Matkalla takaisin rannikolle kaikki ovat yhtenä hymynä. Paras lomaolo syntyy levosta ja siitä, että on kokenut jotakin ikimuistoista.

Talvikaudella Aurinkomatkat myy Suomesta valmismatkoja ja omatoimiselle reissaajalle Finnair myy suoria lentoja Puerto Vallartaan.

Jos haluaa kierrellä rannikolla, on parasta vuokrata auto. Vuokrahinnat näyttävät usein halvoilta (jopa 10 e/päivä tai alle), mutta tarkista huolellisesti auton pakolliset vakuutusmaksut: ne nostavat usein hintaa moninkertaiseksi. Paikallisbussejakin kulkee. Lisätietoja: visitpuertovallarta.com, rivieranayarit.com.

Meksikossa tapahtuu ryöstöjä ja henkirikoksia, mutta väkivalta ei yleensä kohdistu turisteihin ja hotelliresorteissa on turvatoimia. Kaupungeissa on hyvä olla varovainen lähinnä myöhään pimeän aikaan.

Hotelleja rannikolla on sadoittain, ja kohtalaisen 2 hh voi saada 40–50 eurolla/yö. Edullisimmat yösijat löytyvät Airbnb:n kautta tai sopimalla viikkovuokrauksesta hotellissa pienessä kaupungissa.

Puerto Vallarta ja sen lähiseudut ovat omiaan hemmottelumatkalle tai häälomalle, jossa satsaa majoitukseen. Esimerkiksi Punta de Mitassa sijaitseva Four Seasons (sviitti alkaen 750 e/yö) on tunnetulle hotelliketjulle ominaisesti tasokas resortti. Huomaa, että siellä hintaan eivät kuulu ruuat ja juomat.

Perinteisiä meksikolaisia mariachibändejä esiintyy usein hotellien viihdeilloissa, ja orkestereita voi bongata myös Puerto Vallartan Malecónilla sijaitsevassa pienessä ulkoilma-amfiteatterissa. Vaikka mariachimusiikki on turisteille suunnattua iskelmää, parhaat bändit ja laulajat ovat värikkäine asuineen hauska elämys.

Kuuluisa Cirque du Soleil rakentaa rannikolle omaa huvipuistoaan, jossa kävijöitä viihdyttävät laitteiden ohella taitavat sirkusesiintyjät, ja oheen tulee vesihuvipuisto. Paikan odotetaan avautuvan vuonna 2020.