Kirjoitimme pari numeroa sitten Citroën Amista ja Pininfarina Battistasta, jotka omalla tavallaan edustavat sähköautoilun ääripäitä. Toinen on halpa ja askeettinen kaupunkeihin tarkoitettu kevytajoneuvo, toinen on taas pari miljoonaa maksava superauto. Näiden ääripäiden väliin mahtuu sitten kaikkea maan ja taivaan väliltä aina kohtuuhintaisista perheautoista ylellisiin luksuslaitteisiin. Painopiste on tosin ollut toistaiseksi enemmänkin jälkimmäisissä.

Yksi sähkön erikoispiirteitä autojen voimalinjassa on sähkömoottorin luoma mahdollisuus tarjota kuljettajalle välitöntä tehon ja voiman tunnetta. Siksi sähkömoottori on omiaan ennen kaikkea ajamisen hauskuutta tarjoaviin laitteisiin.

Rationaalisesti autoista puhuttaessa nostetaan esiin sellaisia asioita kuin taloudellisuus, käytännöllisyys ja mukavuus. Se ei kuitenkaan muuta miksikään sitä faktaa, että niin kauan kuin autoja on ollut, vauhdin hurma on aina kiehtonut ihmisiä.

Ja koska vain murto-osalla auton ostajista on varaa superurheiluautoihin, halukkaille on tehty samaa tarkoitusta ajavia, mutta huomattavasti kohtuullisemman hintaisia laitteita. Tätä luokkaa edustavat useat brittiroadsterit, joista vaikkapa legendaarinen Caterham on tyyppiesimerkki pelkästään hauskanpitoon tehdystä yksinkertaisesta ja siten myös kohtuuhintaisesta urheiluautosta.

Ja kun konsepti toimii polttomoottoriautossa, se toimii luonnollisesti myös sähköautossa.

Saammeko siis esitellä sveitsiläisen Kyburz eRod -sähkökiiturin. Pieni 45 kW:n sähkömoottori takana ruokkii takapyöriä, kompakti 19,2 kWh:n akku tarjoaa teoreettisen noin 200 kilometrin toimintamatkan, ja 600 kilon omamassa pitää huolen siitä, että vauhti tuntuu.

Näitä pohdittaessa päästään sen perimmäisen kysymyksen äärelle, elikkä mikä tekee autosta urheilullisen.

Teho? Ajettavuus? Tinkimättömyys? Moottorin äänet? Vai onko kyse lopulta edes ajokokemuksesta? Kysymyksiä kysymysten päälle.

Kyburz eRodin vitsi on siinä, ettei se ole edes auto. Se on rekisteröity Sveitsissä ja EU-alueella L7e-luokan kevytajoneuvoksi. Rakenteet ovat varsin yksinkertaiset: putkirunkokehikko, sen ympärillä kevyt kori, kehikon sisällä kaukalo kuljettajalle ja matkustajalle, kuppi-istuimet, ei ovia… Tuulilasi löytyy, mutta eRodin saa ilmankin. Silloin tarvitaan tosin ajolasit, ja ajon jälkeen on pestävä hampaat itikoista. Ajaminen on nimittäin mahdotonta ilman jatkuvaa virnistelyä.

Myös hienot kosketusnäytöt, radio, mukitelineet ja muut mukavuutta edistävät varusteet loistavat poissaolollaan. Kyburz on askeettinen yhden tarkoituksen laite, jossa kuljettaja keskittyy vain olennaiseen.

Kaikki tarvittava on pakattu muutaman sentin yli kolmen metrin kokonaismittaan. Leveyttäkään Kyburzilla ei ole liikaa, 162 senttiä. Putkirungon yläosat ovat yhtä korkealla kuin Ferrarin tai Lamborghinin katto. Tämä asettaa omat haasteensa laskeutua eRodin sisälle tyylikkäästi. Akrobatiaa ei toki tarvita, mutta pientä notkeutta vaaditaan.

Kuski sitoo itsensä penkkiin nelipistevöillä, ja ajoasento on se, mikä se on. Momon miniratti istuu hyvin käteen. Mittaristo on pieni, mutta tarjoaa kaiken tarpeellisen informaation eli lähinnä ajonopeuden ja akun varauksen.

Käynnistys tapahtuu tyylikkäästi virta-avainta kääntämällä. Niin retroa!

