Valkokankaan machomies on siviilissä hauska huumorinheittäjä. Yleensä vitsien maalitauluna on hän itse, Sylvester Stallone, 72. Kun toimintasankari pelästyi ukkosta ja tarrasi hotellin työntekijää käsivarresta, tilanne nauratti häntä itseäänkin. Stallone huvitti yleisöään kertomalla reaktiostaan lehdistön edessä.

Astrologin poika on tottunut kertomaan ja kuuntelemaan tarinoita. Sen hän on oppinut Jacqueline-äidiltään. Äidin ennustukset ovat värittäneet Stallonen elämää, hän on tiennyt etukäteen jopa poikansa flopit.

Italialaisesta Frank-isästä puolestaan piti tulla munkki. Hän muutti New Yorkiin 1930-luvulla.

– Isäni oli uskonnollisen perheen kasvatti, mutta kun hän rakastui ensimmäisen kerran, hän unohti ajatuksen elämänsä pyhittämisestä kirkolle. Hänestä tuli kampaaja ja myöhemmin hän avasi kauneussalonkiketjun. Isä oli kova tekemään töitä, mutta puhui vähän. Hän ei käyttäytynyt kuin vastuullinen vanhempi vaan oli kuin etäinen isoveli, Stallone muistelee.

Sylvester Stallonen syntymää vuonna 1946 varjostivat komplikaatiot, joiden takia lääkäri joutui käyttämään pihtejä. Ne aiheuttivat Stallonen kasvojen vasemman alaosan osittaisen halvaantumisen. Sen takia hänen puheensa puuroutuu joskus. Se lisää hänen persoonallisuuttaan.

Vanhempien riitaisa liitto päätyi eroon, kun poika oli yhdeksänvuotias. Hän jäi hetkeksi aikaa isänsä hoiviin Marylandiin ennen kuin muutti äitinsä, äidin uuden aviomiehen ja Frank-pikkuveljensä luokse Philadelphiaan. Äidistään, joka täyttää tässä kuussa 97, hän puhuu aina kauniisti, mitä nyt toisinaan heittää herjaa ennustuksista. Äiti oli myös tanssija ja avasi naisten kuntosalin.

Stallone samastui teininä mytologian ja elokuvien muskelisankareihin: Herkulekseen, Akhilleukseen, Spartacukseen ja viikinkeihin.

– Siitä lähtien fyysiset hahmot ovat kiinnostaneet minua. Minulla ei ole hyviä geenejä tai luustoa, mutta tavoitteeni on ollut aina pysyä sellaisessa kunnossa, mihin jokainen voi päästä kurinalaisella kuntoilulla.

Käsikirjoituksiaan varten Stallone on hankkinut paljon taustatietoja. Koulusta hän ei kuitenkaan innostunut.

– Olin unelmoija. En ymmärtänyt, miksi minun piti opiskella matematiikkaa, kemiaa tai muita aineita, joista ei olisi minulle mitään hyötyä tulevaisuudessa. Jossain vaiheessa lintsasin melkein 80 päivää vuodessa.

Lukihäiriö hidasti, mutta ei tappanut Stallonen urahaaveita.

– Lukeminen ja kotitehtävät olivat minulle hankalia. Silloin lukihäiriötä ei ollut diagnosoitu, ja opettajat pitivät minua tyhmänä. Aloin maalata. Se auttoi minua kirjoittamisessa. Pystyin kirjoittamaan, kun näin tarinan edessäni.

Peruskoulun jälkeen hän opiskeli näyttelemistä kaksi vuotta Sveitsissä, Genevessä.

– Arvosanani olivat niin huonot, että en päässyt yhteenkään collegeen Yhdysvalloissa. Tuo alle sadan oppilaan sveitsiläiskoulu oli rahavaikeuksissa ja otti oppilaakseen kenet tahansa.

Siellä hän sai ensimmäisen pikkuroolinsa Robert Redfordin ja Gene Hackmanin tähdittämästä draamasta Downhill Racer. Myöhemmin hän opiskeli näyttelemistä ja kirjoittamista Miamin yliopistossa.

Köyhänä ja kodittomana näyttelijänalkuna hän päätyi ottamaan osan eroottisesta elokuvasta Italialainen ori. Kahden päivän työstä maksettiin 200 dollaria. Se julkaistiin ensin vuonna 1970 ja uudestaan kuusi vuotta myöhemmin, kun hänestä oli tullut tähti.

