Toisinaan nimi on enne. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen eli THL:n johtavan asiantuntijan Jussi Sanen sukunimi kun on englanniksi ”tervejärkinen”, ja juuri tällainen on myös hänen ammatillinen minänsä.

Kun alkuvuonna 2020 koronavirus on alkanut levitä ensiksi Kiinassa ja sitten muissa maissa, Sane on esiintynyt tuon tuosta Suomen tv-uutisissa ja muussa mediassa järjen äänenä. Miehenä, jonka työnä on asettaa terveysasioita oikeisiin mittasuhteisiin.

Siinä missä elokuvateollisuus on luonut pandemioista hirmuisia mielikuvia ja mediakanavissa, etenkin somessa, leviää kaikenlaisia väitteitä, Sanen arkinen tehtävä on jakaa kylmähermoista, tutkimuksiin pohjaavaa tietoa.

Koronaviruksesta Sane, 36, kuuli ensimmäisen kerran vuoden 2019 joulukuun lopulla.

”Meillä on laaja verkosto, jonka avulla saamme päivittäin kansainvälistä tilannekuvaa, sisäpiirin tietoa eri maista”, Sane kertoo THL:n kahvihuoneessa. (Haastattelu on tehty helmikuun lopussa 2020, jolloin virus oli vasta alkanut levitä Suomessa eikä täällä ollut suosituksia matkailun rajoituksista.)

”Joulukuun alussa Kiinasta alkoi tulla heikkoja signaaleja siitä, että jotakin on siellä meneillään. Aluksi tietenkin epäilimme, että kyse voi olla jostakin tutummasta ongelmasta. Mutta tammikuun puolella alkoi tulla tietoa siitä, että nyt on mahdollisesti liikkeellä uusi taudinaiheuttaja.”

Siitä lähtien koronavirus on täyttänyt Sanen päivät.

”Rauhan oloissa” – kuten hän asian ilmaisee – hänen arkensa täyttyy esimiestyöstä ja tilannekuvan keräämisestä yhteistyökumppaneiden antaman tiedon pohjalta. On riskiarvioiden ja tutkimusten tekoa sekä tiedonvälitystä sosiaali- ja terveysministeriölle sekä muille virallisille tahoille.

Työhön liittyy paljon matkustamista. Hänellä on myös kansainvälisiä projekteja, joissa kehitetään maiden valmiutta torjua epidemioita. Esimerkiksi Somalimaassa hän on käynyt opastamassa paikallisia siinä, millaista lainsäädäntöä terveyden suojelussa tarvitaan, miten tartuntatauteja tulisi seurata ja tutkia sekä mitä testejä laboratorioiden tulisi kyetä tehdä.

”Kulttuurimielessä se on ollut valtavan kasvattava paikka”, Sane kertoo. ”Länsimaalaisilla on hyvin värittynyt kuva siitä, millaista elämä Somalimaassa on, mutta on ollut ällistyttävää huomata, miten samanlaista se kuitenkin on: miten somalit siellä päivänsä viettävät, mistä puhuvat, mitä murheita heillä on. Neljällä viikon reissullani sinne olen tavannut paikallisia terveysministeriön työntekijöitä, tutustunut laboratorioihin ja saanut selville mikä on mahdollista, mikä ei. Hallinto ei ole siellä yhtä vakaalla pohjalla kuin muualla.”

Tehtävikseen Sane nimeää tartuntatautien seurannan, torjunnan, tutkimuksen ja epidemiaselvitykset. Kansainvälinen terveysturvallisuus ja valmiustoiminta – eli tautiuhkiin varautuminen ennakoivasti – ovat myös tärkeitä alueita.

Onko hän huolissaan koronaviruksesta?

”Huoli on niin kauhean voimakas sana”, Sane pohtii. ”Olen periaatteessa huolissani monista asioista, kuten vaikkapa ilmastonmuutoksesta, mutta huolia voi lieventää suhteuttamalla riskejä. Kuten arvioimalla, mikä on potentiaalinen tartuntatilanne ja miten taudin etenemistä voidaan rajata. Moneen asiaan liittyy huolia ja riskejä, mutta jos niihin takertuu, ei voi elää ollenkaan.”

Kun THL tekee riskiarvioita, se ei Sanen mukaan koskaan voi lähteä siitä, ettei mitään riskiä ole, koska aina voi tulla yllätyksiä. Matkailijoiden hyväksi THL tuottaa tilannekuvauksia eri maista, vaikkapa denguekuumeen lisääntymisestä Thaimaassa. Tämän pohjalta he tekevät tiedotteita ja uutisointia periaatteella: matkailija, muista nämä asiat.

Tieto suhteutetaan kunkin maan oloihin – jos vaikkapa Brasiliassa on alkamassa isot festivaalit, se omalla tavallaan lisää matkailijan riskialttiutta. Matkustuskieltoja tai -rajoituksia THL:llä ei ole valtuuksia ehdottaa tai langettaa; ulkoministeriö sen sijaan antaa matkustussuosituksia. THL on usein yhteydessä myös matkanjärjestäjiin ja jakaa suosituksia.

Onko työ muuttanut Sanen omia matkustustapoja?

