Eräs Lontoon suosituimmista opastuskierroksista kulkee mestarietsivä Sherlock Holmesin jäljillä. Testasimme kierroksen.
Täällä se tapahtui, 130 vuotta sitten. Tuijotamme joukolla komeaa vanhaa rakennusta Lontoon sydämessä, Piccadilly Circus -aukion laidalla. Tuolla sisällä, baari-ravintola Criterionissa, tohtori Watson kuuli ensimmäistä kertaa Sherlock Holmesista. Miehestä, josta tuli hänen kämppäkaverinsa ja ajan mittaan maailman tunnetuin yksityisetsivä.
Paitsi että se kaikki tapahtui vuonna 1887 jännitystarinassa, ensimmäisessä Holmes-dekkarissa Punaisten kirjainten arvoitus.
”Kun Uusi Sherlock -tv-sarjaa muutama vuosi sitten kuvattiin, tuo baarikeskustelu siirrettiin tapahtumaan Russell Squaren puistoon”, kertoo oppaamme Elise.
Mutta kunnianosoituksena kirjalle tv-sarjan puistokohtauksessa vilahtaa pahvinen kahvimuki, jossa on baarin nimi Criterion.
Olemme Lontoossa opastetulla kierroksella, jonka aiheena on Sherlock Holmesin maailma: Arthur Conan Doylen kuuluisat kirjat, niistä tehdyt elokuvat sekä BBC:n viime vuosina valtavaksi hitiksi noussut tv-sarja. Sekä tietysti Lontoo, jossa mestarietsivä seikkailee.
BritMovieTours-firman kierroksella on mukana parikymmentä matkailijaa eri maista. Connorin perhe Irlannista, Teresa, Robin ja Maeve. Slovakialaissyntyinen Ingrid, ja paljon englantilaisia pariskuntia ja perheitä.
Ja muita suomalaisiakin kuin Mondon toimittaja ja kuvaaja: helsinkiläinen Jonna Perälä osti itselleen ja Liisa-tyttärelleen liput kierrokselle jo pari kuukautta aiemmin, koska Sherlock oli heille yksi syy tulla Lontooseen.
Kierroksen osallistujat tuntuvat kaikki olevan mestarietsivä Holmesin tai ainakin hänestä tehdyn tv-sarjan suuria ihailijoita – tai näiden seuraksi mukaan suostuneita perheenjäseniä. Yhdelläkään ei harmi kyllä ole päällään etsivän kuuluisaa hattua tai muuta Sherlock-rekvisiittaa. Elise-opas kertoo, että harvoin kukaan osallistuja pukeutuu Sherlock-kostyymiin vaikka faneja ovatkin. Teresa Connorilla on takissaan sentään Holmes-rintanappi.
”Tulkaapa perässä nyt rivakasti”, Elise huhuilee ja pitää silmällä, ettei ryhmämme hajaannu kadulta toiselle pujotellessamme.
Siinä on hommaa, sillä Lontoon keskustassa riittää katseltavaa sherlockiaaneille. Aikoinaan sana syntyi kuvaamaan Holmesille tyypillisiä yli-inhimillisiä älynlahjoja, nykyisin sillä tarkoitetaan myös etsiväherran ihailijoita.
Lontoon kaduilla tehdään joka päivä kymmeniä erilaisia opastettuja kiertokävelyjä. Eri teemaisia kulttuurikierroksia kaupungissa pidetään todennäköisesti eniten maailmassa.
Saman viikon aikana voi käydä niin Shakespearelle, Beatlesille kuin vaikka prinsessa Dianalle omistetuilla kävelyillä. Erityisen suosittuja ovat olleet Viiltäjä-Jackin hirmutöiden kierrokset ja Harry Potter -opastukset. Nyt niiden rinnalle on kipuamassa Sherlock.
Osansa suosioon on etsivää tv:ssä esittävällä Benedict Cumberbatchillä. Näyttelijästä on juuri Sherlockin ansiosta tullut yksi niistä ympäri maailman suosituista miestähdistä, joita kutsutaan nimellä internet’s boyfriend.
”Tämä on Burlington House, joka rakennettiin 1664”, Elise esittelee jättimäistä palatsia ja sen avaraa sisäpihaa.
Fanit nyökyttelevät: täällä on Kuninkaallinen tiedeakatemia, ja Sherlock Holmes oli kirjoissa tietysti sen jäsen. 2000-luvun alussa Holmes sai fiktiiviseksi hahmoksi harvinaisen tunnustuksen. Kuninkaallinen kemistien seura nimesi etsivän kunniajäsenekseen, koska Sherlock usein ratkoo rikoksia kemiantaidoillaan, Elise kertoo.
”Moni tuntuu nykyään melkein uskovan, että Sherlock oli oikeasti olemassa”, hän mainitsee hymyillen.
Elise pitää yllä rivakkaa tahtia. Marssimme korttelista toiseen, pysähdymme kuulemaan aina uudesta paikasta. Tässä on Lyceum-teatteri, jossa vuonna 1901 sai ensi-iltansa Sherlock Holmes -näytelmä. Sen pääosan esittäjän hatusta ja piipusta tuli sittemmin Holmesin hahmolle tyypillisiä.