– Tein virheen, kun otin tuon roolin, hän kommentoi myöhemmin.

Lähitulevaisuus ei ollut paljon lupaavampi. Hän sai 1970-luvun alussa pieniä rooleja muiden muassa elokuvista Verenpunainen yö, Al Capone ja Kalmanralli 2000. Samalla hän kirjoitti käsikirjoituksia.

– Urani näyttelijänä ei mennyt mihinkään. Minulla ollut mitään hävittävää, joten päädyin kirjoittamaan, vaikka se ei ollut vahvuuteni. Opettelin tekemällä. Ensimmäiset käsikirjoitukseni olivat kuitenkin liian pessimistisiä. Niissä sankari kuoli.

Hän kuvaa nuoruuden naissuhteitaan Rocky Horror Show’ksi.

– Olin turhautunut, koska en tiennyt, mitä halusin. Pistin kaiken energian töihini, ja kun ne eivät onnistuneet, räjähtelin muille.

Hän muutti unelmiensa perässä Los Angelesiin. Siellä hän tapasi ensimmäisen vaimonsa Sasha Czackin.

– Kävelin teatterin ohi ja näin hänet töissä siellä. Seuraavana päivänä leikkasin pitkät hiukseni lyhyiksi ja hain töitä samasta teatterista. Uusi hiustyylini oli kauhea, eikä hän puhunut minulle kuuteen viikkoon. Sitten hän sanoi minulle jotain säälistä eikä päässyt enää eroon minusta.

He avioituivat joulukuussa vuonna 1974. Liitosta syntyi kaksi poikaa, Sage ja Seargeoh, 39. Sage kuoli sydänkohtaukseen kuusi vuotta sitten, 36-vuotiaana. Seargeohilla todettiin autismi lapsena. Stallone ja Czack erosivat kesällä 1985.

– Ensimmäinen liittoni päätyi eroon osittain siksi, että pistin urani etusijalle enkä ollut juuri kotona. Kasvoimme erilleen, ja suhteen kipinä laantui. Olen oppinut kantapään kautta, että hyvä olo ja tasapaino tulevat kotoa.

Saman vuoden jouluna Stallone meni naimisiin tanskalaisen näyttelijä Brigitte Nielsenin kanssa. Kohuttu liitto kesti kaksi vuotta. Seuraavan vuosikymmenen hän vietti sinkkuna ja tuli tunnetuksi naistennaurattajana.

– Rakkaus voi olla taivas tai helvetti. Valitettavasti emme synny viisaina, mutta elämänkokemukset ja virheet ovat kasvattaneet minua. Jos voisin tehdä jotain toisin, valitsisin kumppanini eri perusteilla.

Stallone sanoo olleensa nuorena kilpailuhenkinen ja kiinnostunyt räiskyvistä naisista. Se oli aluksi jännittävää, mutta suhde saattoi muuttua nopeasti sotatantereeksi.

– Avioero on aina kova paikka. Silloin on aika tutkiskella omaa sielua.

Maaliskuussa 1975 nyrkkeilyn raskaansarjan ottelu Muhammad Alin ja tuntemattoman Chuck Wepnerin välillä innoitti Sylvester Stallonen kirjoittamaan tarinan altavastaaja Rocky Balboasta.

– Käytin kokemuksiani epäonnistuneena näyttelijänä ja pistin ne Rockyyn. Se on kuin minun tarinani, mutta minä en käytä hattuja.

Stallone löysi ostajan ensimmäiselle Rocky-elokuvan käsikirjoitukselleen kolmekymppisenä. Tuolloin hänellä oli pankkitilillä sata taalaa. Silti hän rohkeni esittää vaatimuksen sopimuksen syntymiseksi, vaikka se tarkoitti pienempää palkkiota. Hän esittäisi itse pääroolia: köyhää ja lämminsydämistä nyrkkeilijää, joka harkitsee uransa lopettamista. Studio ei uskonut, että tuntematon näyttelijä kiinnostaisi katsojia.

– Olen kilpailuhenkisten vanhempien poika. Halusin todistaa, että pärjään.

Rocky teki hänestä populaarikulttuurin ikonin.

– Rocky edustaa tarinaa amerikkalaisesta unelmasta, jossa tavallinen mies luo oman menestyksensä.

Pienen budjetin elokuva oli uinuva hitti, joka yllätti kymmenellä Oscar-ehdokkuudella. Se voitti parhaan elokuvan, ohjaajan ja editoinnin palkinnot 1977.

