Autoalalla ollaan hyviä tässä. Väännetään nokkelasti sanoja, keksitään uusia termejä, leikitään mielikuvilla. Menneinä vuosikymmeninä, kun urheilullisuus oli vielä nykyistäkin kovemmassa huudossa, Seat Ibizan takalasiin keksittiin tehtaalla liimata tarra "System Porsche". 1.2 -litrainen kinneri kai sitten kulki vähän kovempaa. Mobililla lanseerattiin "täyssynteettinen" öljy, joka ei hinnan lisäksi käytännössä mitenkään muuten eronnut tavallisesta synteettisestä moottoriöljystä.

"Premium" lienee autoilun markkinointitermeistä se yleisin. Kukaan ei osaa täsmällisesti sanoa, mitä premiumilla tarkoitetaan, mutta jotain sellaista kai, jolla asiakas saadaan maksamaan tuotteesta enemmän. Menestyvä kaupparatsu saattaa mielellään pulittaa monta tonnia ekst­raa autonsa "ortopedi-istuimista", ja todennäköisesti tuntee saavansa rahoilleen vastinetta, selkävaivalleen helpotusta. Reilu peli siis.

Yksi huvittavimmista sanaleikeistä on vaihtoautomyyjien aikanaan lanseeraama termi "alkuperäinen Suomi-auto". Sen oli kai tarkoitus kuvata hyvin pidettyä ja säännöllisesti huollettua autoa talvivarustelulla, vaikka oikeasti kyse olikin tuiki tavallisesta, surkeasti varustellusta ja maantiesuolan syövyttämästä karvalakkimallista, johon kainuulainen katsastusmies oli leiman lisäksi lyönyt jakoavaimella helmat täyteen reikiä. Saksasta – auton alkuperäisestä valmistusmaasta – haetuista priimakuntoisista tuontiautoista poiketen tässä Suomi-autossa ei tietenkään ollut ilmastointia tai edes keskuslukitusta, pölykapselit sentään yleensä löytyivät.

Nykyään kaiken pitää olla ekologista ja vastuullista. Autonostajille markkinoidaan "ekopuuta" ja "vegaaninahkaa". Suomeksi sanottuna siis muovia, mutta ai että, miten olo tuntuu hetken suorastaan elokapinalliselta, kun vegaanihiki liimaa kesähelteellä lahkeet kiinni takareisiin. Pitäähän sitä nyt autoilijankin tehdä tänä päivänä oma osansa, se on selvä.

Myös identiteettipolitiikka tunkee kaikkialle. Koska autoala on hyvä aistimaan virtauksia ja ajan henkeä, tämä tulee epäilemättä näkymään markkinoinnissa. Toksista maskuliinisuutta pursuavat mallinimet tyyliin Ferrari Testarossa tai Land Rover Defender tuskin menisivät enää läpi. 1970-luvun angloamerikkalaiset ikonit Ford Escort ja Dodge Dart Swinger saisivat sukupuolentutkijan vetäisemään soijalat­tet väärään kurkkuun Helsingin yliopistolla.

Retrobuumi oli ja meni, mutta GM:llä olisi brändivarastossaan mistä ammentaa: Chevrolet Trans Am – iso, turvallisen tilan auton 1990-luvulta. Tai ehkäpä Nissan voisi päivittää Jukensa: miltä kuulostaisi Nissan Woke?

Mallinimien kanssa on muuten syytä olla tarkkana, tai voi mennä pahasti pieleen. Mitsubishi nimesi aikanaan maasturinsa Pajeroksi: karkeasti ilmaistuna tämä tarkoittaa espanjaksi "runkkaria". Mallinimi vaihtui latino­maissa pian Mitsubishi Monteroksi, mutta ensivaikutelmanhan voi tehdä vain kerran.

Tuulilasin tuoreessa numerossa 14/2022 on toimittaja Vesa Eskolan erinomainen artikkeli autojen nahkaverhoilusta. Juttua varten vierailtiin Bridge of Weirin tehtaalla Skotlannissa, Glasgow'n länsipuolella. Skotlannissa tuotettua nahkaa päätyy mm. Aston Martinin, Bentleyn, Jaguarin ja Rolls-Roycen penkkeihin. Myös Polestarin sisustusnahat tulevat tältä tehtaalta.

Hetkinen! Eikös juuri Polestar ole edelläkävijä vegaaninahan käytössä? Vastaus on kyllä, mutta kuten kaikessa liiketoiminnassa, markkinat lopulta ratkaisevat. Tosiasia on se, että ihmiset haluavat hintavaan autoonsa parempaa materiaalia kuin vegaaniseksi brändättyä, epämukavaa ja muovipohjaista keinonahkaa, jota on muodon vuoksi vähän jatkettu hampulla tai muulla kasvikuidulla. Niinpä on jouduttu palaamaan perusasioiden ääreen. Polestarinkaan ostajan ei tarvitse enää posket punaisina vaivihkaa kysellä, josko tiskin alta löytyisi sitä oikeaa nahkaa.

Tuotantoeläinten kohtelu on asia, josta sivistysvaltiossa syystäkin aika ajoin keskustellaan kovaäänisesti. Harva tavan kansalainen silti sen enempää miettii koko asiaa hunakanasuikaleita wokatessaan tai ulkofilepihvejä viikonlopun kunniaksi grillatessaan.

Kun eläimiä joka tapauksessa käytetään ruoantuotannossa, on järkevää ja myös eettisesti perusteltua hyödyntää eläimen ruho kokonaan nahkaa myöten. Eikö kaikkea turhaa hävikkiä nimenomaan pitäisi osata välttää?

Jos siis kangasverhoilun sijaan haluaa autoonsa hieman paremmin aikaa ja kulutusta kestävää materiaalia, oikea nahka on yhä tänäkin päivänä viisas ja samalla myös vastuullinen valinta. Niin sanotusta vegaaninahasta en menisi samaa vannomaan.

Olli Koivusalo, päätoimittaja

olli.koivusalo@tuulilasi.fi