Kuvitelkaa paikka, josta saisi ehjää, siistiä ja tarpeellista tavaraa aivan ilmaiseksi: esimerkiksi uudet keittiönverhot, lapselle luistimet tai äidille takin.

Siellä voisi ostaa muutamalla kolikolla kupin kahvia ja pullaa, ja kun kahvi on juotu, kukaan ei ajaisi pois. Itse asiassa toivottaisiin, että jäisit vielä istuskelemaan. Voisit ottaa myös ystäviä mukaan.

Lapset saisivat rauhassa leikkiä, nauraa ja iloita, eikä kukaan moittisi metelistä.

Jos kaappia siivotessa käteen osuisi tavara, jolla et tee enää mitään, voisit viedä sen sinne. Itselle tulee hyvä mieli, kun ei tarvitse heittää hyvää tavaraa roskiin. Sitä paitsi antamasi tavara voi olla jollekin toiselle tarpeellinen ja tärkeä.

Jos päiväsi ovat pitkiä ja yksinäisiä, se olisi paikka mennä tapaamaan muita. Tai jos haluaisitte tavata isommalla porukalla, se olisi mitä loistavin paikka esimerkiksi eläkeläisten käsityökerholle, lukupiirille, kenelle tahansa, Tilasta ei tarvitse maksaa vuokraa, kunhan pitäisitte paikan auki sen ajan, kun siellä olisitte.

Jos olet luonteeltasi puuhakas, sieltä löytyisi aina tarvetta auttaville käsille. Saisit itse valita, mitä haluat tehdä: lajitella, keittää kahvia, siivoilla hyllyjä, mutta kukaan ei vaadi sinulta yhtään mitään. Palkkaa ei makseta, mutta huomaat pian löytäneesi uusia ystäviä.

Kuvitelkaa paikka, jossa olisi kaikkea tuota edellä mainittua.

Voitte lopettaa kuvittelun, sillä sellainen paikka on olemassa ihan oikeasti. Se löytyy Kotkasta, osoitteesta Satamakatu 3.

Vuoden ensimmäisen Apu-tonnin voittajan Kotkan Kierrätyspajan takana on parinkymmenen puuhanaisen vapaaehtoistyö. Alkuperäisen idean keksi neljän lapsen äiti, 37-vuotias Marianne Bruce, joka piti aikanaan Helsingissä käytettyjen lastenvaatteiden kauppaa.

Jo muutaman vuoden Kotkan kaupunki on antanut tyhjilleen jääneitä tilojaan kaupunkilaisten käyttöön. Kumppanuustalo Viikarista tehtiin kotkalaisten yhdistysten oma kokoontumis- ja toimintakeskus, puoli vuotta sitten avattiin yhteisötalo Messi ja seuraavaksi aletaan hyödyntää tyhjilleen jäänyttä Toivo Pekkasen koulua.

Noin vuosi sitten Marianne kuuli, että kaupungin antamissa tiloissa toimivalla tee-se-itse-pyöräpajalla oli puolikas liikehuoneisto tyhjänä ”johonkin toimintaan”.

– Olin jo pitkään miettinyt, että tänä päivänä kaikilla on kaapit täynnä, mutta harva jaksaa myydä tavaroitaan kirpputoreilla. Hyvää tavaraa viedään UFFin kierrätyslaatikoihin. Ajatus on hieno, mutta se ei auta paikallisia ihmisiä, Marianne kertoo.

Kotka on myös kärsinyt taantumasta ja työttömyyden kasvusta monia kaupunkeja rankemmin. Vähävaraisia perheitä, eläkeläisiä, syrjäytyneitä sekä maahanmuuttajia on runsaasti.

– Monilla ei ole varaa laittaa rahaa enää edes halpoihin kirpputorihintoihin. Jollekin viisi euroa lasten luistimista on jo liikaa.

Syntyi ajatus perustaa kierrätyspaja vanhalla vaihtokauppaidealla: ”Tuo tullessas, vie mennessäs.”

– Muutama vapaaehtoinen löytyi heti Facebookin lastentarvikekirpparin ja omien tuttujeni kautta, sana kiiri ja mukaan liittyi kavereiden kaveria, tutun tuttua ja ihan tuntemattomiakin.

