Riihimäkeläistä Teppo Järveä ovat autot kiinnostaneet pikkupojasta asti. Kalifornialainen autokulttuuri kiehtoi jo ennen kouluikää, ja mopoiässä alle piti saada Honda Monkey. Se rakenneltiin perinpohjaisesti omaan makuun, ja kun saavuttiin autoikään, kulkupeleiksi valikoituivat VW Kuplat. Yhdestä niistä, turkoosin sinisestä 1303S-Kuplasta muokattiin näyttävä California Looker.

– Tykkään ajamisesta. Nykyisin tulee kuitenkin suht vähän kilometrejä, kun ei ole säännöllistä työmatka-ajoa, Järvi kertoo. Taiteellisen miehen työhistoriaan sisältyy myös Elcat-sähköauton kehitysinsinöörinä toimiminen Järvenpäässä, joten alan kokemusta ja ymmärrystä on omasta takaa.

Se selittää, miksi tämän jutun Ford Prefect on niin makea.

– Tämä auto on itse rakennettu. Itse rakennettua autoa ei voi kaupasta ostaa. Se on kuin oma lapsi, toista samanlaista ei ole. Ei edes Englannissa, jossa Prefect on ollut aikoinaan varsin suosittu. Johtoajatus tekemisessä oli, että halusin modernisoida vanhan eurooppalaisen auton, joka on ollut aikoinaan tuttu näky maanteillämme. Mutta se ei saanut olla Volkkari tai Volvo, joita näkee edelleen. Oikeanlainen aihio löytyi sitten nettiautosta. Sattuman sanelema juttu: eteen osui sopivan huonokuntoinen auto sopivaan aikaan. Myyjä ei tinkinyt hinnasta, eli taisin maksaa autosta liikaa. Hän oli maalannut auton pohjamaalilla, muka suojellakseen autoa, mutta jälkikäteen ajateltuna ilmeisesti vain myyntitarkoituksessa, Teppo muistelee.

Vanhalla autolla on ollut muutenkin mielenkiintoisen polveileva historia. Yhdessä vaiheessa elämäänsä se on päätynyt myös laulajalegenda Esko Rahkosen ”laanille”, eräänlaiselle romuautopihalle, jolla oli aikoinaan kymmeniä ja kymmeniä Rahkosen hankkimia,erikuntoisia autovanhuksia.

– Omistajahistoriasta sen verran, että auto on poistettu rekisteristä vuonna 1969 Porin alueella. Sen jälkeen auto on kiertänyt useilla ihmisillä, joilla on ollut aikeena korjata auto, mutta kaikilta se on vain jäänyt tekemättä.

– Omistajiin ovat kuuluneet muun muassa porilainen autoharrastaja Veikko Nätkin ja autotaidemaalari Simo Riikonen. Esko Rahkonen osti auton Porista joskus 80-luvun alussa. Mieluummin olisin itse asiassa hankkinut vanhemman mallin Prefectin, jossa etuvalot olisivat olleet irrallaan lokasuojista, mutta aika vain tuli täyteen. Jokin piti ostaa, ja tämä se nyt on.

Maalausteemaksi tuli ruoste. Yhtenä inspiraation lähteenä toimi William Wrayn netistä löytynyt abstrakti maalaus.

– Ruoste on mielestäni kaunista, vaikka auton pelleissä se ei yleensä haluttua olekaan. Toisaalta olen laiska pesemään ja kiillottamaan, eli mattapinta sopi siinäkin mielessä. Plussaa on sekin, että myöskin pohjatyöt voidaan tehdä rennolla otteella. Suoraan sanottuna pohjatöihin ei jäänyt energiaa, koska tekniikan vaihto oli se suurin juttu tässä projektissa.

– Sain vaalean ruskeaksi pohjamaalatun auton mukana ylimääräisen konepellin. Sehän istuikin sitten paikalleen paremmin kuin alkuperäinen. Ja taas sattuma puuttui peliin, etuosan sininen on kopioitu tästä ylimääräisestä ja aidosti patinoituneesta konepellistä. Vaimoni Kirsi, joka on lahjakas värien käyttäjä, ehdotti että samaa sinistä voisi laittaa pienen silauksen myös takaosaan. Niin sitten teinkin.

– Maalaus syntyi parissa kolmessa viikossa, joka on häviävän pieni työmäärä koko auton viiden vuoden työhön. Ei maalauksessa erityisiä haasteita ollut. Mattalakkaa ostaessa myyjä sanoi, että sitä on hankala saada tasaiseksi. Ja totta tosiaan, yhdessä valokuvassa näkyy selvästi ruiskun jäljet, vaikka paljain silmin niitä ei näe.

Karismaattinen autovanhus on tullut Järvelle vuosien varrella rakkaaksi, josta olisi vaikea luopua.

– En tiedä vielä, milloin myyn tämän, vai myynkö lainkaan. Ehkä joskus sitten, kun seuraava projekti valmistuu.