– Jos Rocky ei olisi menestynyt, paiskisin varmaankin hanttihommia minimipalkalla.

Haastavien neuvotteluiden jälkeen Stallone allekirjoitti uuden sopimuksen: hän sai kymmenen prosenttia Rockyn voitoista. Samalla hän takasi paremmat sopimukset kahdelle seuraavalle osalle, Rockyn uusintaottelu (1979) ja Tiikerinsilmä – Rocky III (1982). Rambo-toimintaelokuvat, erityisesti Taistelija (1982), kasvattivat Stallonen suosiota.

– Vietnamin sodassa taistelleen aivopestyn tappajan, John Rambon, suosion salaisuus on siinä, että hän puhuttelee sotaveteraaneja ja heidän läheisiään. On paljon kipeitä kokemuksia, joista ei pystytä puhumaan.

Stallone ei kuitenkaan nauttinut suosiosta.

– Kuvittelin menestyksen erilaiseksi. Minun oli vaikea sulattaa sitä, että minut leimattiin yhden genren näyttelijäksi. Halusin monipuoliseksi luonnenäyttelijäksi. Olisin myös halunnut nähdä maailmaa, mutta vaikka matkustin paljon, näin lähinnä hotellihuoneen toisensa perään.

Stallonesta tuli yksi Hollywoodin parhaiten palkatuista näyttelijöistä.

– Silloin menestystä mitattiin rahalla, mutta en ollut paras näyttelijä.

Suosio lisäsi hännystelijöitä.

– Ihmisten motiiveja on vaikea tunnistaa, sillä sekä ystävät että vihamiehet hymyilevät. Kun ihmiset puukottavat selkään, he pääsevät kuin koira veräjästä lainaamalla fraasia ”tämä on vain bisnestä”.

Hauistenpullistelijana tutuksi tulleen Stallonen ura takkusi 1980-luvun puolivälistä alkaen. Hän voitti lukuisia huonoimman elokuvan Razzie Award -palkintoja.

– Minun oli vaikea suhtautua laskujohteiseen uraan. Pettymykset tekivät minusta vihaisen, mutta samalla ymmärsin, että olen tavallinen kuolevainen.

Nyt, kun aallonpohjasta on venähtänyt tarpeeksi aikaa, hän pystyy analysoimaan tilannetta.

– Uran laskumainingeissa oli tärkeää pitää huolta mielenterveydestä. Silloin itsekunnioitus katoaa ja masentuu helposti. Minulle ainoa keino pysyä järjissäni oli urheilla ja käydä kuntosalilla, hän kertoo.

– Selvittyäni ahdingosta ymmärsin, että olen elänyt suhteellisen hyvän elämän. Olen tehnyt kompromisseja ja huonoja roolivalintoja, mutta loppupeleissä olen tyytyväinen uraani ja elämääni. Olen saanut olla oma itseni.

Suvantovaiheessa hän kirjoitti kirjan, julkaisi lehteä ja perusti oman In Stone -ravitsemusmerkin.

– Kadun monia asioita. Erityisesti sitä, että tein viidennen Rocky-elokuvan huolimattomasti, samoin toisen ja kolmannen Rambon. Hyvässä toimintaelokuvassa pitää olla kantava tarina ja hieman sielua. Se ei saa olla pelkkää mäiskettä.

Kuudes Rocky Balboa -elokuva syntyi hitaasti vuosien aikana. Vuonna 2006 Rockyn tarina ja sen tunnusmusiikki Gonna Fly Now iski taas yleisöön.

– Kukaan ei tarjonnut minulle töitä vuosiin. Olen kiitollinen Rocky Balboa -elokuvasta. Sen ajoitus osui nappiin ja minuun suhtaudutaan taas asiallisesti. Tuntui hyvältä esittää tuttua hahmoa.

Vuosikymmenien saatossa altavastaaja-amatöörinyrkkeilijästä tuli koko kansan sankari.

– Elämäni kulminoituu Rocky-hahmoon. Olemme käyneet läpi samat kasvukivut, muuttuneet ja kas­vaneet. Olemme molemmat kovia miehiä, joilla on herkkä puoli ja välillä ilmaisemme itseämme kömpelösti.

Valkokankaan sankari on eronnut kahdesti, mutta kolmas avioliitto ei syntynytkään hätiköiden.

