”Kestääkö itäauto pakkasta”, kysyttiin helmikuun 1973 Tuulilasin autovertailun otsikossa. Mukaan oli valittu kolme rautaesiripun takana valmistettua autoa, joiden kilpailuvalttina oli edullinen hinta ja jopa 18 kuukauden maksuaika. Moskvitsh 1500 M oli peräisin Neuvostoliitosta, Skoda S 100 Tsekkoslovakiasta ja Wartburg 353 De Luxe Itä-Saksasta.

Kylmäkäynnistyskokeessa Wartburg oli vertailun ykkönen; se lähti ainoana testikolmikosta käyntiin käyttöohjekirjan neuvojen mukaan. Testi toteutettiin Espoon Otaniemessä Teknillisen korkeakoulun kylmäkaapissa lämpötilassa -25 C. Ja Warre siis toimi juuri niin kuin pitikin: rikastin päälle, kytkin pohjaan ja heti toisella käynnistysyrityksellä Wartburg hyrähti käyntiin. Tätä sopi toisaalta odottaakin; kaksitahtimoottorillahan ei ollut raskaita öljyjä pyöritettävänään.

Moskvitshin käynnistysohjeisiin alle -20 C:een lämpötiloissa kuului kiertää ensin käynnistyskammella viisi kierrosta, sitten vetää kuristinläppä päälle, painaa kytkinpoljin pohjaan ja polkaista kaasupoljinta neljä kertaa ennen virran kytkemistä. Näillä ohjeilla Mosse ei kuitenkaan vielä edes inahtanut. Auto saatiin lopulta käyntiin vasta kun se oli siirretty lämpimämpään tilaan ja akkua oli ladattu hetken aikaa. Kätevää!

Skodan käyttöohjekirjasta ei löytynyt erillisiä ohjeita kylmäkäynnistykseen. Niitä olisi kuitenkin tarvittu, sillä Skodassa oli ns. käynnistyskaasutin, jonka vuoksi kaasupolkimen oli oltava ylhäällä (ja kytkimen tietysti alhaalla) käynnistyksen aikana. Näiden auton käynnistämiseen liittyvien yleisohjeiden mukaan toimimalla Skoda ei antanut minkäänlaisia elonmerkkejä. Sitten aloitettiin kaasupolkimen maltillinen pumppaaminen, jonka jälkeen autoa yritettiin taas käynnistää: pieni hörähdys, ei muuta. Viidennentoista käynnistysyrityksen jälkeen tulpat kastuivat, ja homma oli paketissa. Vinkkinä Skodan omistajille Tuulilasin testaajat ehdottivat käynnistyssuuttimen poraamista suuremmaksi.

Skodan, Mossen ja Warren ajo-ominaisuuksien kuvailemiseen eivät tämän palstan rivit riitä. Surkeitahan nuo tuon ajan itäautot olivat joka tavalla – jos siis ensin onnistui saamaan autonsa talvella käyntiin.