Volvon mallistossa riittää valikoimaa – myös sähköpuolella. C40 on teknisesti samaa sukua kuin XC 40, mutta korimuodot ovat erilaiset. Siinä missä XC40 on kulmikas, niin C40 kääntyy pyöreyden puolelle. Jonkunlaista coupea tuo C varmaan tarkoittaa. Kori on vähän hassun oloinen: korkea, mutta luiskaperäinen. No, näitä variaatioita tai fuusioita nykyautojen parissa kyllä riittää.

Aina kun saan ajoon sähköauton, tarkistan ensimmäisenä, että ovathan latauskaapelit mukana. Avasin Volvon keulakontin, sähkö-Volvoissa kun on sellainen: ei kaapeleita. Siirryin takaosastolle: ei kaapeleita. Mutta olivathan ne lopulta siellä, välipohjan alle kerittyinä

Sähköautojen kohdalla on aina pakko puhua akun varaustilasta. Ilokseni huomasin, että Volvon akku oli autoa noudettaessa täydessä sadan prosentin latingissa. Toimintamatkaa luvattiin 320 kilometriä, joten turvallisilla vesillä liikuttiin. Kun pääsin pienten ketunlenkkien jälkeen kotipihalle, akussa oli varausta vielä 85 prosenttia. Räpläsin hetken valikoita, ja tarkistin, että pyyntinä on tosiaan se 100 prosenttia. Volvo suosittelee, että täyttä latausta ei tehtäisi turhaan, sillä se lyhentää akun käyttöikää. Minä päätin jättää suositukset sikseen. Olen sen verran vanhan liiton miehiä, että toimintamatkan pitää aina olla maksimaalinen.

Volvo tuntuu käteen käyvältä, ja peräti sähäkältä kulkijalta. Näin pitää tietenkin olla, kun tehoa on yli 400 hevosvoimaa. Jos suoraan puhutaan, niin tämä Volvo kiihtyy aivan järkyttävän hyvin. Koska toinen sähkömoottori on sijoitettu taka-akselille, C40 on nelivetoinen. Nelivedosta on tunnetusti eniten hyötyä talvella, mutta kyllä jokapyörävetoinen auto maistuu hyvältä kesälläkin. Kun kaikki pyörät vetävät, kumi ei kilju turhaan oikein missään tilanteessa.

C40 maistuu kokoistaan isommalta, ja jousitus on viritetty aika pehmeäksi. Kun tähän yhdistetään äänettömät sähkömoottorit, syntyy hyvin miellyttävä kokonaisuus. Kiinnitin heti autoa hakiessani huomiota Volvon renkaisiin. Ne olivat todella karkeakuvioiset, ns. all season -kumit. Kyllähän niillä kesäkeleillä pärjäsi, mutta mitenköhän homma pelittää liukkalla? Tällaiset pehmeät renkaat sopivat sinänsä hyvin sähköautoon, sillä ne eivät jollota, kuten monet kovat kesäkumit. Hiljaisuus on olennainen osa sähköauton viehätystä.

Tiloiltaan C40 on yllättävän hyvä. Tai eihän etutilojen avaruudessa mitään outoa ole, mutta kuvittelin takapenkin pienemmäksi kuin se onkaan. Tilaa taakse on saatu pienellä kikkailulla. Takaistuin on nimittäin normaalia alemmalla tasolla. Tämä verottaa hieman, muttei katastrofaalisesti, reisitukea.

Tavaratila ei ole mitenkään valtava, mutta sen välipohjan alta löytyy kätevästi lisää tilaa. Ja kuten sanottua, keulapellin alla on myös jonkin verran säilytystilaa. Latauskaapelit on hyvä pitää siellä, jotta varsinainen tavaratila pysyy vapaana.