”Arthur Conan Doyle ei ollut Sherlockistaan turhan tarkka”, Elise kertoo. ”Hän sanoi teatteri- ja elokuvaohjaajille, että voitte ihan hyvin laittaa Holmesin menemään naimisiin tai vaikka tappaa hänet, kaikki käy.”
Näemme paikkoja, joissa ohjaaja Guy Ritchie kuvasi omaa Holmes-leffaansa. Tuossa on London Library, jonka Doyle mainitsee yhdessä kirjassaan ja jossa hän itse istui kirjoittamassa.
”1800-luvulla Lontoon julkiset kirjastot olivat kauhean meluisia paikkoja, eikä niistä voinut lainata kirjoja, ne piti lukea paikan päällä”, Elise sanoo. ”Mutta tähän kirjastoon piti maksaa 485 punnan vuosimaksu, ja sai työskennellä rauhassa.”
Siksi täällä kirjoittivat aikoinaan myös vaikkapa Charles Dickens, George Bernard Shaw, Virginia Woolf ja Agatha Christie, hän lisää.
Tunnin kiertelyn jälkeen historia, fiktio ja nykytodellisuus alkavat kaikki mennä sekaisin. Mikä se vessatarina oli, jonka Elise kertoi?
Kymmenet paikat, jotka Doyle on ikuistanut Sherlock-tarinoihinsa, ovat edelleen olemassa samanlaisina kuin sata vuotta sitten – tai ainakin ulkoisesti entisellään. Ja elokuvien ja tv-sarjojen tekijät ovat estoitta hyödyntäneet muitakin Lontoon ikonisimpia näkymiä.
Maailmankuulu Trafalgarin aukio leijonapatsaineen esiintyy lukemattomissa elokuvissa Lontoon symbolina, ja BBC:n tv-sarjankin tekijät ovat laittaneet Sherlockin ja Watsonin kävelemään siellä. Ei siksi, että heillä olisi ollut aukiolla erityistä tekemistä, vaan luodakseen Lontoo-tunnelmaa, Elise sanoo.
Hän näyttää meille tv-sarjasta kuvan. Siinä Benedict ”Netin Poikaystävä” ja hänen Watson-toverinsa Martin Freeman kävelevät aukion portaita määrätietoisina. Vieressä heitä tuijottaa yksi mies suu hämmästyksestä auki. Kohtaus kuvattiin keskellä arkipäivää niin, että näyttelijät vain kulkivat nopeasti sattumalta paikalla olleiden ihmisten lomassa, ja muutama näistä tunnisti supertähdet.
Vilkuilemme ympärillemme uteliaina: ehkä jokin kuvausryhmä on täällä nytkin?
Sellaista Sherlock-juonet ja tällaiset kiertokävelyt saavat aikaan. Sitä alkaa katsella kaupunkiympäristöä odottaen siitä paljastuvan jännittävyyksiä minä hetkenä hyvänsä.
Kierroksen lopulla on jo hiukan ähky olo. On kuultu paljon detaljeja ja samalla aimo annos Lontoon historiaa.
Jotkin paikat on juostu ohi liiankin nopeasti. Esimerkiksi The Sherlock Holmes -pubiin Charing Crossin lähellä ei menty sisälle, vaikka se on hieno, viktoriaaninen pubi, jossa on paljon Holmes-julisteita ja muuta katseltavaa. Mutta tällaisilla opastuksilla onkin parasta käydä ensin kuulemassa vinkit ja sitten palata katsomaan kiinnostavimmat paikat tarkemmin.
Ja niille perheenjäsenille, jotka eivät ole Holmes-faneja, parin tunnin kierros riittää hyvin, vaikka kaikilla tuntuukin olleen mukavaa.
Lopussa Elise muistuttaa meitä siitä 1890-luvun vaiheesta, kun kirjailija Doyle oli väsynyt Holmes-juonien punomiseen ja yhdessä kirjassa laittoi sankarinsa kuolemaan. Väitetään, että jotkut etsivään hullaantuneet lukijat kantoivat olkavarressaan mustaa nauhaa surumerkkinä – ja eräs nainen kuulemma läiskäisi Doylea suutuspäissään sateenvarjolla.
Kun lähdemme kukin omalle tahollemme, silmät tuntuvat poimivan kaikkialta merkkejä Sherlockista. Hahaa, tuolla on t-paitoja myyvä kauppa, jonka ikkunassa on paita tekstillä #moriartylives! Se viittaa Holmesin nemesikseen, pahimpaan vastustajaan Moriartyyn, jolla on tietysti omat faninsa.
Onneksi Doyle herätti aikoinaan sankarinsa uudelleen henkiin. Mihin Lontoo ja me joutuisimmekaan, jos Sherlockia ei olisi.
Uusi Sherlock -sarjan neljäs kausi BBC:llä 1.1. alkaen, Suomen-esitykset vuoden 2017 alussa. Opastuskierros aikuiselta 13 e, lapselta 11 e, britmovietours.com
