Päivä pitenee, mutta on edelleen lyhyt. Tulevaisuudessa Suomen talven pimeys syvenee ja samalla luultavasti kaamosmasennus.

Ilmastokriisi on jo nyt lisännyt talvien synkkyyttä. Toisille meistä talvesta selviäminen tuottaakin ongelmia. Yö ei riitä kunnon uniin, lenkille ei millään jaksaisi vaivautua ja joulusuklaat houkuttavat jo marraskuussa.

Jos kuulostaa tutulta, kärsit mitä luultavimmin kaamosoireista – aivan kuten moni muukin suomalainen.

Etelä-Suomessa on yhä useampina vuosina tuskailtu lumettomuuden synkkyydessä. Tutkimushavaintojen mukaan auringonvalon määrä on vähentynyt talvikuukausina jo koko maassa. Suomen talvet ovat käyneet pimeämmäksi, kun ilmasto on lämmennyt.

Kun valo vähenee, vuorokausirytmimme on vaikeuksissa. Siitä kaamosoireet johtuvat, sanoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Timo Partonen.

Hänen mukaansa kaamosoireet ovat oma, hyvin tutkittu ja tunnettu ilmiönsä, jota ei pidä sekoittaa vuoden loppua kohti tiivistyvään työstressiin tai muihin mielenterveysongelmiin – vaikka oireet olisivatkin samanlaisia.

– Kaamosoireilun tunnistaa parhaiten siitä, että oireet ilmenevät ja poistuvat toistuvasti samaan aikaan vuotta, Partonen sanoo.

Tavallisesti kaamosoireet alkavat lokakuulta, syvenevät marras- ja joulukuussa ja helpottavat sitten helmikuun aikana.

Erityisesti ennen aamukymmentä saadun valon puute viivästyttää unirytmiä ja saa osan ihmisistä tarvitsemaan yhdestä kolmeen tuntia enemmän unta. Samalla kuitenkin unen laatu ja palauttavuus heikentyvät. Joillekin viivästynyt unirytmi kääntyy uniongelmiksi ja unettomuudeksi.

Unirytmin viivästymisellä on muitakin seurauksia. Vireystaso laskee, liikunnan määrä vähenee ja erityisesti iltapäivisin alkaa tehdä mieli sokerisia herkkuja ja muita hiilihydraatteja, kuten pastaa.

– On ihan tavallista, että kaamosoireista kärsivillä paino nousee kahdesta viiteen kiloa talven aikana. Jos lisäpaino ei lähde ennen seuraavaa talvea, voi kymmenessä vuodessa kertyä merkittävääkin ylipainoa, Partonen sanoo.

Joillakin mieliala laskee, ja pahimmillaan voi kehkeytyä hoitoa vaativa kaamosmasennus. Se tarkoittaa kliinisesti todettua masennustilaa, jonka laukaisee valon väheneminen syksyisin.

Pimeys on terveysongelma, ja pimeyttä on tarjolla.

Kaamosoireet voivat lisääntyä. Kun ilmasto lämpenee, myös valo-olosuhteet muuttuvat: pohjoiset talvet ovat käymässä entistä pimeämmiksi.

Viime vuonna julkaistussa ilmastotutkijoiden Kimmo Ruosteenojan ja Jouni Räisäsen tutkimuksessa ennustetaan, että valon määrä vähenee Suomessa ennen vuotta 2050 talvikuukausina ja lisääntyy kesäisin. Näin käy, vaikka ilmastonmuutosta onnistuttaisiinkin hillitsemään suunnitellusti.

– Tämä johtuu pilvisyyden lisääntymisestä talvisin, ja siitä, että Etelä-Suomessa talvet käyvät keskimäärin vähälumisemmiksi, Timo Partonen sanoo.

Valo siis vähenee niinä kuukausina, joina kaamosoireet ja kaamosmasennus vaivaavat kansaa. Se voi Partosen mukaan paitsi tehdä kaamoksesta kärsivien oireista vakavampia ja lisätä kaamosoireilevien määrää.

– Valistunut arvioni on, että ongelma kasvaa ilmastonmuutoksen myötä, Partonen sanoo.

Tutkimusten perusteella naiset kärsivät kaamosoireista hieman useammin kuin miehet. Myös suomalaistutkimuksessa havaittiin oireilun lisääntyneen Suomessa vuosina 2011–2017 juuri naisilla. Kaamosoireita esiintyy ihmisillä tasaisesti koko maassa.

