Nuori äiti sai parkkisakot vietyään sairaan lapsensa yöllä päivystykseen. Auton hän oli jättänyt oven lähelle, kun vapaita paikkoja ei ollut näköpiirissä, ja viralliselle parkkialueelle oli tilanteeseen nähden liian pitkä matka.

Tuttu tarina, joka toistuu eri puolilla Suomea joka päivä. Lehtien yleisönosastoilta näitä tarinoita saa lukea aika ajoin.

Sairaalakäynti taitaa olla se kaikkein tavallisin tapa saada Suomessa parkkisakko. Jorvin sairaala Espoossa on tästä hyvä esimerkki. Lasten päivystyksen oven lähellä on muutama hassu parkkipaikka ja ne ovat totta kai aina käytössä.

Kun kyydissä on kuumeinen, veltto ja hengitysvaikeuksista kärsivä lapsi, on elämälle vieras ajatus lähteä metsästämään maksullista parkkiruutua jonnekin satojen metrien päähän.

En ylipäänsä tunne ketään, oli sitten yö tai päivä, joka tulisi sairaala-alueelle pyörimään autolla ihan vaan silkasta parkkeeraamisen ilosta.

Kuntapäättäjät ympäri Suomen ilmeisesti tuntevat, koska haluavat pitää sairaaloiden parkkipaikat maksullisina.

En vastusta pysäköinnin maksullisuutta noin yleisesti ottaen, enkä halua osoittaa sormellani pysäköinninvalvojia. He vain toteuttavat heille määriteltyä tehtävää.

Tässä kohtaa virkamiehen on tapana muistuttaa, miten tärkeää parkkivalvonta nimenomaan sairaala-alueella on. Ambulanssien ja paloautojen esteetön liikkuminen on pystyttävä turvaamaan kaikissa oloissa. Olen samaa mieltä.

Yleensä kysymys on kuitenkin jostain ihan muusta. Suurin osa sairaala-alueilla parkkisakon saaneista on jättänyt autonsa fiksusti sivuun, tai tutkimuksia odotellessa maksettu aika on vain mennyt umpeen.

Parkkivalvonta on tehokas tapa kerätä kunnille rahaa. Mutta olemmeko oikeasti niin persaukisia, että haluamme sakottaa jopa niitä vanhempia, joiden on pakko lähteä lapsensa kanssa yöllä apua hakemaan?