Naisporukka ryhtyi toimeen.

Kaupunki suostui kierrätyspajan perustamiseen ja pyöräpaja sai uuden naapurin. Naisjoukko siivosi, raivasi, keräsi ja nouti lahjoitustavaraa. Rekit, hyllyt ja henkarit saatiin ilmaiseksi, samoin kahvilan huonekalut. Avajaisia juhlittiin vuosi sitten ja kotkalaiset löysivät nopeasti legendaarisen ravintola Kairon läheisyydessä sijaitsevan kierrätyspajan.

– Somella on mahtava voima. Perustimme Facebookiin omat sivut kierrätyspajalle, Marianne kertoo.

Kun pyöräpaja sai myöhemmin uudet tilat naapurirakennuksesta, kierrätyspaja sai levittäytyä toiseenkin huoneeseen. Tänään etuhuoneessa on kahvilatilan lisäksi pientä tavaraa, takahuoneessa on vaatteet, kengät, laukut ja muun muassa lasten lelut. Siellä on myös leikkinurkkaus.

Paikalla sijaitsi ennen lounasravintola, joten bonuksena tuli kahvilatiski ja keittiö.

Helpottaakseen Kierrätyspajalle tulevien tavaroiden keräämistä Kotkan torin varrella sijaitseva Kombo päätti omistaa pienen paikan liikkeestään kierrätyspajan lahjoituksille. Niitä voi jättää myös Sibeliuspuiston vieressä olevaan Lasten Vaatekaappiin.

– Vain huonekaluja emme voi pienten tilojen takia ottaa vastaan, Marianne kertoo.

Tavaroista etenkin lastenvaatteet, astiat ja liinavaatteet liikkuvat hyvin, miesten vaatteista on koko ajan pulaa.

Ja yhä edelleen naiset kuulevat saman lauseen yhä uudelleen ja uudelleen: ”Onko ihan totta, ettei maksa mitään?”

Ainoastaan kahvilanurkkauksessa saattaa liikkua rahaa. Kahvista, leivonnaisesta tai pillimehusta voi maksaa euron tai pari – tosin maksu on vapaaehtoinen. Tuloilla ostetaan pesuaineita, jotta paikat saadaan pidettyä puhtaana.

Viime kesänä kierrätyspaja oli Kotkan Meripäivien aikana joka päivä auki: Kotkan Kiri, Musiikkiluokkien tuki ry, Omama ja Kotkan Vihreät pitivät kahvilaa ja paja tarjosi purjehtijoille edullista pesulapalvelua.

– Tämä on kaikkien mahdollisuuksien paikka.

Kaksi vakituista asiakasta hakee kierrätyspajalta välillä tavaraa Viroon ja Venäjälle lastenkoteihin.

Kierrätyspajan taustalla ei ole mitään yhdistystä, järjestöä tai toimikuntaa, kaikki toiminta on voittoa tavoittelematonta. Pajassa yhdistyy monta asiaa: kädenojennus vähävaraisille ja pienituloisille, vapaaehtoistyön mahdollisuus sekä ennen kaikkea yhteisöllisyys. Pajasta on tullut myös kohtauspaikka: osa asiakkaista viettää lasten kanssa paikalla koko parituntisen aukiloajan, lapset saavat leikkiä keskenään ja äidit vetää hetken henkeä.

– Ainoa mitä oikeastaan toivomme ja tarvitsemme, olisi hirveästi lisää vapaaehtoisia. Kierrätyspajaa voitaisiin pitää useammin avoinna kuin nyt, Marianne sanoo.

Kierrätyspajan aukioloajat ovat tiistaisin kello 9.30–11.30 ja keskiviikkoisin 17–19 sekä joka kuukauden ensimmäisenä lauantaina.

–Apu-tonnilla keittiöön hankitaan mikro, ja vapaaehtoisporukalle järjestetään jotain hauskaa, ehkä pizzailta.

Sen lisäksi rahaa jätetään johonkin lastentapahtumaan, josta naiset ovat haaveilleet jo kauan.

Teksti: Eve Hietamies