”Tätä minulta usein kysytään ja vastaan, että on ja ei”, hän kertoo. ”Kun tietää riskitilanteet, voi matkustaa varmemmin mielin. Tärkeintä on riskien suhteutus. Koskaan riskit eivät ole nollassa, mutta jos niitä pelkää, täytyisi jäädä kotiin.”

Kuinka hän huolehtii vapaa-ajan matkoillaan hygieniasta – kulkeeko käsidesi aina mukana, miten suojautuu taudeilta?

Tavallisina aikoina Sanelle riittää matkoilla ”perusasioista huolehtiminen”, hän vastaa.

”Pesen kädet säännöllisesti, ja vältän tiettyjä riskiruokia – mutta maistelen matkoilla kuitenkin rohkeasti uuttakin. Suojaudun hyttysenpistoilta,  mikäli siihen on tarve. Käsidesi on yleensä mukana, mutta ei nyt sentään Tukholmanreissulla tai muulla vastaavalla.”

Jussi Sanen oma työtausta on kansainvälinen sekin. Hän on opiskellut biolääketiedettä Karoliinisessa instituutissa Tukholmassa ja osallistunut Euroopan tartuntatautiviraston ECDC:n koulutukseen Alankomaissa. Hän on opiskellut myös Australiassa, johon hän kiintyi kovasti. Hän asui Brisbanen eteläpuolella isossa Gold Coastin kaupungissa.

”Australia on hyvin kiehtova paikka, koska se on yhteiskunnallisesti eräänlainen Euroopan ja Yhdysvaltojen välimuoto. Ihmiset ovat mukavia ja avoimia ja ilmasto hieno. Kävin Australian bushlandiksi kutsutulla alueella vaeltamassa. Se on paloherkkää aluetta, mikä on riipaissut sydäntäni viime kuukausien hallitsemattomien palojen takia.”

Sanea viehättää myös Australian luonnon monimuotoisuus. Pohjoisen Daintreesta löytää sademetsiä, kun taas Tasmanian alueella on Lapin mieleen tuovia maisemia.

Hollannissa hän asui kauniissa yliopistokaupungissa Utrechtissa, ja siellä syntyi perheen ensimmäinen lapsi. Nyt lapsia on kaksi, ja perhe matkailee usein. He ovat käyneet hiihtämässä ja laskettelemassa Lapissa sekä kaupunki- ja rantalomilla Euroopassa. Viime kesänä he olivat pitkällä reissulla Hongkongissa ja Australiassa. 

”Täytyy vain uskaltaa matkustaa lasten kanssa”, Sane pohtii. ”Opettaa heitä siihen ja totuttaa ajoittaiseen epämukavuuteen, jota sietämällä voi saavuttaa palkitsevia asioita. Vastaavasti vanhempien täytyy rohjeta tarvittaessa luistaa omista suunnitelmista ja välillä mennä lasten ehdoilla.”

Yksi perheen palkitsevimpia reissuja oli matka Kapkaupungissa ja sen lähiseuduilla: vierailut kiinnostavissa museoissa, kuten Robben Islandin vankilassa, safariin osallistuminen sekä sukeltelu kylmissä mutta kirkkaissa merivesissä. Kaikista ikimuistoisimpana kokemanaan paikkana Sane pitää kuitenkin Yosemiten kansallispuistoa Yhdysvalloissa, jota hän kutsuu leukoja loksauttavaksi elämykseksi.

Vaikka Sane on huolissaan ilmastonmuutoksesta, hänen matkailuunsa se ei vielä ole merkittävästi vaikuttanut.

”Koska teen töitä ilmastonmuutoksen terveysvaikutusten parissa, näitä asioita ei voi olla pohtimatta. Ja jokainen ajatteleva ihminen potee ilmastoahdistusta. Mutta kulttuurien kohtaaminen ja kansainvälinen yhteistyö on elintärkeää joka alalla, myös ilmastonmuutoksen pysäyttämisessä. Pitää tehdä mitä pystyy. On löydettävä järkevä balanssi asioiden välillä ja vältettävä mustavalkoista ajattelua.”

Yhteistyö on tärkeää myös infodemian kitkemiseksi – se on WHO:n määrittelemä termi, joka kattaa huhupuheet, väärän tiedon, salaliittoteoriat, rokotevastaisuuden ja vaikkapa epäluulon lietsomisen viranomaisia kohtaan. Sikainfluenssan ja sarsin aikoihin ei ollut vielä nykyistä somea, ja Sanen kaltaisten asiantuntijoiden työ oli silloin helpompaa.

”Toki somea voi käyttää myös hyvään tiedonlevitykseen”, Sane sanoo. ”Nyt se nostaa ennen kaikkea lieveilmiöitä, kuten koronaviruksen myötä klikkiotsikoita, kiinalaisten syrjimistä, väärää tietoa. Mutta uskon, että ihmiset ovat pohjimmiltaan järkeviä ja heidät voi tavoittaa tiedolla ja argumenteilla – en kai voisi muuten tätä työtä tehdäkään.”

Haastattelu tehtiin helmikuun lopussa 2020. Juttu julkaistiin Mondo-lehdessä 5/2020.