Partonen johtaa Suomen akatemian rahoittamaa tutkimushanketta, jossa ilmastonmuutoksen pitkäkestoisia ja hitaita vaikutuksia suomalaisten mielenterveyteen tutkitaan.

Aiemmin maailmalla on tutkittu sään ääri-ilmiöiden ja toisaalta ilmastoahdistuksen vaikutuksia psyykkiseen hyvinvointiin. Hitaita vaikutuksia on tutkittu vain vähän.

Syytä olisi, koska talvet pimenevät parhaassakin tapauksessa. Vuosisadan loppuvuosina talvet marraskuulta huhtikuulle ovat ennusteiden mukaan vielä lähivuosikymmeniäkin pimeämpiä.

– Myös kesän lisääntyvä valo ja helteet voivat vaikeuttaa sairaiden oloa ja heikentää unta, mutta pitkäkestoisten vaikutusten kannalta talvien lisääntyvä pimeys on vakavin asia, Partonen sanoo.

Kaamosoireista ei kärsitä vain pohjolassa, vaan ilmiö on tuttu muuallakin maailmassa. Esimerkiksi espanjalaisista noin 10 prosenttia kärsii talvisin vähenevän aamuvalon aiheuttamista oireista.

– Ilmiö yleistyy pohjoisemmaksi tultaessa. Suomalaisista noin 25 prosenttia sanoo kaamosoireiden olevan heille ongelma, ja arviolta 40 prosenttia kärsii niistä jossain määrin, Partonen sanoo.

Valoisuus vaikuttaa ihmiseen automaattisesti, tahdostamme riippumatta. Aivoissamme on pieni hermosolujen tiivistymä, suprakiasmaattinen tumake, joka sijaitsee silmästä tulevien näköhermojen yläpuolella hypotalamuksessa.

Näköhavainnot kulkevat omia hermoratojaan pitkin syvemmälle aivoihin, mutta osa hermoista tuo valon ja pimeyden aistimukset suoraan silmän verkkokalvoilta suprakiasmaattiseen tumakkeeseen.

– Valon ja pimeyden vaihtelut luovat ja ylläpitävät vuorokausirytmiämme tämän toiminnon kautta, Timo Partonen sanoo.

Hintalappua kaamosoireilulle on vaikea laskea. Varsinaista kaamosmasennusta valon väheneminen aiheuttaa 1–2 prosentilla väestöstä, eli jopa yli sadallatuhannella suomalaisella.

Kaamosmasennuksen kustannuksista Suomessa voidaan esittää tutkimuksissa vain karkeita arvioita, mutta suorat ja epäsuorat vaikutukset voivat nousta satoihin miljooniin euroihin, jopa 800 miljoonaan euroon vuosittain.

– Joka kymmenes masennukseen sairastuminen Suomessa johtuu kaamoksesta, joten se on kyllä merkittävä asia. Hoito maksaa, jos määrä kasvaa, Partonen sanoo.

Myös unettomuuden kustannuksia on vaikea laskea. Siinäkin kyseessä on Partosen hankkeessa tutkivan professori Marianna Virtasen mukaan iso summa.

Virtanen on tutkinut kaamosmasennuksen vuoksi sairaalahoitoa saaneita, ja verrannut väestön hoitoon hakeutumista vuodenaikaisvaihteluun sekä Ilmatieteen laitoksen sää- ja valoisuustilastoihin.

Pimeydellä näyttäisi olevan vaikutusta myös vakavan masennuksen puhkeamiseen.

Aiemmin Virtanen on tehnyt pitkään töitä Työterveyslaitoksella, ja nyt Itä-Suomen yliopiston tutkijana hänen tarkoituksensa on tarkastella kaamosoireiden vaikutusta sairaspoissaoloihin. Tätä tietoa voitaisiin hyödyntää myös siinä, miten työelämässä pitäisi varautua pimeyden syvenemiseen.

Tutkimus on vielä kesken, mutta selvää on, että varautumista tarvitaan, eikä sitä voi Virtasen ja Partosen mukaan jättää vain yksilön kontolle. Kaamosoireista aiheutuvat ongelmat eivät ole menossa pois.

Ja onhan pimeyden aiheuttamien terveyshaittojen lievittäminen ilmastonmuutokseen sopeutumista siinä missä tulvariskeihin tai tuholaishyönteisiin varautuminenkin.

Päivitetty 18.1.2023