Syyssateilla ja iltapimeässä moni autoilija on varmasti huomannut, miten hankalaa on havainnoida muuta liikennettä. Pimeys on yksi syy, mutta toinen voi hyvinkin olla kuljettajan näkökyvyn heikkeneminen. Pimeänäkökyky nimittäin heikkenee iän myötä – ja yllättävän nopeasti.

Edessä on pimeitä viikkoja ja kuukausia. Mahdollisesti satava lumi helpottaa hieman tilannetta, mutta voi hyvin olla, ettei ainakaan eteläiseen Suomeen saada lunta edes loppuvuoden aikana. Se tarkoittaa paljon vesisateita; erityisesti pimeässä ja sateessa jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden havaitseminen on todella hankalaa, jos heijastimia ei ole.

– Kun pimeyteen lisätään liukkaus, tilanne on liikenteessä entistä haastavampi. Tämä liittyy olennaisella tavalla myös pimeässä ajamiseen ja siihen varautumiseen. Elämme juuri nyt sitä aikaa, että olosuhteet vaihtelevat koko ajan. Pimeyden lisäksi tulee vettä, räntää tai lunta, silloin näkeminen ja näkyminen liikenteessä korostuvat entisestään, sanoo Liikenneturvan yhteyspäällikkö Eini Karvonen.

Moni autoilija ei yksinkertaisesti pidä pimeässä ajamisesta. Se koetaan riskialttiiksi niin oman itsen kuin muidenkin tienkäyttäjien osalta.

– Jos pelkää tai tuntee, että pimeässä ajaminen ei ole kivaa, silloin pitää miettiä, onko pakko lähteä ajamaan. Toisilla toki esimerkiksi työn takia on pakko mennä. Jos ei ole mahdollista jättää autoa talliin, kannattaa varmistaa, että ajovalot ovat mahdollisimman hyvät ja tuulilasi puhdas niin ulkoa kuin sisältäkin. Jos pimeässä ajaminen pelottaa liikaa, julkiset kulkuvälineet ovat kannatettavia, Karvonen vinkkaa.

Autoilijan näkökulmasta pahin mahdollinen yhtälö on pimeä, vesisade ja ihmiset ilman heijastimia. Moni ei tunnu ymmärtävän, miten hankalaa ratin takaa on havaita mustiin pukeutunutta tienylittäjää.

– Tässä on hieman sellainen ilmiö, että kun ihminen lähtee vaikkapa lenkille, hän pukee silloin kyllä heijastavaa päälleen. Mutta kun liikutaan muuten, esimerkiksi töihin, kauppaan, juhliin tai teatteriin, niin silloin tulee helposti sellainen mielikuva, että kun me näemme autot katuvaloissa, niin myös autoilijat näkevät meidät. Todellisuudessa kaikkein vaarallisin on tummissa vaatteissa liikkuva ihminen ilman heijastinta, kun on jo hämärää ja vaikka tihuttaa vettä.

– Keskimäärin heijastimia käytetään aika hyvin. Silti etenkin taajama-alueilla ihmisillä olisi tässä paljon petrattavaa esimerkiksi kauppareissuilla. Autoilijat helposti manaavat sitä, jos jalankulkijalla ei ole heijastinta. Mutta onko autoilijallakaan silloin, kun hän poistuu autosta esimerkiksi kauppaan? Silloinhan autoilija muuttuu jalankulkijaksi.

Nykyisin markkinoilla on entistä enemmän heijastavia vaatteita. On pipoja, hanskoja, takkeja, liivejä, joissa on heijastavaa pintaa. Niiden kanssa on silti syytä olla tarkkana.

– Osa heijastavista tuotteista on hyviä, osa ei. Laatueroja on valtavasti. Esimerkiksi heijastavasta langasta itse tehty vaate ei vastaa oikeata heijastinta. Lähietäisyydeltä heijastavuus takaisin on hyvä, mutta pidemmältä ei. Heijastin ja heijastava tuote ovat eri asioita, Eini Karvonen kertoo.

Ykkösasia turvallisessa autoilussa on ihmisen näkökyky. Kun vuosirenkaita tulee lisää, etenkin hämäränäkö alkaa monilla heikentyä.

– Se tapahtuu aika tavalla silloin, kun ikänäköä alkaa tulla, eli 43 ikävuoden jälkeen. Silloin hämäränäkö alkaa pikkuhiljaa heikentyä. Usein tässä vaiheessa silmän mykiö eli linssi alkaa samentua, lisäksi silmän lasiaistilaan alkaa tulla tiivistymiä. Silmän taittavat rakenteet eivät ole niin kirkkaita kuin nuorella ihmisellä. Silloin ne läpäisevät valoa heikommin, selventää silmätautien erikoislääkäri Timo Hellstedt.

Autoilijan on ehkä hankala huomata, jos oma hämäränäkö alkaa heikentyä. Muutamia ennusmerkkejä on kuitenkin olemassa.

– Niitä voi olla hieman hankala havaita, koska hämäränäkö heikkenee pikkuhiljaa, se ei tapahdu sormia napsauttamalla. Se on yleisin merkki, kun vastaantulevien autojen valot alkavat häiritä ja kun lähtee kirkkaalta bensa-asemalta pimeälle maantielle, ei näe hetkeen oikein yhtään mitään, Hellstedt valottaa.

Autoilija voi myös itse tehdä asioita, jotka parantavat hämärässä näkemistä.