Hän tapasi 1980-luvun loppupuolella malli Jennifer Flavinin, ja suhde jatkui maaliskuuhun 1994 asti, kunnes Stallone pisti välit poikki. Hän ilmoitti asiasta kuusi sivua pitkässä käsinkirjoitetussa kirjeessä, jonka lähettipalvelu toi Flavinille. Stallonella oli suhde malli Janice Dickinsonin kanssa, ja Dickinson oli raskaana.

Stallonelle selvisi, että hän ei ole lapsen isä ja suhde Dickinsoniin päättyi. Stallone eli hulvatonta elämää seuraavaan kesään asti. Silloin hän palasi Flavinin luokse.

Kaksi vuotta myöhemmin Stallone ja Jennifer Flavin menivät naimisiin Lontoossa. Heillä on kolme tytärtä: Sophia, 22, Sistine, 20, Scarlet, 16.

Sophialle tehtiin sydänleikkaus alle kolmen kuukauden ikäisenä.

– Kun vastasyntynyt tyttäreni sairastui, ymmärsin elämän realiteetit. Olin peloissani, koska hänen henkensä oli alipalkatun ja ylityöllistetyn lääkärin käsissä.

Sophie selvisi, ja valkokankaan muskelimies elää onnellisena vaimonsa, tytärkatraansa ja tyttökoirien kanssa.

Tyttäret pistävät isän koville.

– Isyys on monimutkaista, tai ainakin minulle se on ollut aikamoinen kokemus. Yritän olla hyvä isä, mutta olen silti jossakin asioissa hölmö. Kuuntelen lapsiani ja seuraan heidän tekemisiään, mutta annan heidän silti kasvaa omiksi, itsenäisiksi persoonikseen.

Stallone on oppinut kolmen tyttärensä kanssa, että hän ei voi ikinä voittaa väittelyä, ”mutta kun he kertovat rakastavansa minua, se saa minut hymyilemään”.

Hän uskoo nykyisen liiton onnellisuuden salaisuuden piilevän siinä, että hänen vaimonsa on itsenäinen.

– Hänellä on oma ura yrittäjänä ja omat menonsa. Hän on rehellinen, huolehtivainen ja näkee asiat kokonaisuutena, kun minulla on tapana keskittyä pikkuasioihin.

He rentoutuvat Los Angelesin -kotinsa takapihalla.

– En voi uskoa, että sanon tämän julkisesti, mutta heittelemme palloa kääpiöpystykorvakoirillemme.

Populaarikulttuurin kulttihahmo tekee töitä nyt yhtä paljon kuin uransa ensimmäisen nousukauden aikana.

– Minulla on enemmän energiaa nyt kuin nuorena. En tiedä, johtuuko se siitä, että ymmärrän mahdollisuuksien vähenevän, näen lopun koittavan ja ­haluan antaa kaikkeni.

Tässä kuussa ilmestyy Creed-elokuvan toinen osa, jossa hänet nähdään taas Rocky Balboana. ­Escape Planin kolmasosa on jälkituotannossa, ja hän kuvaa parhaillaan viidettä Ramboa ja Expendables-toimintaelokuvalle kaavaillaan neljättä osaa. Ja nämä ovat vain osa Stallonen tekeillä olevista töistä.

– Minun pitäisi ottaa varovaisemmin, mutta innostun kuvauksissa ja pistän itseni likoon sataprosenttisesti. Olen käynyt läpi selkäleikkauksia, molemmat olkapääni on operoitu ja niskani reistailee. Muutama vuosi sitten jalassani oli seitsemänkymmentä tikkiä. Silti käytän sijaisnäyttelijää vain todella vaarallisissa kohtauksissa – esimerkiksi silloin, kun pitää roikkua helikopterista.

Stallone on vieläkin kilpailuhenkinen, mutta hän yrittää olla realistinen tavoitteissaan.

– Voittaminen tarkoittaa minulle järkevien tavoitteiden asettamista ja niiden saavuttamista.

Vaikka Stallonen elämä on mallillaan, väittää hän vieläkin epäonnistuneensa yhdeksänkymmentäprosenttisesti.

– Sen kierre alkaa jo vauvana – kukaan ei vaihda märkiä vaippojasi, myöhästyt koulusta, reputat kokeissa, ensirakkaus ei kestä, et pääse läpi inssistä. Elämässä oppii vain omien mokien kautta.

Hyvien hetkien Stallone sanoo olevan niitä, joihin hän on heittäytynyt intohimoisesti.