Matkaan lähdetään vienon suhinan ja surinan saattelemana. Koko sähköinen tekniikkapaketti on heti ohjaamon takana. Myös kaikki muu tekniikka on näkyvillä. Jollain tapaa kokonaisuus muistuttaa opiskelijaprojektia, mikä eRod alkujaan olikin. Se oli Bernin ammattikorkeakoulun opiskelijoiden lopputyönäyte.

Kyburz nappasi tuotteesta kopin, ja eRod on heillekin hauska sivuprojekti. Päätyönään Kyburz valmistaa sähkömopoja ja sähköisiä kevytajoneuvoja kunnille ja Sveitsin postille.

Ja onhan tämä hauska laite. Ohjaustehostinta ei ole. Ei myöskään ABS-jarruja. Myös luistonestoa, ajonvakautusta tai muita elektronisia avustimia on turha etsiä. Edes jarrut eivät ole tehostetut. Rattia pitää siis kääntää ihan käsivoimin, samoin kuin jarrua on oikeasti poljettava. Vastalahjaksi kuski palkitaan erinomaisen suoralla palautteella, joka on mahdollista vain ilman elektroniikkaa. Fiilis on vähän sama kuin tehokkaassa mikroautossa tai pikkuformulassa.

Näillä spekseillä on selvää, että eRod on tehty ratapäiviä varten. Toki sillä on helppo nautiskella myös mutkaisilla maanteillä. Arkiajossa taajamissa tai moottoritiellä se ei ole sen sijaan parhaimmillaan.

Isojen moottoriratojen menopeli Kyburz eRodin ei myöskään ole. Sen huippunopeus on rajattu lukemaan 120 km/h, mikä toki riittää erinomaisesti vauhdin hurman saavuttamiseen. Mutta jos suoralla on mittaa kilometri, kuski ehtii torkahtaa ennen suoran päätä. Tämä ”auto” janoaa yksinkertaisesti kurveja.

Kiihtyvyys aiheuttaa myös hihittelyä, 80 km/h vauhtiin ennätetään 4,9 sekunnissa. Tukka hulmuaa vähemmästäkin. Ilma iskee pikkuroadsterin kabiinissa väkisinkin vasten kasvoja. Vauhti myös tuntuu ja on läsnä huomattavasti selvemmin kuin oikeassa urheiluautossa. Tämä on vain positiivista. On vaikea uskoa, että tehoa on käytössä ainoastaan 61 hevosvoimaa. En muista milloin satasen nopeus olisi viimeksi tuntunut yhtä hurjalta.

Ajettavuus on erinomainen, ohjaus on suora ja tarkka. Erillisjousitus sekä edessä että takana pitää kaikki tassut tiukasti kiinni tiessä. Kuski on yhtä menopelinsä kanssa. Myös auton mekaniikka on läsnä, ja se lisää kokemuksen hienoutta. Painopiste on erittäin matalalla, ja eRod on myös yllättävän vakaa. Oman osansa tästä tekee 190 kiloa painava akusto.

Meidän testiautomme on varustettu normaalirenkaille, mutta halukkaat saavat alleen myös semisliksit. Rengaskoko on 195/50 R 15.

Virallinen toimintamatka eRodille on 208 kilometriä. Urheilullisemmin ajettaessa oikea lukema on jossain 120-130 kilometrin tuntumassa, radalla vielä vähemmän. Se ei ole tietysti paljon, mutta riittävästi hauskanpitoon. Kun takana on tunti tehokasta ajorutistusta, suurimmat menohalut on tyydytetty. Ajaminen käy myös fyysisestä urheilusuorituksesta.

Ei siis muuta kuin eRod pistokkeen päähän odottamaan seuraavaa ajokertaa. Lataus tapahtuu joko kotipistokkeesta tai ”pikalatauksella” kolmivaiheisesti maksimissaan 19,8 kW:n latausteholla. Akku on siis tarvittaessa täynnä taas noin tunnin jälkeen.

Sveitsissä eRod maksaa 42 500 Sveitsin frangia eli melkein saman euroissa. Se on tietysti iso summa pelkästä hauskanpitolaitteesta, mutta ei samalla summalla saa kovin monta yhtä hauskaa nelipyöräistä – ei ainakaan uutena.