Sosiaali- ja terveysministeriö päätti maanantaina avata lääkintämateriaalien ja suojavarusteiden huoltovarmuusvarastot koronaviruspandemian takia. Ministeriön ylijohtaja Päivi Sillanaukee kuvaili päivää historialliseksi Ylen A-studiossa samana iltana.

Huoltovarmuuskeskus jakaa varusteita ja materiaalia viidelle yliopistolliselle sairaanhoitopiirille. Jaettavia suojavälineitä ovat esimerkiksi kirurgiset maskit ja hengityssuojaimet.

Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt, mistä suojavarusteita hankitaan Suomeen ja kuinka paljon Suomessa tuotteita valmistetaan.

Huoltovarmuuskeskus hankkii tällä hetkellä suojavarusteita keskitetysti Euroopasta ja Aasiasta, erityisesti Kiinasta.

– En voi ketjuja lähteä avaamaan, koska reittejä on monia, mutta ostamme sekä suomalaisten välittäjien ja tukkureitten kautta että suoraan yritystoimijoilta, sanoo Huoltovarmuuskeskuksen perustuotanto-osaston johtaja Jyrki Hakola.

Toimituksia varten järjestetään lentorahteja, mutta Hakola ei halua avata, kuinka usein rahtikoneita Suomeen saapuu.

Normaalioloissa viiden sairaanhoidon erityisvastuualueen logistiikkayksiköt hankkivat suurimman osan materiaalista. Normaalihankintaa tehdään nytkin koko ajan keskitetyn suojavälinehankinnan lisäksi.

Suomessa valmistetaan vain pieni osuus täällä käytössä olevista lääkinnällisistä laitteista ja terveydenhuollon kulutustavarasta, kertoo Terveysteknologian toimialajärjestö Sailab ‒ MedTech Finland ry:n toimitusjohtaja Laura Simik.

Suurin osa tuotteista valmistetaan Kiinassa ja Kaakkois-Aasiassa. Euroopan tasolla suuria suojaustuotteiden valmistajamaita ovat Espanja ja Ranska, hengityssuojainten osalta myös Tšekki ja Puola.

Hengityssuojaimia tuotetaan erityisesti Kiinassa, sanoo Huoltovarmuuskeskuksen Hakola. Hän korostaa, että Huoltovarmuuskeskus etsii tuotteita ensisijaisesti globaaleilta markkinoita, ei minkään tietyn maan suunnasta.

Suojatarvikemarkkinat toimivat kolmella tasolla: hankintaketjun ylätasolla tuotteitaan tarjoavat sekä kansainväliset että kotimaiset yritykset, toisella tasolla valtiolliset toimijat ja kolmannella tasolla myös avustusjärjestöt tai säätiöt.

Juuri Kiina on lähettänyt esimerkiksi Italiaan suojatarvikeapua koronavirusepidemian takia. Onko Suomi tehnyt Kiinan kanssa sopimuksia joistain suojatarvikkeista?

– Suomi lähtee siitä, että me hankimme käypään hintaan markkinoilta tavaraa, vastaa sosiaali- ja terveysministeriön valmiusjohtaja Pekka Tulokas.

– Kiinastahan tulee paljon tavaraa, se on ilman muuta selvää.

Hänen mukaansa kiinalaiset yritykset ovat olleet häneen henkilökohtaisesti yhteydessä tarjouksistaan, mutta hän ei osaa sanoa, linkittyvätkö tarjoukset mahdollisesti Kiinan valtioon.

Kiinan massiivinen tuotantokapasiteetti on muokannut terveysteknologia- ja suojaustuotemarkkinoita. Maa on pystynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana tarjoamaan suurella volyymilla tuotteita hinnalla, johon monen kilpailijan on ollut vaikea vastata.

Suomi haluaa nyt käynnistää kotimaisissa yrityksissä tiettyjen terveydenhuollon suojatavararyhmien tuotannon. Esimerkiksi kasvojen suojavisiireitä valmistetaan tai niiden tuotantoa suunnitellaan jo neljässä kotimaisessa yrityksessä, jotka ovat muuttaneet tuotantoaan vastaamaan tarvetta.

Hakola ja Tulokas kertovat myös, että Suomessa on myös yrityksiä, joissa on vireillä selvitys suojaviittojen ja kertakäyttöisten tekstiilisuojatakkien, -housujen ja -myssyjen tuotannon aloittamisesta.

Tulokas pitää mahdollisena, että jopa hengityskoneita tuotettaisiin Suomessa, jos niitä jossain vaiheessa pitäisi hankkia lisää. Toistaiseksi hengityskoneita ei Tulokkaan mukaan ole hankittu lisää etupainotteisesti sen takia, että ensisijaisesti tarvitaan lisää osaavaa henkilökuntaa tehohoitoon, ei välineistöä.

Valmiuslain nojalla ei ole mahdollista, että valtioneuvosto määräisi jonkin tietyn yrityksen tuottamaan jotain tiettyä tuotetta kriisitilanteessa. Sen sijaan Huoltovarmuuskeskus on kertonut yhteistyöyrityksilleen tarpeistaan ja ajatuksistaan.

– Kyllä yritykset katsovat tätä ihan omasta liiketoimintanäkökulmastaan. Täytyy olla työtä tehtaalla, Hakola sanoo.

Laura Simikin edustama Sailab toivoo, että julkisia hankintoja ei tehtäisi vain halvan hinnan perusteella.

– Liian isot kilpailutukset tarkoittavat myös sitä, että pienet toimijat eivät pysty niihin osallistumaan, hän kuvaa ja viittaa muun muassa suomalaisiin yrityksiin.