Aurinko paistaa siniseltä taivaalta, mutta sateenvarjokaupan viktoriaanisten näyteikkunoiden takana valmistaudutaan silti tulevaan päivään. Ompelijat vetävät ylleen työtakkeja, ja kellarin verstaalta kuuluu koneiden surina. Ennen pitkää sataa, ollaanhan Lontoossa!

James Smith & Sons on valmistanut sateenvarjoja ja kävelykeppejä vuodesta 1830. Ympärillä West Endissä entiset mukulakivi­kadut ovat vaihtuneet pilvenpiirtäjiin ja pikaruokaravin­toloihin, mutta kaupassa juuri mikään ei ole muuttunut. Yksinkertaisen tilan seiniä koristavat alkuperäiset mainoskyltit, ja käsityönä valmistetut sateenvarjot ­seisovat puuvitriineissä. Asiakkaat voivat istahtaa huilaamaan rottinki­tuoleille, joita yläkerrassa asunut James Smithin perhe aikoinaan käytti.

”Usein ostajia poikkeaa sateen yllättäessä, mutta meillä on vakioasiakkaita monessa sukupolvessa”, kertoo myyjä Santino De Lauri. Täältä hankitaan esimerkiksi tyylikäs asuste nuorelle, joka on aloittamassa yliopiston.

Antiikkisten keräilyesineiden hinta liikkuu tuhansissa euroissa, mutta tyylikkään sateensuojan tai mittoihin sopivan kävelykepin voi saada alle satasella. Liike lupaa myös korjata James Smith & Sonsin valmistaman sateen­varjon, olipa se kuinka vanha tahansa.

53 New Oxford Street, metro: Tottenham Court Road.

Jermyn Street huokuu hiljaista arvokkuutta, vaikka ollaan vain korttelin päässä Piccadillyn hulinasta. Kultakirjaimin koristellut puotien julkisivut paljastavat, että tänne ei tulla tusinatuotteiden perässä. Alueen laatuliikkeissä asioi aikoinaan itse Winston Churchill, ja kadulta löytyy myös hänen luottojuustolansa.

Vuonna 1797 perustettu Paxton & Whitfield muutti aikoinaan Jermyn Streetille ollakseen lähellä varakkaita juustonystäviä. Heitä onkin riittänyt. Tämän hetken vakioasiakkaisiin kuuluvat kuningatar Elisabet ja prinssi Charles. Heidän lempijuustojaan on silti turha kysellä: myyjät eivät kuninkaallisista juorua.

“Moni luulee brittien syövän vain cheddaria, mutta Iso-Britanniassa on enemmän nimettyjä juustolajikkeita kuin Ranskassa”, kertoo kaupanpitäjä Annie Meakin.

Hän suosittelee pehmeää ja pähkinäistä tunworthia Hampshiren maakunnasta. Eri juustot ovat parhaimmillaan eri aikoina, joten suosituksia kannattaa kysyä henkilökunnalta.

Paxton & Whitfield on onnistunut säilyttämään kotoisan korttelikaupan tunnelman. Päivän juustot viedään lähiravintoloihin kävellen. Lounasaikaan lähikulmien toimistoista virtaa asiakkaita, ja jouluna stiltonia himoitsevien lontoolaisten jono kiemurtelee kauas.

93 Jermyn Street, metro: Piccadilly Circus.

Kalatiskin jonossa vaihdetaan äänekkäästi kuulumisia. Teinitytöt selailevat puhelimiaan samalla kun myyjä halkoo kookospähkinään pillin mentävän kolon. Brixton Village Market vilisee elämää lauantaiaamuna.

Kuuluisan Electric Avenuen sähkövalot houkuttelivat kauppiaat Etelä-Lontoon Brixtoniin jo 1800-luvun lopulla. Pian sen jälkeen ostoksia tekeville kaupunkilaisille rakennettiin art deco -tyylisiä katettuja ­kauppakujia. Ne elivät kukoistustaan 1950-luvulla, kun alueesta muodostui Windrush-sukupolven, eli Karibialta saapuneiden siirtolaisten, oma kauppapaikka.

Tänä päivänä kujilla kulkevat niin värikkäisiin turbaaneihin sonnustautuneet vanhat rouvat kuin nuoret keskiluokkaiset lapsiperheet. Kaikille on tarjolla jotakin. ­Brixton Village Marketin käytäviä reunustavat peruukkien rivit ja kaikenlainen sekatavara sandaaleista siivilöihin. Löytyy myös trend­i­sisustusta, pienpanimo-oluita ja ravintoloita.

Brixtonin torikadut olivat ­ensimmäistä kertaa uhattuina toisen maailmansodan pommituksissa. 1980-luvulla aluetta ravistelivat kurjistumisen mukanaan tuomat mellakat. Nyt paikallisaktiiveja huolettavat ­suur­sijoittajien aikeet. Kaupankäynnin kuhina jatkuu.