– Siinä on oikeataan kolme prinsiippiä. Välineet eli silmälasit pitää olla kunnossa, samoin auton tuulilasi ja pyyhkimet. Jos nämä ovat tiptop ja siitä huolimatta on vaikeuksia nähdä ajaessa, on syytä miettiä silmäsairauksien kuten kaihin ja silmänpohjan rappeuman mahdollisuutta. Harmaakaihi on yleisin hämäränäköön vaikuttava sairaus. Sen tunnistaa monesti siitä, että autojen valot alkavat häikäisemään ja valot ikään kuin sirpaloituvat. Se on hyvin kiusallista. On tehty tutkimuksia, joiden mukaan jopa 30 % ihmisistä kokee hämärässä ajamisen häiritseväksi ja hankalaksi. Siksi moni vanhempi ihminen keskittää ajamisensa päivänvalon aikaan, mikä onkin järkevää.

Osalle näkökyky ei ole ongelma, mutta vuosien kertyessä ihmisen fysiologia tekee tehtävänsä. Jopa yllättävän varhaisessa vaiheessa.

– Jo 43–45 vuoden iässä näkö kannattaa tarkistuttaa parin vuoden välein ja tarvittaessa päivittää silmälasit. Jos tuntuu, että sekään ei paranna asiaa, on syytä mennä silmälääkäriin. Silmä ehtii ikääntyä jo parissa vuodessa aika tavalla. Jos on oikein huono hämäränäkö, niin tietyntyyppisillä linsseillä, keltaoransseilla suodatinlaseilla, sitä pystyy hieman parantamaan. Aika vähän niitä kuitenkin käytetään. Myös hieman ylikorjatut miinuslasit saattavat helpottaa hämäränäköä, Hellstedt vihjaa.

Liikenneturvan yhteyspäällikkö Eini Karvonen on ilokseen havainnut autojen valotekniikan kehittyneen ledien, xenonien ja lasereiden myötä. Kun valotehot ovat kasvaneet, se on myös muuttanut lähivalojen ja kaukovalojen käyttöä. Pitkiä voi pitää nykyisin päällä pidempään kuin wanhaan hyvään aikaan.

– Autojen valot ovat kehittyneet todella paljon ja se on muuttanut asioita. Kun autoissa aikanaan oli heikommat valotehot, silloin esimerkiksi kohtaamistilanteessa valojen vaihto pitkiltä lyhyille oli erilaista. Nyrkkisääntö on nykyisin se, että valoja tulee käyttää rohkeasti. Mutta siinä vaiheessa, kun kohdataan toinen ajoneuvo, pitää käyttää harkintaa, ettei häikäise muita tielläliikkujia. Liian aikaisinkaan ei pidä vaihtaa lähivaloille, koska silloin siihen tummaksi jäävään alueeseen voivat ehtiä vaikkapa hirvet tai peurat. Juuri siksi valoja on käytettävä rohkeasti, kunhan ei muita häiritä, Karvonen sanoo.

Uuden valotekniikan mahdollistamana monissa autoissa on nykyään myös automaattiset kaukovalot. Silloin auto säätää itse oikean valovalinnan tilanteeseen sopivalla tavalla. Kaikkia autoilijoita (tai vastaantulijoita, toim. huom.) tämä ei tosin miellytä.

– Automaattivalojen suhteen pitää tutustua oman auton ominaisuuksiin. Jos tuntuu siltä, että automatiikka vaihtaa liian nopeasti tai hitaasti, silloin voi hyvin ohittaa automatiikan ja tehdä ne omat valinnat. Paljon riippuu myös automerkistä, kaikki automatiikka ei ole yhtä hyvää.

– Iäkkäiden ihmisten tulisi olla rehellisiä itselleen oman näkökykynsä suhteen. Näöntarkastuksissa tulee käydä säännöllisesti. Jos hämäränäkö on heikentynyt, pitää arvioida realistisesti, onko pakko lähteä ajamaan pimeissä olosuhteissa. Rehellisyys on tärkeintä. Huonolla näöllä me katsomme aika sujuvasti TV:tä tai luemme lehteä, mutta jos ei näe vaikkapa liikennemerkkejä kunnolla, se on jo vaarallisempi juttu.

Ovatko ihmiset tarpeeksi viitseliäitä huomioidakseen näkyvyyden ratin takana? Monelta saattaa jäädä tuulilasi putsaamatta sisältä, jolloin lasin pintaan kertyy pikku hiljaa likaa ja kosteutta. Yllättävän paljon näkee nykyisin myös sitä, että koko auton takaikkuna on joko täysin kuran tai lumen peitossa.

– Vaikea sanoa, onko viitseliäisyys vähentynyt, mutta talvella näkee valitettavan usein näitä igluautoja. On turvallisuusriski, jos ei näe kunnolla eteen tai sivulle. Ennen liikkeelle lähtöä pitää ottaa aikaa auton valmistelemiseen; minut tulee nähdä, mutta myös minun tulee nähdä. Esimerkiksi tällaisina harmaina syyspäivinä lika tuulilasissa ei edes näy kunnolla, mutta valo taittuu niin, että häikäisy on huomattavasti suurempi kuin puhtaassa tuulilasissa. Ihminen on oppinut siihen, että kesällä voi vain hypätä autoon ja lähteä ajamaan. Syksyllä ja talvella tilanne on toinen. Silloin on aamulla liikkeelle lähtiessään otettava aikaa putsata auton lasit ja valot. Jos vaikka sivulasit ovat lumessa tai jäässä, miten ihmeessä voi risteysalueella nähdä muut tienkäyttäjät?, Karvonen ihmettelee.