Coldharbour Lane, metro: Brixton. ­

Elephant & Castle on Etelä-Lontoon monikulttuurinen risteyspaikka, jonka keskellä hurisee valtava liikenneympyrä. Nosto­kurjet kielivät jatkuvasta muutoksesta, mutta Walworth Roadin varrelta löytyy myös pala historiaa. Lontoon vanhin luontaistuotekauppa G Baldwin & Co on myynyt täällä yrttejä ja rohtoja jo 170 vuotta.

Kolmannen polven kauppias Steve ­Dagnell tietää pysyvyyden arvon. Kaupan ­vanhat valaisimet ja nimikoidut yrttilaatikostot on entisöity huolella, ja korkean tiskin äärelle voi edelleen istahtaa nauttimaan lasillisen ­sarsaparillaa. Se on hieman kokista muistuttava makea yrttijuoma, jota Baldwins on valmistanut alusta lähtien.

”Moni paikallinen tulee tänne verestämään lapsuusmuistojaan”, Dagnell kertoo.

Perinteinen ulkoasu kätkee sisälleen modernin yrityksen. Takahuoneesta avautuu monta kerrosta varastotilaa, jossa työntekijät valmistavat ja pakkaavat öljyjä, voiteita ja kosmetiikkaa. Tuoksu on huumaava.

Suurin osa yrteistä myydään nyt verkko­kaupassa, ja asiakkaita on Japania myöten. Kysyntää on erityisesti kotona valmistettavan luontaiskosmetiikan aineksille. Ikisuosikkeja ovat laventeliöljy ja klassiset yrttisekoitukset.

171–173 Walworth Road, metro: Elephant & Castle.

”Saisinko 200 grammaa hohkakivijauhetta? Entä löytyykö teiltä näädänkarvaisia pensseleitä?” Keskustelu taidetarvikeliike L. Cornelissen & Sonin tiskillä kuulostaa kiehtovalta.

Hyllyille asetelluissa vanhoissa ­lasipurkeissa on värikkäitä jauheita, joilla on oudot nimet. On alitsariinia, seruliinisinistä ja umbraa.

Belgialainen Louis Cornelissen aloitti taitei­lijoille tarkoitettujen väripigmenttien valmistuksen ja myynnin Lontoossa 1800-luvun puolivälissä. Valikoima on vuosien varrella kasvanut ja osoitekin vaihtunut muutamaan kertaan. Moni asia pysyy. Kaunis interiööri ja kaupan tunnelmallinen hämärä rauhoittavat.

”Jatkuvuus on tärkeää”, sanoo omistaja Nicholas Walt. ”Asiakkaamme eivät kaipaa uudistuksia, vaan haluavat sen tuotteen, jota ovat ostaneet ennenkin. Se tuo turvallisuutta.”

Kuuluisan taiteilijan Lucian Freudin eläessä varastossa oli aina 50 tuubia napolinkeltaista varattuna hänelle. Nimekkäiden ­taiteilijoiden lisäksi asiakaskuntaan kuuluu harrastajia, konservoijia, ikonimaalareita ja kodinsisustajia. Nyt korona-aikaan moni hankkii vakio­tarvikkeensa kotiin toimitettuna.

”Meidän myydyin tuotteemme on jo kauan ollut lyijykynä”, kertoo Walt. ”Ja siitähän kaikki taiteen tekeminen lähtee.”

105 Great Russell Street, metro: Tottenham Court Road.

Daunt Booksin kaari-ikkunat houkuttelevat lukutoukkaa heti ensisilmäyksellä. Sisällä vihreät lukulamput ja tammiset hyllyt henkivät kirjastomaista rauhaa, ja ihastuksen huokaus pääsee viimeistään lasisen kattoikkunan alla. Vanhojen portaiden narahtelu säestää kiipeämistä paneloiduille parville.

Vuonna 1912 Maryleboneen valmistuneen liiketilan väitetään olevan maailman ensimmäinen kirjakaupaksi suunniteltu rakennus. Tilassa toimi alun perin antikvariaatti. Kirjoja rakastava liikemies James Daunt osti paikan vuonna 1990 ja teki siitä menestystarinan. Sivuliikkeitä on jo kahdeksan, ja herra Daunt siirtyi kirjakauppajätti Waterstonesin johtoon.

Daunt Books on erikoistunut matkakirjallisuuteen, ja teokset on aseteltu esille maittain.

”Näin pystymme luomaan yllättäviä yhteyk­siä romaanien ja tietokirjojen välille, ja kaupas­sa kuljeskelusta tulee hauskempaa”, kertoo johtaja Brett Wolstencroft. Eri maille omistetut hyllymetrit vaihtelevat. Juuri nyt asiakkaita kiinnostavat Skandinavia ja Korea. Oma osionsa löytyy myös vaikka Turkmenistanille.

Pyöräilykypärää kantava asiakas kertoo poikkeavansa katselemaan uutuuksia työmatkalla. ”Täällä on aina ystävällinen palvelu. Henkilökunta todella pitää lukemisesta!”

83–84 Marylebone High Street, metro: Regent’s Park tai Baker Street.